Jacob Furmanin sukujuuret ovat syvällä Puolan maaseudulla.
Perhe muutti sittemmin Puolasta Suomeen,joten tuleva jazzmies syntyi
varsin pian sen jälkeen. Furmanien toinenkin poika, Jacobia 4vuotta
nuorempi Salomon
alias Saku alkoi nuorukaisena haikailla musiikin suuntaan. . Sakun
pääsoittimeksi muodostui trumpetti, mutta tarvittaessa hän istahti myös
rumpujen taakse (mm. Raimo Virtasen yhtyeessa 50-luvun alussa). Jaakko
Vuormaan "oikea"
ammatti oli vaatturimestari ja Atelier Furmanin toimitus johtaja. Hän
oli erittäin tunnettu erityisesti naisten päällysvaatteiden
suunnittelijana ja valmistajana. Muusikkouttaan hän toteutti ns.
puoliammattilaisena,
pystyen taitavasti yhdistämään kaksi erilaista elämäntapaa ja
-filosofiaa.
Mutta menkäämme
nyt 1930-luvulle, jolloin Jacobin julkiset
esiintymiset alkoivat.
Yleisön huikeasti aplodeeratessa alkaa kuulua svengaava napse, kun
hehkuvaposkinen pikku-Astaire ryntää lavalle ja Erkki Ahon
ison orkesterin "Some Of These Days" -sävelet täyttävät (ravintola) Rion salin. Ossi
Aalto hymyilee rumpujensa takaa
leveästi kuin Jo Jones ja Toivo Kärki nyökyttää
käkkäräpäätään - tuolla pojalla on meininkiä! Ja oikeassa ovat
nuo jazzille sydämensä myyneet
veteraanimuusikot: Jaakko voittaa. Jättikokoisessa hopealautasessa
lukee: "Suomen steppi- mestari 2.2.1938"
Tästä
siis alkoi ihmelapseksi kutsutun pojan julkinen esiintyminen. Hänet vedettiin mukaan
filmimaailmaan, elokuvaan nimeltä "SF-paraati". Ohjaaja-johtaja Toivo J. Särkkä ei uskonut
pojan omalla nimellä menestymiseen: "Kun ne kuitenkin sanoo sen Vuurman, niin pannaan
siihen sitten V! Vuormaa, se on hyvä nimi - tehdään sinusta Jaakko Vuormaa!" Jaakosta tuli
kerralla Suomen Mickey Rooney,
joka oli silloinen amerikkalaisten
nuorisoelokuvien suosikkitähti.
Jaakko oli jo soitellut rumpuja sekä yksikseen ja joittenkin kavereitten
kanssa. Lopullisen jazzkipinän poika sai, kun hän kerran meni samaiseen
Rio-ravintolaan kuuntelemaan
Erkki Ahon orkesteria. Sumeilematta Jaakko kysyi Aholta, voisiko päästä kaverinsa
Bögen (Sundgren) kanssa jammaamaan, se soittaa pianoa. ”Ja kun sinne päästiin niin mä soitin koko ajan niinkun
sooloa - siitä se alko mun jazzini!”
Sitten syttyi talvisota muuttaen kaikki olosuhteet. Musiikki
vakavoitui
radiossa ja eri
tilaisuuksissa. Jaakon mieli eli kuitenkin jazzin maailmassa ja niin
alkoi
aktiivinen levyjen hankinta ja kuuntelu. Ja aina tilaisuuden tullen
myös
kavereitten kanssa soittelu. Mukana olivat mm. Lindströmin veljekset
Eki ja Olle (hanuri,basso),
Katzin pojat, kitaristi Herbert (Häkä) ja rumpali Wille, kitaristi
Boris Levasti ja fonisti-pianisti Börje Sundgren. Näin kehittyi uusi
swingiin suuntautunut muusikkosukupolvi, joista monia yhdisti
ruotsinkieli ja juutalainen syntyperä kulttuureineen. Jaakko oli
aktiivinen myös jazzaatteen levittäjänä. Koska Rytmilehti (per. 1934)
lakkasi sodan vuoksi
ilmestymästä, Jaakko toimitti ja levitti ensin
SWING-nimellä ilmestynyttä ruotsinkielistä lehteä (Ungdomstidskrift för
modern musik). Sittemmin
nimi muutettiin muotoon YAM, joka ”vastasi paremmin lehden
jaloja päämääriä”.
Jaakko oli
soitellut kitaristi Ingmar Englundin
kanssa jo pitkään, kunnes mieli
alkoi tehdä jotain omaa.
Kun hän sai mukaan virolaisen hotviolistin Boris Kuum´ in, Jaakko oli valmis marssimaan
pikalevystudioon mukanaan suomalaiset kumppaninsa Erik Lindström (haitari!),
Olle Lindström (basso), velipoika Sal (trumpetti), Häkä Katz (kitara) ja Ville Virtanen
(tenori) Tehdystä pikalevystä ei ole löytynyt hyväkuntoista kappaletta, mutta Suomalaisen
Jazzin Kultaiset Vuodet LP 2:lla siitä
on versio, josta jotenkuten voi
tunnistaa All Of Me´n. Reilu
vuosi myöhemmin yritettiin uudelleen, nyt kokoonpanolla Yrjö
Luukkonen ja Sulo Kiiski (trumpetti), Olli Borg, Mauri Mustonen ja Leo Kähkönen (saksofonit) sekä
kompissa Erik Lindström, Jaakko Vuormaa ja Nisse Westerholm
(piano). My Blue Heaven on tallennettu em. kokooma-LP:lle. Reilusti tuoreempaa Vuormaa-rumpalointia voi kuulla Kaffilajengin
levyllä ”Back To Fiftees”
vuodelta 1999!
Jaakko Vuormaan orkesteri kierteli pitkin Suomea pitäen erittäin
suosittuja jazzkonsertteja ja vieden näin jazzin sanomaa erityisesti
sodanjälkeisen ajan huvittelunnälkäiselle nuorisolle
vuosikymmenten taitteeseen saakka. 1950 -1980 Jaakko johti omaa orkesteriaan esiintyen paljolti
yksityistilaisuuksissa. Hän soitti myös mm. Herbert Katzin ja Laila Kinnusen yhtyeissä
1960-luvulla.
Soitto ja steppaus ovat jatkuneet näihin päiviin saakka erilaisissa
yhteyksissä. Jaakko Vuormaa on saanut mm. Suomen Jazzliiton Andania
-palkinnon 1994.
Lähteet ja lainaukset:
Haavisto, Jukka
1991. "FURMANIT, LINDSTRÖMIT, KATZIT" /
"SWING&YAM" teoksessa PUUVILLAPELLOILTA
KASKIMAILLE, Jukka Haavisto, Painopaikka: Otavan painolaitokset Keuruu
OTAVA. ss. 101 - 102 / 108 - 110.
Jalkanen, Pekka ja Kurkela, Vesa 2003."MODERNIN
JAZZIN
HARRASTUS SODAN JÄLKEEN" teossarjassa Suomen musiikin historia, osa
POPULAARIMUSIIKKI. Painopaikka WS Bookwell, Porvoo. WSOY. ss 399-401,
402
