BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Lasse Pihlajamaa

s. 1.8.1916, Jämijärvi
k. 14.11.2007, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiLauri Armas Pihlajamaa
AliaksetLasse
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika1.8.1916, Jämijärvi
Kuolinaika14.11.2007, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko, säveltäjä, sovittaja, opettaja, harmonikan kehittäjä
Soittimetharmonikka (pääinstrumentti), basso, trumpetti, kitara, rummut
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Swing-Pojat, hanuristi 1939-40
Jam Session, hanuristi 1946-
Pihlajamaan Pelimannit, hanuristi, johtaja 1952-
Biografia

Lasse Pihlajamaa  opetteli jo varhain harmonikansoiton kotonurkista löytyneellä vanhalla 1-rivisellä, ja 14-vuotiaana hän elätti itsensä pihasoittajana Porin puutalokortteleissa. Päästyään käsiksi kehittyneempään soittimeen hän kehitti itseopiskelun avulla määrätietoisesti niin tekniikkaansa kuin tulkintaansakin, edistyen 30-luvulla esiintymään virtuoosinumeroineen jo tivoleihinkin.

Nuori Pihlajamaa hämmästytti yleisöään paitsi soittajana myös steppaajana ja jonglöörinä. Jo ennen talvisotaa hän siirtyi Tampereelle, esiintyen siellä eri yhtyeissä. Sotavuosina hän toimi niin monien muiden tuon ajan muusikkojen tavoin viihdytysjoukoissa tutustuen tällöin mm. Eugen Malmsteniin, jonka kanssa hän jatkoi yhteistyötä vielä rauhan palattua.

Vuonna 1945 Lasse Pihlajamaa osallistui Tukholmassa Ruotsin ja Suomen väliseen harmonikkamaaotteluun esittäen mm. oman sävellyksensä Noiduttu hanuri. Virtuoosimainen kappale herätti yleisössä niin laajaa huomiota, että se päätettiin ikuistaa saman tien myös äänilevylle kääntöpuolenaan hanuristin toinen oma sävelmä, kansanomainen Tampereen polkka. Näin Pihlajamaa pääsi tekemään ensimmäisen tallenteensa jo varsin varhaisessa vaiheessa.

Sodan jälkeen Lasse Pihlajamaa muodosti Tampereella toisen hanuristin Arvo Nyströmin kanssa Jam Session-nimisen yhtyeen, missä vaikutti myös laulaja-kitaristi Jorma Ikävalko. Kokoonpanon ohjelmistoon kuului useita humoristisia numeroita, joissa Pihlajamaa pääsi esittelemään synnynnäisiä koomikon taitojaan. Näihin aikoihin hän työskenteli usein myös Viljo Vesterisen kanssa hoidellen vaativammat harmonikkaosuudet, kun halvauksen vammauttanut maestro ei ollut enää entisellään.

Pihlajamaa ja Vesterinen tekivät muutaman vuoden aikana myös muutamia mielenkiintoisia levyjä, joista mainittakoon esimerkkinä yhdistelmä Konserttipolkka / Ilta aurinkolahdella (Decca) vuodelta 1949. Kiinnostava on harmonikkamusiikin tutkijan kannalta myös Pihlajamaan ja Arvo Nyströmin pari vuotta nuorempi yhteistaltiointi Harmonetta (Leijona). Samalta vuodelta -1953 - on Vesterisen ja Pihlajamaan yhteinen tulkinta ikivihreästä Säkkijärven polkasta ruotsalaisen Cupol-levy-yhtiön ikuistamana.

Noihin samoihin aikoihin Lasse Pihlajamaa levytti Rytmi-merkille myös useiden muiden eturivin hanuristiemme kanssa. Hänen kumppaneinaan olivat ainakin Esa Pakarinen (Kutituspolkka), Matti Viljanen ( Jenkkakimara 3), Kalevi Nyqvist (Huvittelevat hanurit ja Ihanat päivät) sekä Paavo Tiusanen (Elämää suomalaismetsissä ja Elämä juoksuhaudoissa). Vuodelta 1954 löytyy myös duetto ruotsinmaalaisen harmonikkataiturin Andrew Walterin kanssa: Kuhertelevat hanurit (Triola).

50-luvulla Lasse Pihlajamaa muutti parempien työnsaantimahdollisuuksien perässä Helsinkiin ja perusti sittemmin niin maineikkaan uuden kokoonpanonsa Pihlajamaan Pelimannit, joka teki useiden radioesiintymistensä ohessa myös joukon levytyksiä. Oivaksi näytteeksi niistä sopii yhdistelmä Lumitähtiä / Mäntsälän polkka (Triola) vuodelta 1955. Vuonna -57 Pihlajamaa katsoi saaneensa tarpeeksi keikkailusta ja päätti asettua aloilleen sekä perustaa harmonikansoittoon erikoistuneen musiikkiopiston.

Opisto saavutti heti suuren suosion, mutta Lasse Pihlajamaa havaitsi pienimpien oppilaiden kärsivän heille sopivan kokoisten soittimien puutteesta. Kun asiasta kiinnostunutta tehdasta ei näyttänyt löytyvän kotimaasta, hän kääntyi italialaisen soitinten valmistajan puoleen. Näin sai alkunsa hänen nimeään kantaneiden, sittemmin niin suosittujen harmonkkojen sarja.

Lasse Pihlajamaan harmonikkaopisto nosti pinnalle useita nuoria alan taitureita, kuten sekä koti- että ulkomaisissa kilpailuissa hyvin menestyneen Merja Ikkelän ja myöhemmin Sibelius-Akatemian ensimmäiseksi harmonikansoiton lehtoriksi valitun Matti Rantasen. Kolmikko teki vuonna 1979 myös yhteisen kokoelman otsikolla Lasse Pihlajamaan parhaat (Sauna Records), joka koostui Pihlajamaan suosituista sävellyksistä. Hänen viimeiseksi levytyksekseen on jäänyt niin ikään hänen omasta tuotannostaan koottu LP Noiduttu hanuri (Sauna Records) vuodelta 1986.

Lasse Pihlajamaa on iskostanut nimensä suomalaisen musiikin historiaan paitsi taitavana ja monipuolisena muusikkona myös henkilönä, joka kehitti harmonikkaa instrumenttina uuden ajan vaateita vastaavaksi ja hankkien sille vakaan aseman myös konserttinäyttämöllä. Hän toimi aikaisemmin vuosikausia Suomen Harmonikansoittajien Liiton puheenjohtajana ja oli aktiivisesti mukana synnyttämässä sittemmin jokavuotiseksi tapahtumaksi vakiintuneita Ikaalisten "Sata-Häme Soi"-musiikkijuhlia. Pihlajamaa onkin ainoa musiikkineuvoksen tittelillä palkittu alansa edustaja.

Ikään kuin sivujuonteena on mainittava, että Lasse Pihlajamaa vastasi itse myös valssisävelmänsä Nuoruusmuistoja tekstistä, kun se nousi vuonna 1976 suosikkitilastoihin Erkki Junkkarisen levyttämänä (Blue Master). Hänen omissa nimissään tekemänsä levytykset ovat jääneet hänen maineeseensa ja suosioonsa nähden yllättävän vähäisiksi verrattuna eräisiin muihin suomalaisiin hanuristeihin, mutta hänen suurin painoarvonsa lieneekin ollut alan pitkäaikaisena ja uutterana pedagogina.


Bibliografiatekstissä käytetyt  lähteet:

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Melakoski, Erkki (toim.) 1970: Rytmimusiikki (Otava, Helsinki.)


Sanottua

"Ilman mitään katkeruutta Pihlajamaa muistelee, miten jo halvauskohtauksen läpikäyneen Vilin soitto oli jo lähinnä kakkossoittajan työtä, Pihlajamaa soitti taituriosuudet, mutta yleisö aplodeerasi yhä nimenomaan Vilille ja intomielisimmät jopa epäilivät, että Lasse paistattelee Vilin maineessa." (Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Otava, Helsinki.)

Valikoitu diskografia

Lasse Pihlajamaa: Noiduttu hanuri / Tampereen polkka 1945

Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: Konserttipolkka / ilta aurinkolahdella 1949 (Decca SD 5091)

Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: Valssi menneiltä ajoilta / Metsäkukkia 1950 (Triola)

Lasse Pihlajamaa & Arvo Nyström: Harmonetta 1951 (Leijona)

Lasse Pihlajamaa: Hanuri kertoo Argentiinasta 1953 (Leijona)

Viljo Vesterinen & Lasse Pihlajamaa: Säkkijärven polkka 1953 (Cupol)

Lasse Pihlajamaa & Esa Pakarinen: Kutituspolkka 1953 (Rytmi)

Lasse Pihlajamaa & Matti Viljanen: Jenkkakimara 3 1953 (Rytmi)

Lasse Pihlajamaa & Kalevi Nyqvist: Huvittelevat hanurit / Ihanat päivät 1954 (Rytmi)

Andrew Walter & Lasse Pihlajamaa: Kuhertelevat hanurit 1954 (Triola)

Lasse Pihlajamaa & Paavo Tiusanen: Elämää suomalaismesissä / Elämä juoksuhaudoissa 1954 (Rytmi)

Pihlajamaan Pelimannit: Lumitähtiä / Mäntsälän polkka 1955 (Triola)

Lasse Pihlajamaa: Auringon noustessa 1956 (Scandia)

Lasse Pihlajamaa ja rytmiryhmä: Säkkijärven polkka 1957 (Scandia)

Lasse Pihlajamaa: 4 valssisikermää (Scandia) (EP)

Lasse Pihlajamaa: Nuoruusmuistoja 1961 (Scandia)

Lasse Pihlajamaa: Lasse Pihlajamaa 1969 (Scandia HSLP 103)

Erkki Junkkarinen: Nuoruusmuistoja 1976 (Blue Master)

The Accordion Super Trio: Lasse Pihlajamaan parhaat 1979 (Sauna) (LP)

Lasse Pihlajamaa: Noiduttu hanuri 1986 (Sauna) (LP)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy