Seija Karpiomaa oli yksi neljästä 1950-luvun
”iskelmä-Seijasta” — kolme muuta olivat lämminääninen Seija Lampila
(Lampila-Lassiter), Seija Järvinen ja vain muutamia levytyksiä tehnyt
”lapsilaulaja” Seija Eskola, jonka kohtaloksi on tullut lähes täydellinen
unohdus. Karpiomaan matala alttoääni on nykyisinkin helposti
tunnistettavissa.
Musiikkimaailmaan Karpiomaa tutustui työskennellessään
Helsingin keskustassa Forumin äänilevyliikkeessä ja laulaessaan Helge
Pahlmanin yhtyeen solistina. Vuonna 1957 hän osallistui erääseen monista
silloisista iskelmäkilpailuista, jonka hän voitti, minkä jälkeen
Scandia-levy-yhtiön Jaakko Salo kiinnitti hänet yhtyeensä solistiksi.
Karpiomaan levytyksistä todennäköisesti tunnetuin ja
suosituin on Novgorodin ruusu, Leo Tolstoin suurromaaniin
perustuneesta King Vidorin elokuvasta Sota ja rauha (War and Peace)
peräisin oleva Nino Rotan sävellys The Maid of Novgorod/Rosa di
Novgorod, jonka ”Saukki” Puhtila suomensi P. L. Saarisen salanimellä. Laulajan
ensilevytys oli Takis Morakiksen kreikkalaisesta kansanlaulusta muokkaama Delfiinipoika,
josta Olavi Virtakin levytti oman versionsa, ja nämä kaksi versiota
kilpailivat varsin tasaisesti. Delfiinipoika oli sekin elokuvasävelmä
ja peräisin mm. Sophia Lorenin ja Alan Laddin tähdittämästä Negulescon ja
Krasnerin elokuvasta Boy on a Dolphin. Tämän Karpiomaan levytyksen
kääntöpuolella oli muuan 50-luvun legendaarisimmista ja tunnetuimmista
iskelmistä, Renato Carosonen säveltämä Maruzzella, jonka
suomenkieliset sanat olivat jälleen Puhtilan, mutta tällä kertaa Delfiinipojan
tavoin Saukin nimimerkillä.
Latva ja Tuunainen kertovat Karpiomaan ”saaneen
musiikista ammattina kaiken irti” ja vaihtaneen laulajanuran yksityiselämään
v. 1962, joka jäi hänen viimeiseksi levytysvuodekseen, vaikka kysyntää
olisikin yhä ollut. Laulajalta tallennettiin yhteensä 29 levypuolta.
Seija Karpiomaa-Myllys menehtyi sairaalassa pitkällisen
sairauden murtamana kesäkuussa 2002.
KIRJALLISET LÄHTEET:
von Bagh, Peter — Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja.
Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.
Latva, Tony —
Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa. WSOY: Jyväskylä.
