BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Lasse Mårtenson

s. 24.9.1934, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiLars Anders Fredrik Mårtenson
AliaksetMårtsika
SalanimetLeonid Vaajakorpi
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika24.9.1934, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitsäveltäjä, muusikko, tuottaja
Soittimetpiano, urut, harmonikka
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
The New Orleans Creole Stompers, pianisti 1949-51
Lasse Mårtenson Trio, pianisti, laulaja 1952-60
Christian Schwindt, rumpali, yhtiökumppani
Muut henkilöyhteydet
Vivica Bandler, teatterinjohtaja, "keksijä"
Åke Lindman, elokuva- ja televisiotuottaja
Biografia

Lasse Mårtenson on lähtöisin varsin musiikillisesta perheestä, sillä hänen isänsä oli kuulu urkutaiteilija Elis Mårtenson ja Eini-äitinsä laulaja sekä laulunopettaja. Näin ollen oli itsestään selvää, että poikakin harrastaisi musiikkia jo pienestä pitäen. Vanhempiensä kauhuksi hän osoitti jo varhain suurempaa kiinnostusta jazziin kuin klassiseen musiikkiin ja alkoi soitella jo kouluaikoinaan eri jazzyhtyeissä.

Vuonna 1949 Lasse osallistui The New Orleans Creole Stompers -nimisen kokoonpanonsa kanssa amatöörien orkesterikilpailuun, selviytyen voittajaksi. Pian sen jälkeen hän perusti oman trion, jonka kanssa hän esiintyi aina 60-luvulle asti. Siinä touhussa häneltä jäi koulunkäyntikin kesken, joten hän päätti hankkia itselleen  ns. porvarillisen ammatin. Hän meni sähköttäjän oppiin.

Työ ei kuitenkaan innostanut nuorta Mårtensonia, minkä vuoksi hän hakeutui lahjakkaana piirtäjänä Ateneumiin valmistuen sieltä muutaman vuoden kuluttua graafikoksi. Hän pääsi töihin Stockmannin tavaratalon mainososatolle, jatkaen samanaikaisesti soittamista keikkaluonteisesti pääasiassa helsinkiläisravintoloissa ja pienemmissä juhlatilaisuuksissa. Tutustuminen teatterinjohtaja Vivica Bandleriin avasi hänelle ovet teatterin maailmaan ja sitä kautta myös tuolloin ensi askeleitaan ottaneeseen televisioon.

Vuosina 1956-63 Lasse Mårtenson toimi kapellimestarina sekä Helsingin että Turun Ruotsalaisessa teatterissa ja oli myös yksi ensimmäistä, jotka esittelivät suomalaisyleisölle kansainvälisen tyylin musiikillista estradiviihdettä. Laulaja hänestä tuli aivan sattumalta, kun muuan ravintoloitsija vaati hänen trioltaan myös laulunumeroita, eikä kolmikon muista jäsenistä ollut siihen puuhaan. Onneksi hän oli kuunnellut amerikkalaisen pianisti-laulajan Nat King Cole'in levyjä ja omaksunut sitä kautta muutamia sopivia kappaleita sekä hänelle myöhemmin niin tunnusomaisen jazzillisen tulkintatavan.

Tämä tuli ilmi jo Lasse Mårtensonin ensimmäisessä levytyksessä marraskuussa -61, kun hän tarjosi trioineen basisti Kari Hynnisen ja rumpali Chrisse Schwindtin kanssa EP:llä (Decca) evergreenit Singing In The Rain, Two Sleepy People, Misty ja The Song Is Ended. Hänen levydebyyttinsä iskelmälaulajana (RCA) tapahtui seuraavana vuonna Reino Helismaan kääntämän ja hänen itsensä sovittaman amerikkalaishitin Caterina myötä, ja asia oli sillä selvä. Mårtenson ei kuitenkaan suhtautunut laulamiseensa vielä tuossa vaiheessa järin vakavasti, sillä hän tunsi olevansa yhä ensi sijassa jazzmies.

Monilahjakkaan Lasse Mårtensonin seuraava askel kohti tähteyttä oli tulkita vuoden 1963 euroviisukarsinnassa Toivo Kärjen ja Repe Helismaan yhteistyö Kaikessa soi blues, mikä sijoittui kisassa hienosti toiseksi ja menestyi hänen laulamanaan äänilevylle (RCA) tallennettuna kerrassaan erinomaisesti. Lisäksi hän sijoittui mittelössä säveltäjänä neljänneksi balladillaan Marraskuu, jonka tekstistä vastasi Margareta "Mimmu" Mutreich ja jonka karsintavaiheessa esittivät Seija Lampila ja Rauni Pekkala. Myöhemmin tämäkin kappale tuli tunnetuksi nimenomaan Mårtensonin omana tulkintana samalla singlellä kuin hänen niin tarttuvasti tarjoilema Kärjen suomiblues.

Seuraavana vuonna - siis 1964 - Lasse Mårtenson valittiin maamme edustajaksi Eurovision laulukilpailun finaaliin Tanskaan omalla sävellyksellään ja sanoituksellaan Laiskotellen, mikä sijoittui lopputuloksissa ilahduttavasti seitsemänneksi ja mistä muodostui hänen levyttämänään (Philips) kestosuosikki. Musikaali-iskelmä Hello, Dolly (Philips) oli hänen toinen listoilla nähty taltiointinsa, ja ennen vuodenvaihdetta hän sai aikaan kolmannenkin ikivihreän hitin, oman sanoituksensa Nousevan auringon talo (Philips). Vuoden 1965 alkajaisiksi Mårtenson voitti euroviisukarsinnan jo toistamiseen, tällä kerralla Marjatta Leppäsen tulkitsemalla sävelmällään Iltaisin, mutta pohjoismaisen asiantuntijaraadin esityksestä edustuskappaleeksi valittiin Viktor Klimenkon laulama Kärjen ja Helismaan balladi Aurinko laskee länteen.

Mårtenson ei lannistunut tapahtuneesta vaan ikuisti tämän väärin kohdellun laulunsa duettona Leppäsen kanssa (Decca). Sanalta vuodelta - 1965 - on toinenkin hänen klassikkonsa, Tien kuningas (Philips), ja vuotta myöhemmin suosikkitilastoissa komeili hänen taltiointinsa On ihmeen hyvä tulla kotiin taas (RCA).

60-luvun jälkipuoliskolla syntyivät vielä mm. sellaiset hitit kuin vuonna 1966 Muistako syyskuun (RCA), -67 Carola Standertskjöldin kumppanina Mä lähden stadiin (Scandia) ja -68 musikaalisävelmä Rikas mies jos oisin (Scandia).

Ajan mittaan Lasse Mårtenson keskittyi yhä suuremmassa määrin säveltämiseen. Vuonna -67 hän herätti huomiota hengellisellä televisiomessullaan Voiko sen sanoa toisinkin, mikä menestyi erinomaisesti myös levytettynä (Metronome). Siinä sivussa hän voitti taas kotimaisen euroviisuilun veturimies Alvi Vuorisen tekstittämällä ja Matti "Fredi" Siitosen karsinnassa esittämällä laulullaan Varjoon - suojaan. Myöhemmin Mårtensonin erikoisalaksi tuli tv- ja elokuvamusiikki, joka puhkesi kukkaansa draamasarjan Myrskyluodon Maija kansainvälistäkin suosiota saavuttaneena teemana (Kompass).

Paljolti juuri tämän sävelmän menestymisen varaan rakentunut kokoelma Skärgård - saaristo (Kompass) toi Lasse Mårtensonille maineen ja mammonan lisäksi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kultalevyn. Hänen työtään ja tuotantoaan ovat värittäneet muutenkin kautta vuosien paljolti meri, saaristo ja veneily, kuten kokoelmissa Kaikki paitsi purjehdus on turhaa (Fazer) ja Lauluja merelle (Ondine), mikä syntyi vuonna 1997 yhteistyönä Karita Mattilan kanssa. Mårtensonin televisiomusiikistaan on levytetty Myrskyluodon Maijan ohessa Elämänmeno (Kompass) ja Lapin kullan kimallus (Soundtrack).

Lasse Mårtenson on ollut merkittävä tekijä myös suomalaisen estradiviihteen historiassa, sillä aikavälillä 1966-83 hän tuotti Helsingissä lähes joka vuosi uuden shown joko Kalastajatorpalle tai ravintola Adloniin. 70-luvun lopulla hän oli mukana perustamassa Marjatta Leppäsen, Matti Kuuslan, Jaakko Salon ja Jukka Virtasen kanssa Uutta Iloista Teatteria, vaikka luopuikin sen pyörittämisestä jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi hän on johtanut omaa kustannus- ja äänilevy-yhtiötä, joka on keskittynyt etupäässä hänen omaan tuotantoonsa.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Rantanen, Miska: Sunnuntaivieras - Charmööri ja lauluntekijä (Helsingin Sanomat 18.5.2003, Helsinki)

Sanottua

"Tää on ehkä moraalitonta sanoa, mutta mulle se laulaminen oli lähinnä pelleilyä ja hauskanpitoa. Mitä nyt vasemmalla kädellä vähän söhlin. Euroviisulaulujen myötä homma vain paheni. Toisaalta antoivathan ne ammatin - pääsi sisätöihin." (Lasse Mårtenson. Rantanen, Miska: Sunnuntaivieras - Charmööri ja lauluntekijä (Helsingin Sanomat 18.5.2003, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Lasse Mårtenson Trio: Singing In The Rain, Two Sleepy People, Misty ja The Song Is Ended 1961 (Decca) (EP).

Lasse Mårtenson: Caterina 1962 (RCA)

Lasse Mårtenson: Kaikessa soi blues / Marraskuu 1963 (RCA)

Lasse Mårtenson: Laiskotellen 1964 (Philips)

Lasse Mårtenson: Nousevan auringon talo 1964 (Philips)

Lasse Mårtenson & Marjatta Leppänen: Iltaisin 1965 (Decca)

Lasse Mårtenson: Tien kuningas 1965 (Philips)

Lasse Mårtenson & Carola: Mä lähden stadiin 1967 (Scandia)

Eri esittäjiä: Voiko sen sanoa toisinkin 1967 (Metronome) (LP)

Lasse Mårtenson, piano ja ork.: Myrskyluodon Maija 1976 (Kompass)

Lasse Mårtenson: Skärgård - saaristo 1977(Kompass) (LP)

Lasse Mårtenson: Elämänmeno 1979 (Kompass) (LP)

Lasse Mårtenson: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa 1988 (Fazer) (CD)

Karita Mattila & Lasse Mårtenson: Lauluja merelle 1997 (Ondine) (CD)

Soundtrack: Lapin kullan kimallus 2000 (CD)


Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy