BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Seija Karpiomaa

s. 4.7.1932, Viipuri
k. 28.6.2002, Helsinki

Teksti Jari J.Marjanen
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiSeija Karpiomaa-Myllys
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika4.7.1932, Viipuri
Kuolinaika28.6.2002, Helsinki
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Muut henkilöyhteydet
Biografia

Seija Karpiomaa oli yksi neljästä 1950-luvun ”iskelmä-Seijasta” — kolme muuta olivat lämminääninen Seija Lampila (Lampila-Lassiter), Seija Järvinen ja vain muutamia levytyksiä tehnyt ”lapsilaulaja” Seija Eskola, jonka kohtaloksi on tullut lähes täydellinen unohdus. Karpiomaan matala alttoääni on nykyisinkin helposti tunnistettavissa.

Musiikkimaailmaan Karpiomaa tutustui työskennellessään Helsingin keskustassa Forumin äänilevyliikkeessä ja laulaessaan Helge Pahlmanin yhtyeen solistina. Vuonna 1957 hän osallistui erääseen monista silloisista iskelmäkilpailuista, jonka hän voitti, minkä jälkeen Scandia-levy-yhtiön Jaakko Salo kiinnitti hänet yhtyeensä solistiksi.

Karpiomaan levytyksistä todennäköisesti tunnetuin ja suosituin on Novgorodin ruusu, Leo Tolstoin suurromaaniin perustuneesta King Vidorin elokuvasta Sota ja rauha (War and Peace) peräisin oleva Nino Rotan sävellys The Maid of Novgorod/Rosa di Novgorod, jonka ”Saukki” Puhtila suomensi P. L. Saarisen salanimellä. Laulajan ensilevytys oli Takis Morakiksen kreikkalaisesta kansanlaulusta muokkaama Delfiinipoika, josta Olavi Virtakin levytti oman versionsa, ja nämä kaksi versiota kilpailivat varsin tasaisesti. Delfiinipoika oli sekin elokuvasävelmä ja peräisin mm. Sophia Lorenin ja Alan Laddin tähdittämästä Negulescon ja Krasnerin elokuvasta Boy on a Dolphin. Tämän Karpiomaan levytyksen kääntöpuolella oli muuan 50-luvun legendaarisimmista ja tunnetuimmista iskelmistä, Renato Carosonen säveltämä Maruzzella, jonka suomenkieliset sanat olivat jälleen Puhtilan, mutta tällä kertaa Delfiinipojan tavoin Saukin nimimerkillä.

Latva ja Tuunainen kertovat Karpiomaan ”saaneen musiikista ammattina kaiken irti” ja vaihtaneen laulajanuran yksityiselämään v. 1962, joka jäi hänen viimeiseksi levytysvuodekseen, vaikka kysyntää olisikin yhä ollut. Laulajalta tallennettiin yhteensä 29 levypuolta.

Seija Karpiomaa-Myllys menehtyi sairaalassa pitkällisen sairauden murtamana kesäkuussa 2002.

KIRJALLISET LÄHTEET:

von Bagh, Peter — Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Latva, Tony — Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY: Jyväskylä.



Valikoitu diskografia

Seija Karpiomaa ja Jaakko Salon yhtye 1957: Maruzzella, foksi. Säv. Renato Carosone, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]. Scandia KS 287

Seija Karpiomaa ja Scandia-orkesteri 1958: Olet kohtaloni (You Are My Destiny), hidas foksi. Säv. & san. Paul Anka, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]. Scandia KS 302

Seija Karpiomaa ja Raimo Virtasen orkesteri 1960: Seison sateessa (Ich steh’ im Regen), foksi. Säv. & san. Ralph Benatzky, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila]. Karuselli SK 3023.

Seija Karpiomaa 1961: Novgorodin ruusu (Maid of Novgorod/La rosa di Novgorod), foksi. Säv. Nino Rota, suom. P. L. Saarinen [= Sauvo Puhtila]. Scandia KS 380.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy