Vuonna 1958 muodosti neljä kevyestä musiikista kiinnostunutta nuorta miestä -
Esa Laukka, Pentti Lasanen, Kai Ruohonen ja Juho Nyman - lauluyhtyeen, joka
alkoi esiintyä nimellä Esa Laukan kvartetti. Se otti esikuvakseen sen ajan
suositut amerikkalaiset lauluyhtyeet kuten Four Fresmen ja Four Aces. Niinpä
nelivaljakon ohjelmisto koostuikin etupäässä tunnetuista evergreeneistä, jotka
esitettiin jazzvoittoisina sovituksina ja tietysti englannin kielellä.
Kvartetti esiintyi menestyksekkäästi opiskelijariennoissa ja muissa vastaavissa
pikku juhlissa, mutta se jäi suurelle yleisölle varsin tuntemattomaksi. Pojat
suhtautuivatkin laulamiseensa lähinnä vain hauskana harrastuksena, sillä Laukka
ja Nyman olivat opiskelijoita, kun taas Lasanen ja Ruohonen soittivat Ronnie
Kranckin yhtyeessä. Tilanne muuttui, kun Nyman päätti keväällä -60 syventyä
kokonaan opiskeluunsa ja hänen paikkansa nelivaljakossa peri Kai Lind.
Yhtye otti käyttöönsä kansainvälisemmältä kuulostavan nimen Four Cats ja ryhtyi
harjoittelemaan Lasasen johdolla oikein tosimielessä. Tulokset paranivatkin
pian siinä määrin, että kvartetti uskaltautui mennä tarjoamaan palvelujaan myös
äänilevyteollisuudelle. Yhteydenoton seurauksena "Kissat"
kelpuutettiin avustamaan eräitä iskelmäsolisteja kuten Lasse Liemolaa ja Irmeli
Mäkelää heidän levytyksissään.
Syksyllä -60 Four Cats pääsi tekemään ensimmäisen ikioman äänilevynsä, joka toi
kuultavaksi kaksi käännösiskelmää: Ei koskaan sunnuntaisin ja Lailaluu
(Parlophone). Seuraavana kesänä ilmestyi suomenkielisen EP-levyn jälkeen neljä
englanninkielistä esitystä - Adios, I'll Never Stop Loving You, Old Devil Moon
ja You And The Night And The Music - sisältänyt EP (Parlophone), mutta yhtyeen
varsinainen läpimurto tapahtui vasta sen siirryttyä vielä samana vuonna
Scandia-merkille ja saadessaan tutorikseen Jaakko Salon. Tällöin - tarkemmin
sanottuna lokakuussa -61 - näet syntyi Brita Koivusen kanssa menestyslevy Saku
Sammakko (Scandia).
Tammikuussa -62 Four Cats äänitti Salon valvonnassa esitykset Painu pois, Jack
ja Kaikki muuttuu (Scandia), mitkä molemmat saavuttivat suuren suosion
varsinkin nuorison keskuudessa. Kesemmällä seurasi lähes samanveroinen
kaksoishitti Renatta / Huomata sitä ei saa (Scandia).
Voittokulkua jatkoivat myöhemmin samana vuonna Liisa ja Sabeline (Scandia) sekä
seuraavana kesänä Jaakko Salon modernisoinnit Usko Kempin ikivihreistä Ikävä ja
Lennä mun lempeni laulu (Scandia). 60-luvun puolivälissä Four Catsin edustama
suuntaus alkoi olla kuitenkin levymarkkinoilla auttamatta ohi, mutta yhtyeelle
riitti silti kysyntää tausta- ja televisiotöissä. Kvartetti kunnostautui mm.
VEK-kolmikon "Lumilinna"-ohjelmassa, joka voitti vuonna 1965
Montreux'ssa arvostetun Kultaisen Ruusun.
Four Cats esiintyi alkuperäisessä kokoonpanossaan vuoteen 1968, kunnes ensin
Esa Laukka ja sitten Kai Ruohonen jättäytyivät pois muonavahvuudesta. Sen
jälkeen yhtyeen toiminta oli keskeytyksissä aina 70-luvun puoliväliin saakka,
jolloin mukaan tulivat Markku Hannola ja Martti Metsäketo. Tuorein vahvistus
nelivaljakkoon on Esa Nieminen, ja tässä uudistuneessa kokoonpanossa kvartetti
on esiintynyt satunnaisesti näihin päiviin asti.
Vuonna 1991 Four Cats julkaisi pitkästä aikaan uuden äänitekokoelman (Peel
Records) ja kolmisen vuotta myöhemmin toisen (F-records), joka on jäänyt
toistaiseksi kvartetin viimeiseksi. Kevättalvella 1999 yhtye vietti
40-vuotispäiviään juhlakonsertilla ja pikku kiertueella, mutta vielä 21.
vuosisadallakin se on esiintynyt aina silloin tällöin televisiossa ja
erikoiskonserteissa. Historian valossa Four Cats tulee säilyttämään arvonsa ja
paikkansa nimenomaan 60-luvun suomalaisena huipputason lauluyhtyeenä.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän
tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 -
Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
