Jarno Sarjanen syntyi Helsingissä 29.3.1945. Koska hänessä ilmeni jo lapsena
musikaalisia taipumuksia, niin hänen isänsä pyrki kannustamaan häntä
musiikillisiin opintoihin. Isän mieliksi Jarno-poika opettelikin sitten vähän
aikaa viulun- ja sitten pianonsoittoa, jotka kuitenkin päättyivät lyhyeen.
Tosin pianonsoiton opettaja huomasi Jarnon lahjakkuuden ja olisi halunnut tämän
jatkavan opintoja kyseisen instrumentin parissa, mutta Jarno itse oli eri
mieltä asiasta, varsinkin kun hänen olisi pitänyt opettajan mielestä näyttää
soittotaitonsa julkisesti opettajien juhlissa.
Vaikka Jarno väheksyi kykyjään musiikin alalla niin isä kuitenkin uskoi
poikansa lahjakkuuteen siinä määrin, että järjesti tämän Cantores
Minores-kuoron laulukokeisiin. Muutaman teoriatunnin jälkeen hän pääsikin itse
kuoroon. Kuorossa
Jarno lauloikin sitten kaksi vuotta.
1960-luvun alun rautalankakaudella Jarno soitti soolokitaraa eri
kokoonpanoissa. Tällöin hän tapasi Willy Wandersissa soittavan Kari Kuuvan.
Musiikillisesti heillä 'synkkasi' sen verran hyvin yhteen, että he jo piankin
perustivat oman yhtyeen, joka kuitenkin pian jouduttiin lopettamaan
rahavaikeuksien takia. Rautalankakauden loputtua Kari Kuuva pääsi levyttämään
Scandialle. Tuolloin levytetty Tango Pelargonia menestyi niin hyvin, että hän
onnistui houkuttelemaan myös Jarno Sarjasen mukaan levylaulajaksi. Kari Kuuva
alkoi tekemään Jarnolle levytettäväksi country-henkisiä kappaleita, koska ne
tuntuivat sopivan hänen karheanmiehekkäälle lauluäänelleen. Vuonna 1968 Jarno
Sarjanen sitten pääsi osallistumaan MTV:n Syksyn säveleen, kappale oli Kari
Kuuvan sävellys ja sanoitus Parasta mielestäni. Menestys ei ollut päätä
huimaava, seitsemäs sija, mutta Suomen kansa pääsi kuitenkin näin tutustumaan
ensimmäiseen suomalaiseen countrylaulajaan, joka nimitys täydellä syyllä
voidaan Jarno Sarjasen yhteyteen liittää. Jarnon ensimmäinen single
Scandia-levymerkille ilmestyikin samana syksynä, B-puolella Parasta mielestäni
ja A-puolella niin ikään Kari Kuuvan sävellys ja sanoitus Nukkekoti.
Seuraavan kerran Jarno Sarjanen oli mukana Syksyn sävelessä vuonna 1971,
silloin hän esitti Kari Kuuvan kappaleen Pienen pojan haaveet. Tuo kappale
onkin jäänyt elämään Suomi-countryn klassikkona ja saanut vuosien kuluessa
muutaman uudenkin tulkinnan eri solistien esittämänä, heistä maininnan
ansaitsevat Jukka Raitanen (1977) ja Yölintu (2000).
Jarnon ensimmäinen sooloalbumi Jarno Sarjanen ilmestyi vuonna 1971
Pohjoismaisen Sähkön Blue-Master -levymerkille. Sen jälkeen Sarjanen viettikin
muutaman vuoden hiljaiseloa, hän levytti ainoastaan muutaman kappaleen kokoomalevyille
ja yhden singlen (Vie mut pois / Hiljainen ranta) ennen seuraavaa albumia, joka
ilmestyi Fonovox-yhtiön toimesta vuonna 1977 ja oli nimeltään Sarjastus. Tuon
levyn kaikki kappaleet sävelsi ja sanoitti Jarno Sarjanen itse. Levyn sisältöä
voitaneen kuvata iskelmätyyliseksi 'härmä-countryksi'. 1980-luvulla Jarno
Sarjanen levytti vielä kaksi albumia JP-musiikille: Varjoelämää (1981), Mustat
kaleerit (1985) sekä yhden Overdisc'lle: Keskikalja-cowboy (1988). Myös useilla
70- ja 80-luvun aikana JP-musiikin julkaisemilla kokoomaäänitteillä on
kuultavissa hänen esityksiään. Näistä taltioinneista käy ilmi Jarno Sarjasen
monipuolinen osaaminen myös perinteisen iskelmämusiikin vahvana, särmikkäänä
tulkitsijana. Hän levytti tuolloin mm. 60-luvun suosikkeja (Vähän ennen
kyyneleitä, Kesäkatu) ja päivän iskelmiä (Anna). Luonnollisesti syntyi
levytyksiä myös Sarjasen ja Kuuvan omalla 'härmäkantri'-tyylillä (Turhan
kylväjä, Piikki kaikkein pahin, Matkalaukkumies).
Jarno Sarjasesta puhuttaessa ei sovi myöskään unohtaa häntä säveltäjänä ja
sanoittajana. Hänen nimissään on 50 sävellettyä kappaletta, joista suurin osa
on myös hänen sanoituksiaan. Suurimman osan sävellyksistään hän on itse
laulanut levylle, mutta myös muutamat muut laulajat ovat levyttäneet hänen sävellyksiään.
Eräs heistä on Päivi Paunu, joka vuonna 1972 osallistui Syksyn säveleen Jarno
Sarjasen säveltämällä ja sanoittamalla kappaleella Kuitenkin tiedän sen. Itse
asiassa säveltäjä Jarno Sarjanen oli olemassa jo ennen laulaja Jarno Sarjasta.
Hän nimittäin sävelteli oman kertomansa mukaan jo nuorena, heti soinnut
opittuaan 'pöytälaatikkoon.' Robin (=Esa Simonen) levytti Jarno Sarjasen
säveltämän ja Tuula Valkaman sanoittaman kappaleen Menneet päivät jo vuonna
1966. Päivi Paunun lisäksi Sarjasen sävellyksiä levyttivät 1970-luvulla mm.
Jussi Raittinen (Tulkaa mukaan), Hanne (Krouvi Kahden Ankkurin, san. Vexi
Salmi), Dave (Menee tässä järki) ja Kössi Härmä (Kerran paistoi päivä, säv.
Kuuva & Sarjanen, san. Kari Kuuva).
Jarno Sarjasen kohdalle ei osunut koskaan ns. suurta hittiä, jolla hän olisi
päässyt lyömään itsensä läpi kaikkien tuntemaksi laulajaksi. Myöskään hänen
edustamansa country-tyyli ei koskaan kunnolla juurtunut Suomeen, joskin sitä
meillä Suomessakin muutamat solistit, mm. Kari Tapio, ovat myöhemmin
menestyksellisesti levyttäneet.
Jarno Sarjanen ei oman kertomansa mukaan luonteeltaan vaatimattomana ole
koskaan halunnut kuuluisuutta tai julkisuutta. 1980-luvulla ilmestyneiden
viimeisten levytystensä jälkeen hän ei juurikaan ole julkisuudessa esiintynyt
eikä myöskään pyrkinyt levyttämään, vaikka tilaisuuksia ja kysyntää varmasti
olisi ilmaantunutkin. Näin ollen 'come-back' on jäänyt tekemättä. Sarjasella ja
hänen musiikillaan on kuitenkin Suomessa oma, joskin pieni harrastajakuntansa.
Tätä kysyntää tyydyttämään hänen 1970- ja -80-lukujen levytyksiään onkin
julkaistu peräti kahden CD-kokoelman verran (Parhaat, 1989 ja Kadun lait, 2000)
Lähteet:
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004. Iskelmän tähtitaivas, 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY. ss. 385-386.
Radio-ohjelma Valoa ikkunassa, Radio Suomi 14.10.2000. Kalevi Pollarin vieraana
Jarno Sarjanen .
