Juhani Leskinen oppi lukemaan oman kertomansa mukaan nelivuotiaana ja kiinnostui
heti sen jälkeen myös kirjoittamisesta. Ensimmäiset runonsa hän sai aikaan
15-vuotiaana ja soittamaan hän opetteli kolmisen vuotta myöhemmin hankittuaan
itselleen kitaran. Tämän jälkeen hän ryhtyi rustaamaan myös lauluja, joista monet
pohjasivat muilta lainattuihin sävelmiin.
70-luvun alussa Leskinen muutti Tampereelle aloittaakseen opinnot sikäläisessä
kieli-instituutissa. Opiskelu jäi kuitenkin pian toisarvoiseen asemaan hänen
tutustuttuaan mm. Harri Rinteeseen ja Mikko Alataloon, joiden kanssa hän
perusti nimeä Coitus int. kantaneen yhtyeen. Pojat tekivät myös demonauhan,
jota he tarjosivat alkuvuodesta 1973 Helsingin Pitäjänmäessä sijainneelle
Scandia-musiikille.Siellä katsottiin, että Leskisen ja kumppaneiden edustama musiikki ei oikein
istu kyseisen levy-yhtiön pirtaan, joten innokkaita yrittäjiä kehotettiin
menemään samassa rakennuksessa toimineen Love Recordsin puheille. Vastaanotto
olikin nyt suopeampi, ja Coitus int. saattoi juhlia vielä samana vuonna
esikois-LP:nsä Juice Leskinen & Coitus int. (Love Records) ilmestymistä.
Yhtyeen varsinainen läpimurto tapahtui seuraavana vuonna eli 1974 julkaistuilla
esityksillä Marilyn (Love Records) ja Jyrki boy (Love Records), mitkä molemmat
ponnahtivat peräkanaa suosikkitilaston kärkeen.
Saman vuoden satoa oli myös sittemmin historialliseksi osoittautunut LP Per
Vers, runoilija (Love Records). Vuonna 1975 Leskinen julkaisi ensimmäisen
kirjansa Sonetteja laumalle ja teki yhteisen LP:n Alatalon kanssa: Juice ja
Mikko (Love Records). Ennen kaikkea juuri tuolloin syntyi muuan hänen
hienoimmista lauluistaan, Syksyn sävel (Love Records). Seuraava vuosi jäi
sitten uusien sävelmien suhteen vaatimattomammaksi, mutta tilannetta edesauttoi
hyvän suosion saavuttanut jo julkaistujen äänitteiden kokoelma Singlet 1974-76
(Love Records) ja vaikeammin lähestyttävä teema-LP Keskitysleirin ruokavalio
(Love Records).
Vuonna 1977 Leskiseltä ilmestyi "matka-albumi" Lahtikaupungin
rullaluistelijat (Love Records) ja mutta suuren yleisönsuosion
saavuttanut irvailusingle Anne ja Jacques (Love Records), mikä julkaistiin
muiden hänen hittiensä kanssa seuraavana vuonna kokooma-albumissa Tähän saakka
(Love Records). Tuolloin - siis 1978 - näki päivänvalon myös nimellä
Välikausitakki levyttäneen ryhmän omalaatuinen nimikko-LP (Love Records), jonka
lauluntekijöitä ja esiintyjiä olivat Leskisen ohessa mm. Mikko Alatalo, Pentti
Penninkilampi ja Harri Rinne.
Leskisen suunnitelmissa oli julkaista seuraavaksi muhkea kolmen LP:n kokoelma,
joka muuttui kuitenkin levy-yhtiön painostuksesta kolmeksi erilliseksi, vuoden
välein ilmestyneeksi opukseksi. Niistä ensimmäinen, Tauko I (Love Records),
äänitettiin 1978, mutta kauppoihin se ilmestyi vasta seuraavan vuoden puolella,
jolloin kyseisen levy-yhtiön tarina oli kuitenkin jo lopussa. Niinpä
Leskinen oli päättänyt tarttua vanhan tuttavansa tuottaja Tommi Liuhalan
tarjoukseen vaihtaa leiriä.
Leskisen pelinavaus uudella levymerkillä vuonna 1979 oli
"maantieteellinen" single Hauho (Hi-Hat), ja ennen vuosikymmenen
päättymistä hän sai valmiiksi kokoelmansa Tauko II (Hi-Hat), johon sisältyivät
mm. sellaiset esitykset kuin Tanssimaa ja Jumalaut mä oon out. Saman vuoden
satoa oli myös Leskisen ensimmäinen romaani "Kuka murhasi
rock'roll-tähden?"
80-luvun aloitti Juice Leskisen äänitetuotannon osalta mahtava tuplahitti Ei
elämästä selviä hengissä / Viidestoista yö (Hi-Hat), joista viimemainittu
numero toimi myös hänen kokoelmansa Tauko III otsikkokappaleena. Se jäikin
hänen viimeiseksi levytykseksi kyseiselle merkille, sillä loppuvuodesta -80
ilmestyneen joulualbumin Kuusessa ollaan (Poko), julkaisi tamperelaisen Epe
Heleniuksen Unitor Oy. Tämän LP:n vetonaulanahan oli sittemmin ikivihreäksi
muodostunut ilkikurinen Sika.
Seuraavana vuonna Leskine vaihtoi taas levy-yhtiötä saaden aikaan muutaman
singlen ohessa kaksikin kokoelmaa: Ajan henki (Johanna) ja Dokumentti
(Johanna), jotka molemmat toivat hänelle kultalevyn. Syrjähyppynä
kaupalliselle puolelle ilmestyi kokooma-LP Oikea valinta (Valintatalo),
erikoisuutenaan mm. live-esitys Ismo Alangon ja Martti Syrjän kanssa
seitsemisen vuotta aikaisemmin julkaistusta kappaleesta Kuopio tanssii ja soi.
Siinä sivussa Leskinen osallistui kansalliseen euroviisukarsintaan sävelmällään
Ilomantsi (Johanna), joka jäi kylläkin itse kisassa neljänneksi mutta
osoittautui levyllä sitten varteenotettavaksi myyntimenestykseksi.
Kesällä -81 Juice Leskinen oli myös ideoinut viikon mittaisen Saimaalle
suuntautuneen musiikkiristeilyn, johon olivat osallistuneet hänen
Slam-yhtyeensä ohessa Eppu Normaali ja Hassisen Kone, ja jonka tuloksena oli
syntynyt live-LP Tuuliajolla, kirja sekä elokuva "Saimaa-ilmiö".
Seuraavana vuonna ikuistettiin Lontoossa Pantse Syrjän ja Anssi Tikanmäen
tuottamana albumi Sivilisaario (Johanna). Merkittävämmäksi tuotteeksi tuolloin osoittautui
Leskisen suomennos Mark Shipperin Beatles-kirjasta "Paperback Writer"
eli "Beatlesien elämä ja toiminta".
Vuonna 1983 Leskinen sai valmiiksi ensimmäisen näytelmänsä, Veikko Lavista
kertovan "Isänmaan toivon" sekä äänitekokoelmansa Boogieteorian
alkeet (Johanna), josta löytyi myös listamenestykseksi osoittautunut esitys
Eesti. Heikentynyt terveys alkoivat näihin aikoihin
haitata hänen työntekoaan, minkä vuoksi hän joutui vuonna 1986 lopettamaan
keikkailunsa Grand Slam-yhtyeen kanssa. Keväällä -86 Leskisen uran suurimmaksi
menestykseksi osoittautunut kaksoisalbumi Yölento (Megamania), jossa
vetonaulana Kaksoiselämää. Sen jälkeinen Minä 1987 (Megamania) (CD) myi sekin
hyvin.
80-lopulla Leskinen vetäytyi
pitemmäksi ajaksi kokonaan julkisuudesta. Ennen vuosikymmenen vaihtumista
hänelle myönnettiin ansioistaan valtion säveltaidepalkinto, ja saatuaan takaisin
työvireensä hän palasi vuonna 1990 levytysstudioon julkaistakseen odotetun
uuden kokoelman Sinä (Grand Slam). Sitä seurasi vuotta myöhemmin platina-CD
Taivaan kappaleita (Megamania) ja vuonna 1992 sarjaa jatkoi vielä Simsalabim
Jim (Grand Slam). Sen jälkeen Leskisen levytystahti hiljeni hänen omistautuessa ensi sijassa
kirjallisille töilleen.
Vuonna 1994 häneltä ilmestyi runokokoelma "Äeti", jolloin hänet
palkittiin vuoden runoilijana. Pari vuotta myöhemmin tuli toinen kokoelma
"Jumala on" sekä uusi CD Kiveä ja sämpylää (Megamania). Vuonna 2003
Leskinen julkaisi muistelmateoksensa "Siinäpä tärkeimmät", joka
tarjoaa mielenkiintoisen matkan suomalaisen ja nimenomaan tamperelaisen
rockmusiikin lähimenneisyyteen.
Monipuolisena ja nopeaälyisenä henkilönä Juice Leskinen on ehtinyt olla mukana
monessa - ei vain laulajana ja lauluntekijänä, vaan myös keskustelijana,
kolumnistina, pakinoitsijana ja instituutioiden horjuttajana. Tässä yhteydessä
ei sovi unohtaa niitä sävellyksiä ja lauluntekstejä, joita hän on tehnyt uransa
varrella muiden laulajien esitettäväksi ja levytettäväksi. Ovathan hänen
sanoituksiaan ikuistaneet mm. Eero ja Jussi, Katri Helena, Kirka, Maarit ja
Anneli Saaristo.
Leskisen musiikkia ja sanoituksia on kuultu myös monissa elokuvissa ja televisio-ohjelmissa
Onpa hänet itsekin nähty valkokankaalla mm. Kaurismäen veljesten filmeissä
"Saimaa-ilmiö", "Calamari union" ja "The Last
Border" sekä lastentarinassa "Kumma juttu". Tavallaan ympyrän
sulkeutumista Juice Leskisen historiassa merkitsi vuonna 2004 hänen ja Mikko
Alatalon uusi kokoelma Senaattori ja boheemi, jonka pohjalta he tekivät myös
yhteisen tv-konsertin.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Korpeinen, Reijo (toim.) 1987: Ekkös sää Juice oo? - dokumentti Juice
Leskisestä. WSOY, Helsinki.
Halme, Lasse 1992: Onko siinä sanoma? Mitä Juice todella sanoi. Helsinki.
Sorjanen, Axa & Leskinen, Juice 2000: Eikä nivelet ruostu - Juice Leskinen
50 v. Tammi, Helsinki.
Rinne, Harri 2002: Juice ON (Juice OFF). Johnny Kniga, Helsinki.
Leskinen, Juice 2003: Siinäpä tärkeimmät. Tammi, Helsinki.
