Jukka Haavisto (s. 1930) työskenteli mainos- ja markkinointialalla
vuodesta 1959 aina 1990-luvulle saakka, mutta hän on silti ehtinyt tehdä
pitkän ja vaikuttavan uran suomalaisessa musiikkielämässä. Hänen
pääinstrumenttinsa ovat olleet harmonikka ja vibrafoni, mutta hänellä on myös
sävellys- ja sanoitustuotantoa.
Haaviston ensimmäinen yhtye oli kotipaikkansa Kauhavan kouluorkesteri
Carmen vuosina 1945—49. Yhdessä saksofonisti-klarinetisti Unto Haapa-ahon
kanssa hän perusti JH-kvintetin, joka toimi Kauhavalla ja Seinäjoella vuosina
1950—51. Hän soitti Martti Nummen sekstetissä Helsingissä vuonna 1952 ja
mestarihanuristi Lasse Pihlajamaan Pelimanneissa 1952—53. Sen jälkeen oli
vuorossa saksofonisti Leo Lehtisen vetämä LL-kvintetti Jyväskylässä 1954—55.
Jorma Weneskosken yhtye oli aikansa suosituimpia kokoonpanoja. Haavisto
soitti yhtyeessä vuosina 1956—62. Tämän jälkeen hän keskittyi etupäässä
mainosalan töihin, mutta teki myös jazztoimittajan töitä televisioon ja radioon
TES-TV:lle ja Yleisradiolle.
Haavisto on kuulunut svengaavaa vanhempaa jazzia soittavan Happy Swing
Bandin riveihin vuodesta 1978 lähtien. Hän oli myös mukana vibrafoneineen
legendaarisissa Helsingin Bullworkers-jamsessioissa. Svengaavaa musiikkia
soittavat myös Haaviston omat kokoonpanot eli Jukka Haavisto Band sekä vuonna
1990 uransa aloittanut Haavisto Swingers, jossa soittaa myös Haaviston poika
Janne. Vuonna 1998 perustetussa "punaniskaista western swingiä"
soittavassa Western Swingersissä on mukana Jannen lisäksi Haaviston toinen
poika Olli, vävy Juha Tikka, Timo Seppänen sekä kultakurkku Eero Raittinen.
Haaviston poikien Jannen ja Ollin lukuisista muista kokoonpanoista voidaan
mainita esimerkiksi J. Karjalaisen Mustat lasit sekä Laika and the
Cosmonauts. Myös Haaviston tytär Susanna on arvostettu ja tunnettu
musiikkialan ammattilainen.
Jukka Haavisto pitää kaikenlaisesta jazzista, mutta erityisesti hänen
lempimusiikkiaan on swing-tyylinen jazz, minkä kuulee selvästi hänen
svengaavassa ja iloisessa soitossaan. Hänen levytetyt omat sävellyksensä ovat
lähinnä iskelmiä, joista voidaan mainita esimerkiksi Jonojenkka, Kesän
muistot, Rautalankatango sekä Marjatta Leppäsen esittämä Primaballerina.
Haavisto on tehnyt myös muutamia sanoituksia sekä kirjoittanut libreton Jorma
Panulan kirkko-oopperaan "Suurin on rakkaus".
Jukka Haavisto on ollut hyvin aktiivinen musiikkialan
järjestötoiminnassa. Hän toimi Suomen Muusikkojen liiton järjestösihteerinä
vuosina 1957-59. Haavisto kirjoitti vuonna 1991 ensimmäisen suomalaisen
jazzin historiikin "Puuvillapelloilta kaskimaille", jota varten hän
teki runsaasti haastatteluja ja keräsi äänitteitä ja muuta materiaalia. Tämä
oli ratkaiseva alkusysäys Suomen Jazz-arkiston perustamiselle joulukuussa
1991. Haavisto toimi myöhemmin Suomen Jazz & Pop Arkistoksi nimensä
muuttaneen arkiston johtajana aina lokakuuhun 1997 saakka. Tänä aikana
arkisto mm. julkaisi 7 osaa suomalaisen jazzin historiasta kertovia CD-levyjä
sekä järjesti näyttelyitä ja muita tapahtumia. Haaviston keräämiä
historiallisia jazzäänitteitä kuultiin myös Yleisradion "Nauhallista
jazziltaa" –ohjelmissa.
Jäätyään eläkkeelle arkistonjohtajan toimesta Haavisto perusti Suomen
Kevyen Musiikin Museon Kannatusyhdistyksen vuonna 1997. Hän toimi museon
toiminnanjohtajana vuoteen 2004 saakka. Museo avasi verkkomuseon pomus.net
Internetiin joulukuussa 2004.
Jukka Haavistolle on myönnetty ansioistaan suomalaisen jazzin ja kevyen
musiikin hyväksi vuonna 1995 Suomen Jazzliiton Andania-palkinto, vuonna 1995
Classic Jazz ry:n Louis Armstrong –palkinto sekä vuonna 2000 Elvis ry:n Prix
ELVIS. Vuonna 2007 hänelle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi.
Biografiatekstissä käytetty lähde:
Jukka Haavisto 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille. Suomalaisen jatsin ja
jazzin vaiheita. Helsinki: Otava
