BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Reijo Taipale

s. 9.3.1940, Miehikkälä

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiReijo Taipale
AliaksetReiska
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika9.3.1940, Miehikkälä
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli)
Soittimetlaulu, trumpetti
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Rytmi-Tytöt, laulusolisti 1960-61
Kullervo Linnan orkesteri, laulusolisti 1961-64
Reijo Taipaleen yhtye, laulusolisti 1965-
Vaikuttajat
Kullervo Linna, orkesterinjohtaja, "keksijä"
Jaakko Salo, sovittaja, levytuottaja
Biografia

Reijo Taipale oli  luontaisesti musikaalinen ja innostunut jo varhain iskelmistä. Niinpä hän osallistui heti 50-luvulla useampiin iskelmäkilpailuihin, voittaen ne kaikki.

Loppuvuodesta 1960 Taipale muutti synnyinseudultaan Miehikkälästä Helsinkiin, koska arveli pääsevänsä siellä paremmin esille. Hän hankki elantonsa aluksi rakennuksilla ja lauloi iltaisin naisorkesteri Rytmi-Tyttöjen solistina. Sieltä hänet pestasi palvelukseensa veteraanirumpali ja orkesterinhohtaja Kullervo Linna, joka passitti hänet syksyllä -61 edelleen Scandia-musiikin järjestämään koelaulutilaisuuteen.

Yhtiön tuotantopäällikkö Jaakko Salo huomasi heti tarjokkaan kyvyt ja järjesti hänet ikuistamaan toukokuussa -62 Linnan orkesterin kanssa kaksi tangoa: Aila ja Yön hetket (Scandia). Reijo Taipaleen ensiesiintyminen herätti jo myönteistä huomiota, mutta hänen lokakuussa taltioitu tulkintansa Unto Monosen tangoklassikosta Satumaa (Scandia) merkitsi tulokkaalle todellista läpimurtoa levysolistien eturiviin. Esitys nousi heti seuraavan vuoden alussa listoille, komeillen helmi-maaliskuussa jopa ykkösenä.

Tämän saavutuksensa innoittamana Taipale alkoi opiskella musiikin teoriaa ja trumpetinsoittoa, mutta musisoiminen jäi laulukeikkojen lisääntyessä taustalle. Vuonna 1963 hän levytti Unto Monosen tangon Tähdet meren yllä (Scandia), joka viihtyi sitten kuukausikaupalla suosikkitilaston kärkipäässä. Sen jälkeen menestystä täydensivät eräät muut täysosumat, kuten helmikuussa -65 taltioitu Monika, Monika, Monika (Scandia) - sekin tango.

Näin Reijo Taipale opittin tuntemaan nimenomaan tangojen taitajana, vaikka hän levytti toki muunkinlaista ohjelmistoa. Uusia äänitteitä syntyi tasaiseen tahtiin ja studiotöiden ohessa hän keikkaili ahkerasti - vuodesta 1965 oman yhtyeensä kanssa. Kovaan työntekoon tottunena Taipale on hoitanut kaikkien muiden kiireittensä lisäksi myös sellaiset arkirutiinit kuin keikkamyynnin ja julisteiden postittamisen.

70-luvulle tultaessa Reijo Taipale sai huomata suosionsa levylaulajana olevan uhkaavasti hiipumassa. Tästä kieli mm. se, että syksyllä -71 hänet kelpuutettiin vain taltioimaan muutamia esityksiä Eija Merilän ja Esko Rahkosen kanssa seuraavana vuonna julkaistulle Unto Monosen muisto-LP:lle (Scandia). Niinpä Taipale päätti vaihtaa yhtiötä ja teki kokoelmansa Reijo Taipalelta (RCA Victor) vuonna 1975 Reijo Lehtovirran johtaman studio-orkesterin säestämänä Discophonille. Samana vuonna ilmestyi myös toinen LP,Amado mio, Discovoxin julkaisemana.

Reijo Taipale eli tässä vaiheessa levytysten suhteen uransa ehkä heikointa kautta, mikä vain jatkui hänen siirryttyään vuonna 1979 parin muun  kokoelman jälkeen Vexi Salmen isännöimän Levytuottajat-yhtiön taiteilijakaartiin. Hän näet joutui laulamaan alkajaisiksi Markku Johanssonin johdolla ohjelmistoltaan sekavan lp:n Unohtumaton ilta (Mars). Taipale itse ei kuitenkaan nurissut kohtaloaan, sillä keikkamarkkinoilla hän oli edelleen kova nimi.

Vuonna 1981 Reijo Taipale levytti Heikki Annalan johdolla kokoelman Olen saanut elää (Gold Disc), mihin sisältyi myös Matti "Fredi" Siitosen ja Vexi Salmen yhteistyönä syntynyt valssi Niittykukkaset. Esitys ei herättänyt vielä siinä vaiheessa laajempaa huomiota, kunnes se putkahti hieman myöhemmin uudelleen esille ja menestyi sitten aivan vuosikymmen lopussa CD:n Niittykukkia (Gold Disc) otsikkokappaleena. Siinä vaiheessa kuvaan mukaan oli tullut myös Tapani Kansan kanssa aikaisemmin hedelmällistä yhteistyötä tehnyt tuottaja Seppo Matintalo, joka oli houkutellut Taipaleen mukanaan uudelle Bluebird-levymerkille.

Siirto osoittautui Reijo Taipaleen kannalta oikeaksi, sillä vuonna 1986 julkaistu kokoelma Ruusu joka vuodesta (Bluebird) toi hänelle kolme vuotta myöhemmin ns.kultalevyn - ensimmäisen sittemmin niin pitkässä sarjassa. Jatko sujui nyt räväkästi, sillä Matintalon ideoimana Taipale levytti Orimattilasta lähtöisin olleen Mustangs-rautalankayhtyeen kanssa "sähköistetyn" muunnelman vanhan venäläissävelmästä Virran rannalla (Bluebird), mikä ilahdutti häntä vuonna 1989 uuden kokoelman vetävänä otsikkonumerona oikein platinalevyllä.

90-luvulle siirryttäessä Taipale hankki seinälleen jo toisen kultalevyn CD:llään Tulisuudelma (Bluebird) ja jatkoa seurasi heti seuraavana vuonna kokoelman Olit täysikuu (Bluebird) avulla. Vuotta myöhemmin eli 1992 Reijo Taipale yllätti tehtailemalla Topi Sorsakosken kanssa platinalevyyn oikeuttaneen CD:n Kulkukoirat (Bluebird) ja neljä vuotta myöhemmin saatiin taas uusi hitti: Jaksaa vanhakin tanssia (Bluebird). Väliin mahtuu monia muitakin menestyksiä, kuten mm. vuonna 1971 ensi kerran julkaistu tango Onnen maa (Scandia), joka nousi Taipaleen esittämänä 90-luvulla jälleen suosioon Markku Pölösen samannimisessä elokuvassa.

Vuonna 1993 Reijo Taipale sai Erikois-Emman ansioistaan Suomen kansan pitkäaikaisena viihdyttäjänä ja nelisen vuotta myöhemmin hän juhli 35-vuotista taiteilijantaivaltaan Helsingin Kulttuuritalossa järjestetyssä juhlakonsertissa. Vuosikymmenen loppupuolella Taipale toimi suomalaisen tangon esittelijänä mm. Etelä-Amerikassa, Venäjällä ja Islannissa.

Reijo Taipale on esiintynyt jatkuvasti varsin ahkerasti ympäri maata 12-15 keikan kuukausivauhtia. 80-luvulta asti hänen säestäjänään on toiminut pääasiallisesti hanuristi Erkki Friman, joka on esiintynyt myös monilla hänen äänilevyistään. Taipaleen 2000-luvun uusistä äänitteistä kannattaa mainita ainakin vuonna 2003 julkaistu kokoelma Ihan kuin nuo toiset (Bluebird), minkä otsikkokappale on käännös nuorison suosiman ruotsalaisen Kent-yhtyeen esityksestä "Dom andra".

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki)

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Strömmer, Rainer 2000: Suomalaisten äänilevyjen luettelo 1901-1945 (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Sanottua

"Hän on jalat maassa, enemmän kuin kukaan; ja tästä aukeavat unelma ja sisäiset maailmat. Ehkä juuri tähän perustuu Reijo Taipaleen suorituksen vaikuttavuus ja perimmäinen runollisuus." (Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja, Otava, Helsinki.)


Valikoitu diskografia

Reijo Taipale: Aila / Yön hetket 1962 (Scandia)

Reijo Taipale: Satumaa 1962 (Scandia)

Reijo Taipale: Tähdet meren yllä 1963 (Scandia)

Reijo Taipale: Monika, Monika, Monika 1965 (Scandia)

Eija Merilä, Esko Rahkonen & Reijo Taipale: Unto Monosen muistolle 1971 (Scandia) (LP)

Reijo Taipale: Olen saanut elää 1981 (Gold Disc)

Reijo Taipale & Mustangs: Virran rannalla 1989 (Bluebird)

Reijo Taipale & Topi Sorsakoski: Kulkukoirat 1992 (Bluebird)

Reijo Taipale: Ihan kuin nuo toiset 2003 (Bluebird)


Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy