Lasse Mårtenson on lähtöisin varsin musiikillisesta perheestä, sillä hänen
isänsä oli kuulu urkutaiteilija Elis Mårtenson ja Eini-äitinsä laulaja sekä
laulunopettaja. Näin ollen oli itsestään selvää, että poikakin harrastaisi
musiikkia jo pienestä pitäen. Vanhempiensä kauhuksi hän osoitti jo varhain
suurempaa kiinnostusta jazziin kuin klassiseen musiikkiin ja alkoi soitella jo
kouluaikoinaan eri jazzyhtyeissä.
Vuonna 1949 Lasse osallistui The New Orleans Creole Stompers -nimisen
kokoonpanonsa kanssa amatöörien orkesterikilpailuun, selviytyen voittajaksi.
Pian sen jälkeen hän perusti oman trion, jonka kanssa hän esiintyi aina
60-luvulle asti. Siinä touhussa häneltä jäi koulunkäyntikin kesken, joten
hän päätti hankkia itselleen ns. porvarillisen ammatin. Hän meni sähköttäjän
oppiin.
Työ ei kuitenkaan innostanut nuorta Mårtensonia, minkä vuoksi hän hakeutui
lahjakkaana piirtäjänä Ateneumiin valmistuen sieltä muutaman vuoden kuluttua
graafikoksi. Hän pääsi töihin Stockmannin tavaratalon mainososatolle, jatkaen
samanaikaisesti soittamista keikkaluonteisesti pääasiassa
helsinkiläisravintoloissa ja pienemmissä juhlatilaisuuksissa. Tutustuminen
teatterinjohtaja Vivica Bandleriin avasi hänelle ovet teatterin maailmaan ja
sitä kautta myös tuolloin ensi askeleitaan ottaneeseen televisioon.
Vuosina 1956-63 Lasse Mårtenson toimi kapellimestarina sekä Helsingin että
Turun Ruotsalaisessa teatterissa ja oli myös yksi ensimmäistä, jotka
esittelivät suomalaisyleisölle kansainvälisen tyylin musiikillista
estradiviihdettä. Laulaja hänestä tuli aivan sattumalta, kun muuan
ravintoloitsija vaati hänen trioltaan myös laulunumeroita, eikä kolmikon muista
jäsenistä ollut siihen puuhaan. Onneksi hän oli kuunnellut amerikkalaisen
pianisti-laulajan Nat King Cole'in levyjä ja omaksunut sitä kautta muutamia
sopivia kappaleita sekä hänelle myöhemmin niin tunnusomaisen jazzillisen
tulkintatavan.
Tämä tuli ilmi jo Lasse Mårtensonin ensimmäisessä levytyksessä marraskuussa
-61, kun hän tarjosi trioineen basisti Kari Hynnisen ja rumpali Chrisse
Schwindtin kanssa EP:llä (Decca) evergreenit Singing In The Rain, Two Sleepy
People, Misty ja The Song Is Ended. Hänen levydebyyttinsä iskelmälaulajana
(RCA) tapahtui seuraavana vuonna Reino Helismaan kääntämän ja hänen itsensä
sovittaman amerikkalaishitin Caterina myötä, ja asia oli sillä selvä. Mårtenson
ei kuitenkaan suhtautunut laulamiseensa vielä tuossa vaiheessa järin vakavasti,
sillä hän tunsi olevansa yhä ensi sijassa jazzmies.
Monilahjakkaan Lasse Mårtensonin seuraava askel kohti tähteyttä oli tulkita
vuoden 1963 euroviisukarsinnassa Toivo Kärjen ja Repe Helismaan yhteistyö
Kaikessa soi blues, mikä sijoittui kisassa hienosti toiseksi ja menestyi hänen
laulamanaan äänilevylle (RCA) tallennettuna kerrassaan erinomaisesti. Lisäksi
hän sijoittui mittelössä säveltäjänä neljänneksi balladillaan Marraskuu, jonka
tekstistä vastasi Margareta "Mimmu" Mutreich ja jonka
karsintavaiheessa esittivät Seija Lampila ja Rauni Pekkala. Myöhemmin tämäkin
kappale tuli tunnetuksi nimenomaan Mårtensonin omana tulkintana samalla
singlellä kuin hänen niin tarttuvasti tarjoilema Kärjen suomiblues.
Seuraavana vuonna - siis 1964 - Lasse Mårtenson valittiin maamme edustajaksi
Eurovision laulukilpailun finaaliin Tanskaan omalla sävellyksellään ja
sanoituksellaan Laiskotellen, mikä sijoittui lopputuloksissa ilahduttavasti
seitsemänneksi ja mistä muodostui hänen levyttämänään (Philips) kestosuosikki.
Musikaali-iskelmä Hello, Dolly (Philips) oli hänen toinen listoilla nähty
taltiointinsa, ja ennen vuodenvaihdetta hän sai aikaan kolmannenkin ikivihreän
hitin, oman sanoituksensa Nousevan auringon talo (Philips). Vuoden 1965
alkajaisiksi Mårtenson voitti euroviisukarsinnan jo toistamiseen, tällä
kerralla Marjatta Leppäsen tulkitsemalla sävelmällään Iltaisin, mutta
pohjoismaisen asiantuntijaraadin esityksestä edustuskappaleeksi valittiin
Viktor Klimenkon laulama Kärjen ja Helismaan balladi Aurinko laskee länteen.
Mårtenson ei lannistunut tapahtuneesta vaan ikuisti tämän väärin kohdellun
laulunsa duettona Leppäsen kanssa (Decca). Sanalta vuodelta - 1965 - on
toinenkin hänen klassikkonsa, Tien kuningas (Philips), ja vuotta myöhemmin
suosikkitilastoissa komeili hänen taltiointinsa On ihmeen hyvä tulla kotiin
taas (RCA).
60-luvun jälkipuoliskolla syntyivät vielä mm. sellaiset hitit kuin vuonna 1966
Muistako syyskuun (RCA), -67 Carola Standertskjöldin kumppanina Mä lähden
stadiin (Scandia) ja -68 musikaalisävelmä Rikas mies jos oisin (Scandia).
Ajan mittaan Lasse Mårtenson keskittyi yhä suuremmassa määrin säveltämiseen.
Vuonna -67 hän herätti huomiota hengellisellä televisiomessullaan Voiko sen
sanoa toisinkin, mikä menestyi erinomaisesti myös levytettynä (Metronome).
Siinä sivussa hän voitti taas kotimaisen euroviisuilun veturimies Alvi Vuorisen
tekstittämällä ja Matti "Fredi" Siitosen karsinnassa esittämällä
laulullaan Varjoon - suojaan. Myöhemmin Mårtensonin erikoisalaksi tuli tv- ja
elokuvamusiikki, joka puhkesi kukkaansa draamasarjan Myrskyluodon Maija
kansainvälistäkin suosiota saavuttaneena teemana (Kompass).
Paljolti juuri tämän sävelmän menestymisen varaan rakentunut kokoelma Skärgård
- saaristo (Kompass) toi Lasse Mårtensonille maineen ja mammonan lisäksi
ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kultalevyn. Hänen työtään ja tuotantoaan
ovat värittäneet muutenkin kautta vuosien paljolti meri, saaristo ja veneily,
kuten kokoelmissa Kaikki paitsi purjehdus on turhaa (Fazer) ja Lauluja merelle
(Ondine), mikä syntyi vuonna 1997 yhteistyönä Karita Mattilan kanssa.
Mårtensonin televisiomusiikistaan on levytetty Myrskyluodon Maijan ohessa
Elämänmeno (Kompass) ja Lapin kullan kimallus (Soundtrack).
Lasse Mårtenson on ollut merkittävä tekijä myös suomalaisen estradiviihteen
historiassa, sillä aikavälillä 1966-83 hän tuotti Helsingissä lähes joka vuosi
uuden shown joko Kalastajatorpalle tai ravintola Adloniin. 70-luvun lopulla hän
oli mukana perustamassa Marjatta Leppäsen, Matti Kuuslan, Jaakko Salon ja Jukka
Virtasen kanssa Uutta Iloista Teatteria, vaikka luopuikin sen pyörittämisestä
jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi hän on johtanut omaa kustannus- ja
äänilevy-yhtiötä, joka on keskittynyt etupäässä hänen omaan tuotantoonsa.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 -
Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
Rantanen, Miska: Sunnuntaivieras - Charmööri ja lauluntekijä (Helsingin Sanomat
18.5.2003, Helsinki)
