Antti Pirtinheimo syntyi -28 eteläpohjalaiseen
viljelijä-yrittäjä-perheeseen. Isoisä Oskar
Pihlgren oli tullut Ruotsista
Kauhavalle 1800-luvun lopulla tuoden mukanaan kangaspuukaiteiden
valmistuksen. Hänen
poikansa eli Antin isä jatkoi sekä viljelystä että kaideteollisuutta
suureen lamaan saakka. Perheen nimi suomennettiin
Pirtinheimoksi 1935, kun Suomen kansalaisuus oli saatu. Pian sen jälkeen
perhe muutti pääkaupunkiseudulle.
Perheen lapset perivät vanhemmiltaan musikaalisuuden. Isä
oli kansanviulisti ja soitinkeräilijä, äidin veljet maakunnankuuluja
pelimanneja. Sisaren ahkeroidessa viulutunneilla pojat
soittivat lahjaksi saatua klarinettia ja foneja. Pian olikin koossa
koulubändi, joka kulki Tor Sundellin nimissä. Keikkapaikkana oli koulun
lisäksi koko kesän ajan
vuonna 1946 vastavalmistunut tanssipaikka "Tanhumäki". Antin
seuraava kiinnitys oli Olle Lindströmin suuri orkesteri, jossa
hän soitti jo tulevaa pääinstrumenttiaan tenorisaksofonia.
Tieto uudesta kyvystä levisi ja niin Pirtinheimo sai kutsun koesoittoon Ossi Aallolle
-
aikansa huipulle! Koe meni hyvin, mutta armeija ei antanut lykkäystä,
ja
näin Aalto sai odottaa tulevaa solistiaan vuoteen 1949. Kun Ossi Aallon
kuulu
iso orkesteri oli pistetty
taloudellisista syistä naftaliiniin, koottiin tilalle sekstetti: Veikko
Tamminen p, Rolf Kronqvist tp, Antti ts, Seppo Pohjola brs, Sacy Sand
b,voc ja Ossi Aalto ldr, drs. Tämä kokoonpano on kuultavissa myös äänitteenä. Lester Youngin
vaikutus kuuluu maukkaasti Antin soitossa, "böölauksissa" taas Illinois Jacquetin rankka soundi. (kts. diskografia)
Pirtinheimon kyvyt alkoivat 40-luvun lopulla olla myös suuren yleisön
tiedossa.
Rytmi-lehti oli sodan jälkeen alkanut taas ilmestyä ja antoi
lukijoilleen mahdollisuuden sanoa sanansa maan jazzmuusikoista. Näissä
kisoissa Antti Pirtinheimo äänestettiin ennätykselliset 10 kertaa
maan parhaaksi tenoristiksi.
Sarjojen voittajista koottiin 1950 The Finnish All Stars, jonka
jäseneksi Pirtinheimo itseoikeutetusti
kutsuttiin. Orkesteri teki valloitusmatkan Ruotsiin ja pistäytyi myös
levytysstudiossa, tuloksena mm. Suomen ensimmäinen oma bebop-teema, Erik Lindströmin
Pakaste (Cool), jonka vauhdikkaan teeman sovitti all stareille ruotsalainen Gösta Theselius
(kts.
diskografia).
Jorma Weneskoski kutsui Pirtinheimon
kvintettiinsä 1958, muina jäseninä tuolloin Sami Ahokas elg, Jukka Haavisto
vib, acc, Ecko Forsman dm, laulusolistina Ritva Simuna/Tuula Siponius.
Antin pestiä kesti kuusi vuotta eli
vuoteen 1964 asti. Muusikot olivat 50-luvulta seuraavan vuosikymmenen
puoliväliin valtaosin puoliammattilaisia. Pirtinheimo
oli Mainostoimisto Erva-Latvalan johto- tehtävissä, samoin Ahokas
Liikemainonnassa (myöh. LM-McCann) ja Haavisto Mainostoimisto SEKissä.
Forsman möi musiikkia ja Weneskoski
artisteja. Keikkoja oli noihin aikoihin melko säännöllisesti 3
viikossa! Uraputkissa syöksyileviä kaksoisrooli alkoi uuvuttaa ja niin
miehet
jättivät yksi toisensa bändin ja osa koko soittamisen (toistaiseksi!).
Pirtinheimon uusi tuleminen alkoi jo 70-luvulla, mutta varsinaisen
sykäyksen antoi osallistuminen Kappelin jameihin 1980/90 -lukujen
taitteessa. Hän
palasi yhteistyöhön Rolf Kronqvistin kanssa, nyt kokeilevien äänitysten
muodossa. Uuden äänitystekniikan opiskellut
teki taitavia taustoja, joiden päälle Antti soitti tenoria ja Helena
Siltala lauloi. Tämän periodin aikana
Pirtinheimon soitto sai uutta syvyyttä, niinkuin
äänitteiltä voi kuulla (kts diskografia).
Antti
ja vaimonsa Pirkko ovat olleet ahkeria Espanjan kävijöitä. Antti
liittyi paikalla ollessaan Andalusian Swing Band -nimisen työyhteisön
riveihin niin
jazzin kuin tanssimusiikinkin soittajana.
Ansioistaan Antti Pirtinheimo palkittiin Imatran Big Band Festivalin
Suomen
Jazz Legenda 2004 -pystillä.
Biografiatekstissä käytetytb lähteet:
Jukka Haavisto 1991: Puuvillapelloilta kaskimaille,OTAVA.
Henkilöhaastattelu huhtikuu 2005. Haast. Jukka Haavisto.
