Paavo Raivonen syntyi Kuorevedellä 24.9.1909 kymmenlapsiseen perheeseen. Musiikilliset
taipumukset lienevät sukuperimää, äidin suvusta löytyy mm. ranskalainen
oopperalaulajatar. Paavon musikaaliset taipumuksensa ilmenivät jo varhain,
veljentytär Kerttu Lappalaisen käsityksen mukaan hän on opetellut
hanurinsoittoa jo 5-vuotiaasta alkaen. Kotona ei soitinta ollut, joten soiton
harjoittelu ja lapsuuden aikana Kuorevedellä tapahtuneet julkiset esiintymiset,
mm. talkootansseissa, häissä ja hautajaisissa tapahtuivat lainahanurilla. Paavo
muutti v.1921 Helsinkiin äitinsä kuoltua, 12-vuotiaana. Helsingissä hänellä oli
vanhempia veljiä, jotka auttoivat hänet siellä elämän alkuun ja myös hankkivat
hänelle ensimmäisen oman hanurin.
Paavo Raivosen nuoruudenaikaiset elämänvaiheet ovat suurelta osin jääneet
hämärän peittoon. Kuitenkin hän on jo varsin nuorena opetellut soittamaan
hanurin lisäksi myös tenorisaksofonia, klarinettia ja viulua sekä opetellut
myös nuotit. Muusikkona Paavo Raivonen tiettävästi on täysin itseoppinut.
Vuonna 1928, 19-vuotiaana Raivonen pääsi Martti Jäppilän perustamaan
Dallape-orkesteriin hanuristiksi. Raivonen olikin sen jälkeen mukana kaikissa
Dallapen levytyksissä, joita 1930-luvun aikana tehtiin lähes tuhat kappaletta.
Dallapen levyillä hän on soittanut hanurin lisäksi myös tenorisaksofonia,
klarinettia ja viulua. Ensimmäiset soololevytyksensä Paavo Raivonen teki Niilo
Saarikon Levytukku Oy:n Columbus-levymerkille Berliinissä vuoden 1929 keväällä.
1930-luvun aikana Paavo Raivonen osallistui lukuisiin levytyksiin myös muissa
kokoonpanoissa. Muun muassa Levytukku Oy:n levytyksissä säestäneen
Rektophon-orkesterin sointia on lukuisissa levytyksissä täydentämässä hänen
hanurinsa.
Luonteeltaan Paavo Raivonen oli vaatimaton ja syrjäänvetäytyvä. Tästä kertoo
sekin, että vaikka hän hanuristina oli Viljo Vesterisen tasoinen, niin hän ei
välittänyt osallistua harmonikkakilpailuihin. Hanuristina Raivonen onkin jäänyt
Vesterisen varjoon. Suorastaan legendaarinen tähtikultti rakentui Vesterisen
karisman varaan Raivosen tyytyessä rivimuusikon osaan. Omia soololevytyksiä
Raivoselle kertyi vv. 1929-42 ainoastaan 27 kappaletta, joista osa on
harmonikkaduettoja Viljo Vesterisen tai Onni Laihasen kanssa. Muutamassa vuoden
1929 Columbus-levytyksessä hänen kanssaan esittää dueton Eino Katajavuori
ksylofoneineen.
Sodan aikana Raivonen joutui kokemaan myös henkilöhohtaisia
vastoinkäymisiä, muun muassa hänen musiikkikauppansa Helsingin
Kaisaniemenkadulla tuhoutui pommituksessa.
Kerttu Lappalaisen kertoman mukaan Paavo Raivonen teki sotien jälkeen
Amerikan-matkan, joka ainakin mahdollisia esiintymisiä silmälläpitäen
epäonnistui.
Paavo Raivosen elämänvaiheista sotien jälkeen ei muutenkaan ole paljon tietoa.
Sodan jälkeen hän vietti paljon aikaa merillä palvellen apumiehenä laivoissa.
Tästä kertoo jo sekin, että hänen Kuorevedellä asuva veljensä sai häneltä
postia eri puolilta maailmaa.
1960-luvun alussa Paavo Raivonen asettui asumaan Ruotsiin. Raivonen
oli tiettävästi säilyttänyt hanurinsa, joten hän lienee harrastanut joskus
soittamista lähinnä vain omaksi ilokseen. Jossakin vaiheessa hanuri kuitenkin
varastettiin häneltä. Monien vaiheiden jälkeen soitin kuitenkin löydettiin ja
sitä säilytetään nykyisin Kuoreveden kotiseutumuseossa.
Paavo Raivonen kuoli Tukholmassa juhannuspäivänä, 24. kesäkuuta
1981.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Kukkonen, Einari 1980: Isoisän gramofoni.
Suomalaisen levyiskelmän
vaiheita 1929-39. Jyväskylä: Kustannuskolmio. S. 28, 72, 95, 127, 151, 258, 277
Gronow, Pekka: Radio-ohjelma Paavo Raivosesta (mukana Kerttu Lappalaisen,
Raivosen veljentyttären haastattelu), Yleisradio, Radio Suomi 23.7.2001.
