Laulaja
Kari Tapion tie suomalaisten suursuosikiksi oli vuosikymmenten puurtamisen ja kymmenien tuhansien ajokilometrien tulos. Hänen tähtensä syttyi hitaasti, mutta paloi sitten sitäkin kirkkaammin.
Kari Tapani Jalkanen syntyi 22.11.1945 Suonenjoella ja perhe muutti Pieksämäelle vuonna 1960. Koulun jälkeen isän tuttava järjesti hänet neljän vuoden oppisopimuskoulutukseen kirjapainoon. Mäkihyppääjän urakin olisi kiinnostanut, mutta kun tarpeeksi isoa mäkeä ei Pieksämäellä ollut, niin musiikki vei miehen. Ensimmäiset esiintymiset tapahtuivat hanuristi
Eero Rissasen ER Quartet -nimisen yhtyeen kanssa.
Kari Tapio muutti kirjapainotöiden perässä Kuopioon, jossa tehdyn demonauhan perusteella Kari sai kutsun koelauluun Fazerille
Toivo Kärjen luokse. Levytysura ei vielä siitä alkanut, niin kuin ei alkanut
Tähtijahti -kykykilpailun voitostakaan (1969), mutta Kärki antoi hänelle
Ture Aran numeron.
Ture Ara opetti Karin sanojen mukaan "hengityksen alkeet" ja suositteli iskelmäuran sijaan oopperalaulua. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Karin musiikkihommat muuttuivat yhä ammattimaisemmiksi. Kuopiossa Karin bändi Jammy & Jamset pääsi säestämään monia tunnettuja tähtiä, joilla ei ollut omaa bändiä mukanaan. Heistä
Seija Simola oli vienyt viestiä pätevästä orkesterista RCA:lle ja lokakuussa 1971
Mosse Vikstedt ja
Esko Linnavalli saapuivat Kuopioon kuuntelemaan heitä. Bändille lupailtiin levytystä, jos he tekisivät myös omia kappaleita.
Pian sen jälkeen Kari jäi kuitenkin työttömäksi Kirjapaino Savosta ja hakeutui töihin Helsinkiin. Ilmoittauduttuaan Mosse Vikstedtille hän levytti debyyttisinkkunsa Linnavallin opastuksella Alppistudiolla Kulttuuritalon alakerrassa. Sinkun A-puoli oli pari vuotta aiemmin myös italialaisen
Claudio Baglionin ensilevytyksenä julkaistu
Una favola blu (Pietro Melfa - Mario Vicari), jonka Pertti Reponen sanoitti suomeksi otsikolla
Tuuli kääntyköön. B-puolella oli Linnavallin ja
Jukka Virtasen Niskavuoren nuorimmainen.
Pari kolme päivää sen jälkeen Danny soitti Kunnallispainoon ja pyysi mukaan 1972 kesäkiertueelleen "Snake, Rattle and Roll". Tässä yhteydessä Kari Jalkasen taiteilijanimi vaihtui muotoon Kari Tapio, sillä
Danny ja Mosse Vikstedt halusivat Jalkasen ottavan käyttöön iskevämmän taiteilijanimen. Tapio oli Karin itse kehittelemä muunnos hänen toisesta nimestään Tapanista.
Seuraavana vuonna
Erkki Liikanen pyysi Karia Aikapommi-yhtyeeseensä. Liikasen kanssa Kari teki ensimmäisen albuminsa Aikapommi (1974), mutta ihan oma soololevy syntyi sitten vasta Scandialla pari vuotta myöhemmin. Puhemiehinä Kari Tapiolle toimivat mm.
Arto Sotavalta ja
Lea Laven, jonka yhtyeenä Aikapommi toimi.
Kari Tapion ensimmäiset hitit olivat ajan hengen mukaisesti käännöshittejä, joita varsinkin
Chrisse Johansson metsästi maailmalta. Kilpailu käännösbiiseistä oli artistien välillä kovaa ja he kävivät tuon tuostakin kyselemässä tuottajilta uusia hittejä. Myös
Fredi teki samaan aikaan ja vieläpä samassa yhtiössä versionsa laulusta
Sing my love song eli
Laula kanssain (Dave Macronald - R. Dunhills suom. san. Vexi Salmi), mutta vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Kari Tapion versio menestyikin paremmin.
Viisitoista kesää (Living next door to Alice) (säv. Michael Chapman san. Nicholas Chinn suom. Juha Vainio) oli vielä suurempi menestys, mutta ensimmäiseen kultalevyynsä Kari Tapio tarvitsi italialaisen Toto Cutugnon suurhitin:
Olen suomalainen.
L'italianon suomensi ja suometti sanoittaja
Raul Reiman, joka oli Karille tärkeä ystävä.
Sovittaja
Kaj Westerlundin kanssa Kari Tapio teki kaikkiaan kahdeksan 12 ensimmäisistä sooloalbumeistaan, mutta viimeisen Kari Tapion Finnlevy-albumin tuotti
Jaakko Salo.
Kari Tapio kertoo, kuinka vaihtoi levy-yhtiötä.
1993 pettyneenä Warneriksi muuttuneeseen Finnlevyyn Kari siirtyi Audiovoxille, jossa tuottaja-sovittajana olii vanha tuttu
Veikko Samuli. Samulin kanssa Kari Tapio oli ystävystynyt jo kesällä 1972 Dannyn kesäshow'ssa ja auttanut häntä pääsemään sovittajaksi Fazerille. Audiovoxilla Kari Tapio alkoi vaikuttaa enemmän levyttämäänsä ohjelmistoon ja hänen suosionsa lähti nousukiitoon.
Yhteistyö Veikko Samulin ja Ilkka Vainion kanssa Audiovoxilla innosti Kari Tapion tekemään originaalisanoituksia.
Kikka oli Audiovoxin ykköstähtiä, joka halusi nostaa profiiliaan ja toivoi "isä- ja poika-Vainion pornolaulujen" jälkeen levytettäväksi jotain vakavampaa ja nätimpää. Niinpä sitten Kari suostui pitkän harkinnan jälkeen kirjoittamaan Samulin sävellykseen itselleen ja Kikalle dueton
Häipyy etäisyys, jonka hän on levyttänyt myöhemmin myös
Paula Koivuniemen kanssa.
Karin sanoitusharrastus alkoi keikkamatkalla, kun hän hermoili puuttuvaa käännöstekstiä, joka oli määrä levyttää seuraavana aamuna. Raul Reiman kuitenkin ehti ajoissa ja tuolloin syntynyt teksti
Tuntematon maa (säv. Mika Silfver) levytettiin myöhemmin. Käännöstekstejä Kari Tapio on tehnyt toistakymmentä ja muutenkin hän tekee sanoituksensa aina valmiisiin melodioihin. Poikkeus on
Myrskyn jälkeen, jonka hän on kirjoittanut suoraan runoksi. Kari Tapion tarkoituksena oli antaa
Myrskyn jälkeen nimenomaan jollekin muulle laulajalle ja siten viestittää halustaan kirjoittaa sanoituksia myös muille. Enimmäkseen hän on kuitenkin sanoittanut omiin tarpeisiinsa.
Kari Tapio kertoo Myrskyn jälkeen -hittinsä synnystä.
Säveltämisen suhteen taitava muusikko oli vielä kriittisempi ja epäili sävellystensä hipovan plagiointia. Ensimmäisen kolmesta levytetystä sävellyksestään, Syksyn Sävelen
Lottovoitto on syntyä Suomeen, hän sävelsi Jaakko Salon ehdotuksesta
Jukka Virtasen tekstiin. Ainoa varsinainen tilaussanoitus oli puolestaan Kesää kohti
Reijo Taipaleelle.
Helmikuussa 2001 Kari Tapio vihdoin tutustui Toto Cutugnoon kahden Viking Linen järjestämän yhteiskeikan yhteydessä. Seuraavana vuonna herrat tapasivat vielä Lahden Viinijuhlilla, jossa Toto ehdotti Karille uutta kappalettaan
Il treno va, josta Kari sanoittikin itselleen suuren hitin
Juna kulkee.
Kari Tapio palkittiin elinaikanaan mm. 20 kulta-, 9 platina- ja 1 tuplaplatinalevyllä, Iskelmä-FInlandialla, kahdella parhaan miesartistin Emma-palkinnolla ja vielä Erikois-Emmalla.
Karista usein käytetty titteli "Sinivalkoinen ääni" on ehkä hieman sopimaton titteli nimenomaan lukuisista käännöskappaleista muistetulle laulajalle, mutta sen voi ajatella niin, että Kari Tapio teki monista eri musiikinlajeista itselleen sopivia sinivalkoisia tulkintoja. Hänen esikuviaan olivat samalla lailla monipuoliset Elvis Presley, Tom Jones ja
Olavi Virta.
Karin sydäntä lähellä oli erityisesti kantrimusiikki, jota hän oli yrittänyt kaupata suomalaisille jo Erkki Liikasen kanssa 70-luvulla. 2009 hän pääsi vihdoin toteuttamaan aina haaveilemansa kantrialbumin
Viimeiseen pisaraan ja käymään Memphisissä ja Nashvillessä. Viimeiseksi albumiksi jäi 2010 ilmestynyt
Vieras paratiisissa, jonka teema oli "kosto" eli Kari pääsi levyttämään lukuisat suosikkilaulunsa, joita tuottajat eivät olleet aiemmin antaneet hänen tehdä.
Kari Tapion alkoholiongelmat ja sydänvaivat olivat koko kansan tiedossa ja varmasti yksi hänen suosionsa lähde. Suomalainen haluaa idolinsa olevan itsensä kaltainen, jonkinlainen esikärsijä. Kari Tapio menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen tiistaina 7.12.2010 kotonaan Espoossa ja niin paljon kuin hän olikin saavuttanut, monta musiikillista haavetta jäi toteuttamatta.
Lähteet: Petri Kaivanto: Kari Tapion haastattelu, marraskuu 2009
www.fono.fi
www.aanitearkisto.fi
Laura Henrikssonin kirjoittama artistibiografia tällä sivulla, jonka lähteitä mm.
Salmi, Vexi 2002:
Kari Tapio - Olen suomalainen. Helsinki:WSOY. S. 26, 75-80, 81, 83, 88,97-102, 109-110, 116-118, 150.
Kotirinta, Pirkko 2004:
Mäkihyppääjä, joka onnistui myös laulajana. Teoksessa
Suomi soi 1. Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Toim. Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake.
S. 389-391
