Arthur Fuhrmannin isä oli käyrätorven soittaja, joka
soitti myös viulua ja opetti musiikkia. Fuhrmannin isä soitti Hannoverin
sinfoniaorkesterissa sekä oopperassa/teatterissa, jotka olivat samaa taloa.
Arthurin isä johti myös soittokuntia, sovitti musiikkia ja teki kaikenlaista
musiikkiin liittyvää. Kun isä soitti teatterissa, Arthur pääsi jo pienenä
teatteriin mukaan. Arthur oli mukana näytelmissä erilaisissa lapsirooleissa
sekä oopperan kuorossa v. 1933 lähtien 10 vuoden ajan. Ensimmäiset Arthurin
soittimet olivat viulu ja trumpetti. Arthur soitti trumpettia
nuorisosoittokunnissa ja oman isänsä soittokunnassa. Arthur oli toivonut
haitaria, ja sai myös sen, ja myöhemmin hän pääsi myös pianotunneille.
Onnellinen, musiikin täyttämä lapsuus päättyi kuitenkin traagisesti lokakuussa
1943 Hannoverin pommituksiin, joissa Arthur menetti perheensä ja kotinsa. Sodan
jälkeen Fuhrmann solmi ensimmäisen varsinaisen muusikkosopimuksensa vuonna 1946
big bandin haitaristina, mikä toimi vaihtui pian basistin virkaan. Hän esiintyi
sodan jälkeen Saksassa myös pianistina ja yhtyelaulajana, soitti haitaria,
bassoa, pasuunaa ja teki musiikin saralla kaikkea mahdollista. Fuhrmann tuli
ensimmäisen kerran Suomeen Mario Weberin orkesterin soittajana vuonna 1952 ja
soitti Suomessa kesät 1952 - 1955 Linnanmäellä, pääasiassa Peacockissa Tämän
jälkeen Fuhrmann jäi Suomeen ja teki työtä muusikkona, eritoten pianistina eri
ravintoloissa.
Fuhrmannin muusikon taidot kiirivät pian alan ammattilaisten korviin, ja
työtarjouksia alkoi tulla. Mm. Aarno Walli pyysi Fuhrmannin Palapeli-nimiseen
tv-ohjelmaan basistiksi ja pianistiksi. Vähän myöhemmin Jaakko Jahnukainen
pyysi Fuhrmannia ja hänen Kalastajatorpan yhtyetovereitaan, Tapio Yrjöä ja
Mauri Mustosta, mukaan radio-ohjelmaan "Tervetuloa nimipäiväkahville" house
bandiksi. Ohjelmassa esiintyvä lauluyhtye oli nimeltään Kukonpojat, joka lauloi
ohjelmassa joka sunnuntaiaamu onnittelulaulun. Reino Helismaa teki lauluihin
tekstit, ja Fuhrmann sovitukset. Fuhrmann on todennut, että Reino Helismaa on
ollut hänen paras suomen kielen opettajansa. Fuhrmann on toiminut myös
kapellimestarina Niilo Tarvajäven tv-ohjelmissa, joista hän tuli tutuksi suurelle
yleisölle (mm. ohjelmasarja "Suuri Ilmasilta").
Arthur Fuhrmann suomalaisten huipputekijöiden työtoverina
Erik Lindström nappasi Arthur Fuhrmannin sovittajaksi ensin Finndisciin.
Myöhemmin myös Toivo Kärki työllisti Fuhrmannia. Töiden saamista edesauttoi se,
että Fuhrmann oli tunnettu nopeudestaan. Toivo Kärki kunnioitti sitä, että
Fuhrmannilla oli aina kaikki studiossa valmiina: kallista studioaikaa ei mennyt
Fuhrmannin kanssa hukkaan. Näin toimiessaan Fuhrmann sai hyvän aseman
sovittajana monien tuottajien mielissä. Fuhrmann ehti tehdä monia sovituksia
aina Taisto Tammen ensilevystä Olavi Virran viimeiseen levyyn, jolla Olavi
Virta tulkitsee mm. Fuhrmannin sovitukset lauluista Sateinen yö ja Soita
balalaikkaa.
Arthur Fuhrmann muusikkona ja kapellimestarina
Arthur Fuhrmann toimi Suomeen muutettuaan ensin freelance-muusikkona,
-kapellimestarina ja -sovittajana vv. 1955 - 1969 (muusikkona mm. Imatran
Valtionhotellissa ja Kalastajatorpalla; kapellimestarina mm. Ruotsalaisessa
Teatterissa; eri kaupunginorkestereiden viihdekonserteissa kapellimestarina;
muusikkona ja sovittajana eri kokoonpanoissa sekä radio- ja tv-ohjelmissa).
Fuhrmann pyydettiin kapellimestariksi Helsingin Kaupunginteatteriin vv. 1969 -
1972. Vuonna 1972 hänet pestattiin vakituiseksi kapellimestariksi Helsingin
Poliisisoittokuntaan. Fuhrmann uudisti ohjelmiston entistä suomalaisemmaksi ja
sai aikaan myöskin organisaatiomuutoksen, jolla parannettiin muusikkojen
asemaa: he saivat soittajalisää, jolla korvattiin mm. heidän tekijänoikeusasioitaan.
Perustettiin soittokuntajaos, johon kaikki soittajat koottiin tekemään
tasapuolisesti muusikon ja poliisin työtä. Fuhrmann toimi Helsingin
Poliisisoittokunnan kapellimestarina vuodesta 1972 vuoteen 1992. Fuhrmann
perusti myös Viihdejousikko-yhtyeen.
Arthur Fuhrmannin sovituksia ja sävellyksiä
Fuhrmann on sekä sovituksissaan että sävellyksissään kirjoittanut tietoisesti
käyttömusiikkia eri tilanteisiin tarpeen mukaan. Varusmiesaikanaan v. 1958 hän
sävelsi yksikkönsä nimikkomarssin Kolmas patteri, joka on siitä lähtien ollut
hänen soitetuin teoksensa. Ollessaan viihdekapellimestarina hän teki
sävellyksiä ja sovituksia sinfoniaorkesterikokoonpanolle, mm. sovituksen
Marionito Moresin Uno-tangosta, jonka Helsingin kaupunginorkesteri on soittanut
v. 1972 lähtien jokaisen vappumatineansa ylimääräisenä numerona.
Teatterikapellimestari-aikana syntyi musikaalien lisäksi paljon näytelmä- ja
kuunnelmamusiikkia. Poliisisoittokunnan aikana Fuhrmann sovitti ja sävelsi
runsaasti puhallinmusiikkia. Viihdejousikolle hän sovitti noin 80
salonkiviihdeteosta, pääasiassa radionauhoituksia varten. Yllämainituista
seikoista johtuen Fuhrmannin tuotanto on hyvin kirjavaa. Arthur Fuhrmannilla on
Teostossa yli 700 rekisteröityä teosta. Teoslistalta löytyy hengellistä ja
klassista musiikkia, kansallislauluja, iskelmää, twistiä, tangoa, humppaa,
näyttämömusiikkia, elokuva- ja musikaalimusiikkia erilaisille kokoonpanoille.
Todellisuudessa sovituksia on paljon enemmän: pelkästään Poliisisoittokunnalle
hän ehti tehdä noin 500 sovitusta. Sovituksia Fuhrmannin kädestä on syntynyt
virsistä ja Mozartin klassisista sävellyksistä aina Georg Malmsténin, Toivo
Kärjen, Erik Lindströmin, Rauno Lehtisen, Aarno Ranisen ja Jukka Kuoppamäen
iskelmiin.
Fuhrmannin säveltämiä musikaaleja ovat Vieno Vainikainen, teksti Marja
Rankkala, 1963; Lössi, teksti Kari Tuomisaari, 1965 ja Rakkain rakastaja,
teksti Marja Rankkala, 1966. Elokuvamusiikkia hän sävelsi yhdessä Toivo Kärjen
kanssa mm. elokuvaan "Ei se mitään, sanoi Eemeli", 1965. Fuhrmannin muista
sävellyksistä mainittakoon Tampereen fanfaari 1961 (Tampereen kaupungin
sävellyskilpailun voitto); Poliisiparaati 1972; Tuntuu kuin maailma pyörisi
väärinpäin, sanat Reino Helismaa, 1975; Tuntematon tuttu, sanat Juha Vainio,
1975; Fight for the Copyright, 1979; Rummuin pasuunoin, 1987 (Puolustusvoimien
marssisävellyskilpailun 2. palkinto) ja Concertino baritonitorvelle.
Arthur Fuhrmann sanoittajana
Fuhrmannin tekemät sanoitukset ovat pääasiassa saksannoksia, mm. Jansson,
Elstelä, Kuusisto: Muumiooppera; Kari Tuomisaaren Finnjet-valssi ja monet Georg
Malmsténin laulut. Fuhrmann on kuitenkin tehnyt omia saksankielisiä tekstejä
omiin sävellyksiinsä, mm. In Hamburg an der Elbe, jossa on 32 säkeistöä.
Arthur Fuhrmann vaikuttajana ja järjestötoiminnassa
Arthur Fuhrmann on ollut ahkerasti mukana musiikin eri tahojen
järjestötoiminnassa ja kansallisena musiikkielämämme vaikuttajana. Hän on
toiminut Elvis ry:n puheenjohtajana vv. 1965 - 1986 ja Elvis ry:n
toiminnanjohtajana vv. 1986 - 1992. Lisäksi hän on ollut Elvis ry:n asiamiehenä
vuodesta 1993 ja Edition Elvisin kustannuspäällikkönä vuodesta 1981. Elvis ry:n
kunniajäsen Fuhrmann on ollut vuodesta 1993. Fuhrmannin aikana kevyen musiikin
tekijöiden asema kohentui ratkaisevasti, varsinkin Teostossa: genre- eli
luokitusjärjestelmä poistettiin. Vuonna 1985 Fuhrmann kiinnitti huomiota
siihen, että vuonna 1974 tekijänoikeuslaki oli muuttunut antaen
tekstintekijöille samanlaiset oikeudet kuin säveltäjille: kustantajille eivät
enää kuuluneetkaan tekstin osalta kustantajaosuudet ilman sopimusta
tekstintekijän kanssa. Tämänkin paljon sisua vaatineen asian käsittely vei
reilut pari vuosikymmentä. Fuhrmann on myös toiminut Georg Malmstén -säätiön
varapuheenjohtajana vv. 1982 - 2002 ja ko. säätiön puheenjohtajana vv. 2002 -
2005. Fuhrmannin aloitteesta aikaansaatiin vuonna 1992 Georg Malmsténin
muistomerkki puistikkoineen (Malmsténin kulma/Malmsténs hörna).
Fuhrmann on ollut Muusikkojen liiton hallituksen jäsen 1970-luvulla ja
Muusikkojen liiton varapuheenjohtaja vv. 1978 - 1985. Hän oli myös Gramexin
hallituksen jäsen, kapellimestareiden edustaja vv. 1982 - 1985; siis aikana,
jolloin Rooman sopimus ratifioitiin (Rooman sopimus tuli voimaan 1.1.1983).
Fuhmann on ollut Muusikkojen liiton kunniajäsen vuodesta 2001.
Teoston johtokunnan jäsenenä Fuhrmann toimi kahteenkin eri otteeseen vv. 1983 -
1987 ja vv. 1993 - 1995. Lisäksi hän on toiminut Teoston eri toimikunnissa
1980- ja 1990 -luvuilla, mm. Genretoimikunnassa, Ohjelmatoimikunnassa ja
Kustannussopimustoimikunnassa. Lisäksi, Fuhrmann on ollut varapuheenjohtajana
Suomen Musiikkineuvostossa, varapuheenjohtajana Suomen Säveltaiteilijain
Liitossa ja sekä jäsenenä että varapuheenjohtajana Valtion
säveltaidetoimikunnassa.
Vuonna 2000 perustettiin Arthur Fuhrmann Rahasto, jota hallinnoi Elvis ry:n
johtokunta ja Arthur Fuhrmann. Fuhrmann lahjoitti rahastolle kahden teoksensa
kaikki tekijänoikeustulot. Fuhrmann on kirjoittanut omalla nimellään sekä
nimimerkillä A.Ajomies mm. Selvis-lehteen, Teostory-lehteen, Rytmi-lehteen,
päivälehtiin, Muusikko-lehteen ja Vihreään Lankaan.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Laitinen Kikka, Arthur Fuhrmann aina valmis kuin partiolainen, Elvis ry:n
jäsenlehti Selvis 23/2004.
Laitinen Kikka, Puhelin- ja henkilöhaastattelut, 2004 - 2005.