BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Hector

s. 20.4.1947, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiHeikki Veikko Harma
Oikea nimiHeikki Harma
TaitelijanimetHector
AliaksetHeka, Hessu
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika20.4.1947, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, toimittaja
Soittimetkitara
Linkit
(Virallinen kotisivu)
http://www.hector.fi
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
The Sharks, kitaristi
Les Mirages, kitaristi 1964
Cumulus, laulaja, kitaristi, säveltäjä, sanoittaja 1969-74
H.E.C., laulusolisti 1976-77
Vaikuttajat
Reino Helismaa, sanoittaja
Bob Dylan, lauluntekijä
Buffy Sainte-Marie, lauluntekijä
Muut henkilöyhteydet
Agneta Lindqvist, yhtyekumppani
Paavo Maijanen, säveltäjä, yhteistyökumppani
Leo Friman, lanko, säveltäjä
Antero Jakoila, yhteistyökumppani, sovittaja
Biografia

Helsinkiläisen Heikki Harman aktiivinen musiikkiharrastus alkoi 14-vuotiaana The Sharks-nimisessä koululaisyhtyeessä. Hieman myöhemmin tuli kuvaan mukaan hänen veljensä perustama Les Mirages, jossa aloitteli uraansa myös sittemmin Cumuluksesta tuttu Sakari Lehtinen, ja joka kelpuutettiin vuonna 1964 jopa levyttämään. Tuloksena oli pari vähemmälle huomiolle jäänyttä singleä Polydor-merkille: englanninkielinen She'll Be Mine / Uncle Rock ja suomenkielinen Onko rakkauteni turhaa / Nyt on kaikki ohitse.

Les Mirages hajosi kuitenkin melko pian ja Harma - jo tuolloin Hector - kiinnostui 60-luvun puolivälissä meillä Suomessakin yhä suositummaksi muodostuneesta amerikkalaislähtöisestä folkmusiikista eli hootenannystä. Niinpä hän päätti ryhtyä itselliseksi yrittäjäksi ja pääsi kokeilemaan kykyjään vuoden -65 lopussa myös levylaulajana, debyyttinumeronaan pasifistinen laulelma Palkkasoturi (Scandia) eli hänen oma käännöksensä kanadalaisen Buffy Sainte-Marien bravuurinumerosta Universal Soldier. Esitys saavuttikin heti suuren suosion, nousten seuraavan vuoden alussa listojen kärkipäähän.

Hectorin seuraavat levytykset eivät menestyneet aivan toivotulla tavalla. Tämän vuoksi hän päätti pyrkiä radiotoimittajaksi ja pääsikin freelanceriksi musiikkipuolelle, saaden myöhemmin pysyvämmän kiinnityksen Yleisradioon. Vuonna 1969 hänet nähtiin "Hair"-musikaalissa Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa mm. Anki Lindqvistin, Cay Karlssonin ja Sakari Lehtisen kanssa, minkä jälkeen he perustivat yhdessä Cumulus-nimisen laulu- ja soitinyhtyeen.

Nelivaljakko teki ensimmäisen yhteisen levynsä toukokuussa -70. Kyseessä oli Puuvillapellot (Top Voice), Hectorin käännös amerikkalaisesta kansanlaulusta "Cotton Fields". Myöhemmin samana vuonna Cumulus levytti kolme ikiomaa numeroaan, joista merkittävimmäksi historian saatossa osoittautui Hectorin ja Cay Karlssonin duettona esittämä, Syksyn sävel-kisassa komeasti toiseksi sijoittunut Länsituuli (Top Voice) - Hectorin sävellys ja sanoitus.

Hänen panoksensa oli merkittävä myös Cumuluksen seuraavana vuonna ilmestyneessä ensimmäisessä nimikkoalbumissa (Top Voice), joka sisälsi mm. hänen aikaansaannoksensa Ensimmäisellä rannalla. Hectorin oma debyytti-LP Nostalgia (Top Voice) julkaistiin vuotta myöhemmin, 1972. Se antoi jo hyviä viitteitä siitä, mitä tältä taitavalta ja omaperäiseltä lauluntekijältä sopi odottaa vastaisuudessa.

Seuraava kokoelma, Matti ja Pirjo Bergströmin avustamana syntynyt Herra Mirandos (Top Voice) vuodelta -73 täytti nuo odotukset moninkertaisesti, tuoden tekijöilleen maineen ja menestyksen ohessa myös ensimmäisen timanttilevyn. He olivat vahvasti mukana samoihin aikoihin myös Cumuluksen albumissa Siskustirehtöörin pieni sydän (Top Voice), joka koostui yhtyeenjäsenten alkuperäistuotannosta. Vuonna 1974 kolmikko jatkoi yhteistyötään onnistuneesti kokoelmalla Hectorock I (Top Voice), mikä toi kuultavaksi mm. sellaiset sittemmin ikivihreät tarinat kuin Ake, Make, Pera ja mä, Jäävalssi ja Takataan roos.

Tämäkin LP saavutti suuren suosion, tuoden Hectorille jo toisen timanttilevyn. Saman vuoden erikoisimpiin julkaisuihin kuului Cumuluksen salanimellä Dick Dynamite and his Hot Lips tehtailema hupilevy (Top Voice), jossa Hectorilla oli merkittävä panos etenkin sanoittajana. Sitä vastoin kokoelmassa Rosa Grandiosa (Top Voice) hän pysyttäytyi aika tavalla taustalla, mutta se jäikin hänen viimeiseksi albumikseen yhtyeen jäsenenä.

Hector näet jätti Cumuluksen juuri vuonna -74 ja vaihtoi saman tien myös levy-yhtiötä. Seuraava yritys, vuotta myöhemmin ilmestynyt LP Liisa pien' (Love Records) jäi ylipitkine numeroineen hänen urallaan vain jonkinlaiseksi välivaiheeksi, mutta 1976 yhteistyössä Antero Jakoilan kanssa syntynyt kokoelma Hotelli Hannikainen (Love Records) tarjosi taas Hectoria parhaimmillaan. Ajankohdasta muodostuikin hänen elämässään varsin tapahtumarikas, sillä siihen sisältyi myös 10-vuotisjuhlakiertue "Hectour -76", virkavapaus päivätyöstä Yleisradiossa sekä uusi yhtye H.E.C. muina jäseninään Heimo "Holle" Holopainen, Jakoila, Pekka Suvanto ja Kaj Westerlund.

H.E.C. keikkaili ahkerasti ympäri maata ja sai oman levynsä valmiiksi jouluksi -77, mutta yhtye oli jo siinä vaiheessa lopettanut toimintansa. Hector jatkoi uraansa jälleen yksin, seuraavana etappinaan vuonna -78 ilmestynyt kultalevykokoelma Kadonneet lapset (Love Records), johon sisältyi mm. tuleva klassikko Työttömän arkiviisu eli Ei mitään. Edellisen yhtiön konkurssin jälkeen oli vuorossa jälleen levymerkin vaihdos.

ja uusi singlehitti Koko hela maailma (Ponsi) sekä ruotsalaisrunoilija Dan Anderssonin laulujen suomennoksista koostuva, Erkki Melakosken sovittama ja Otto Donnerin tuottama "epähectormainen" LP Ruusuportti (Ponsi).

80-luvun avasi Hectorin osalta albumi Linnut, linnut (Ponsi), vetonauloinaan otsikkokappaleen lisäksi sellaiset myöhemmät klassikot kuin Lumi teki enkelin eteiseen ja Koko hela maailma. Seuraava albumi, vuonna 1981 ilmestynyt Eurooppa (Johanna) jäi edeltäjänsä varjoon, mutta sitä vuotta myöhemmin seurannut, Pedro Hietasen tuottama Hyvää yötä, Bambi (Johanna) todisti ajan ilmiöitä valppaasti seuranneen trubaduurin olevan yhä voimissaan. Kokoelmaan sisältynyt parodinen Piironkijalka ja erillisenä julkaistu Omassa kotona täydensivät myös yleisön mielestä onnistuneesti toinen toisiaan.

Tämän jälkeen Hectorin levytystahti hiljeni, sillä seuraava albumi Hectorock II (Love Kustannus) julkaistiin vasta 1985, sisältönään mm. sellaiset suosiota saavuttaneet esitykset kuin Jäävalssin jälkeen ja Niin monta demarii. Kului taas pari vuotta, ennen kuin häneltä ilmestyi uusi CD - jälleen uudella levymerkillä. Kyseessä oli rohkeasti kantaa ottava kokoelma Nuku idiootti (Flamingo), joka toi kuultavaksi esimerkiksi sellaisen ironisen numeron kuin Sota on kaunis.

Vuonna 1988 Hector sai valmiiksi sittemmin platinalevyllä palkitun kokoelmansa Varjot ja lakanat (Flamingo), minkä valtteja olivat mm. Uushiljaisuus ja Mulla ei oo rahaa. 90-luvun ensimmäinen CD oli hänen osaltaan niin ikään platinalevyyn oikeuttanut Yhtenä iltana (Flamingo), jonka sisällöstä ovat jääneet elämään ainakin raittiusväkeä ärsyttänyt Juodaan viinaa ja Minä olin hotelli. Kolmas suuriin myyntilukemiin yltänyt albumi oli vuonna -92 ilmestynyt Hector In Concert (Flamingo).

Samana vuonna Hector siirtyi taas uuden äänilevy-yhtiön taiteilijakaartiin, tuliaisinaan CD Ensilumi tulee kuudelta (Parlophone), mihin sisältyi mm. Nukkuva Stadi, romanttinen serenadi kotikaupungille. Seuraava albumi, 1994 ilmestynyt Salaisuuksien talo (Parlophone) rikkoi sekin kultalevyrajan. Vuotta myöhemmin Hector työsti Jukka Tikan kanssa kokoelman Kultaiset lehdet (Parlophone), jota värittivät sellaiset suositut esitykset kuin Nuoruuden lopetus ja Yö tanssittaa. Vanha 60-luvun kapinallinen oli yhä vahvoilla!

Aivan 90-luvun lopussa Hectorilta ilmestyi vielä CD nimeltä Hidas (Parlophone), ohjelmistonaan mm. Nuoruus ja Kaikki pääsee taivaaseen. Vuonna -99 hän teki myös kolmen muun "mestarin", Kirka Babitzinin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa menestyksekkään, yli 150 000 kuulijaa tavoittaneen konserttikiertueen, ja tapahtuman tiimoilta julkaistiin live-CD Mestarit Areenalla (BMG/EMI), jota myytiin ennätykselliset yli 100 000 kappaletta. Aivan kaikki eivät kylläkään pitäneet moisesta kaupallisuudesta, minkä vuoksi nimenomaan Hector joutui julkisuudessa voimakkaan arvostelun kohteeksi.

Pari vuotta myöhemmin Hector osoitti kunnioitustaan yhdelle esikuvistaan, Reino Helismaalle, levyttämällä omalla kustannuksellaan albumin Helismaan pikajuna (Mirandos) ja tekemällä aiheeseen liittyneen kiertueen. Vuonna 2003 hän julkaisi mielenkiintoisen kokoelman Total Live 1991-2003 (Mirandos). Lisäksi hänen levytyksiään on ilmestynyt vuosien ja vuosikymmenten saatossa monissa muissa äänitekokoelmissa.

Hector ei ole tyytynyt säveltämään ja sanoittamaan ainoastaan omiin tarpeisiinsa, sillä hänen tuotantoaan löytyy useiden muidenkin taiteilijoiden levyiltä. Mainittakoon niistä esimerkkeinä tässä vain Seppo Närhen Kujakissa (Hi-Hat) ja Pepe Willbergin Ero (Love Records) sekä sanoituksista Leo Frimanin Ajetaan tandemilla, Samuli Edelmannin Peggy ja Jari Sillanpään Pariisi-Helsinki (MTV). Hectorin käännöstekstejä ovat mm. Katri Helenan Äänesi mä kuulen (Scandia), Maarit Hurmerinnan Lainaa vain (Love Records) ja Rauli "Badding" Somerjoen Antaudu rakkain (Love Records).

Heikki "Hector" Harma on lyhyesti ja ytimekkäästi todettuna sukupolvensa  merkittävin suomalainen lauluntekijä, eikä häntä toki sovi väheksyä myöskään esiintyjänä. Ehkäpä parhaiten hänen tuotantoonsa ja ajatusmaailmaansa pääsee syventymään hänen lukuisten levytystensä välityksellä, vaikka ne saattavat vaikuttaa äkkisältään kovin epätasaisilta ja -yhtenäisiltä. Hector on kaiken kaikkiaan erään aikakauden persoonallinen musiikillinen heijastuma, jonka todellinen arvo kulttuurin saralla tulee pääsemään täysiin oikeuksiinsa vasta joskus tulevaisuudessa.


Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka - Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin. (Tammi, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Nissilä, Pekka 2001: Laulunlaatija Hector rakentaa edelleen kuvia mielelle. (Musiikintekijöiden lehti Selvis 2/01, Helsinki)

Sanottua

"Vähän aikaa sitten mä sain tekstiviestin joltain kundilta, joka oli menettänyt vaimonsa. Se oli kuunnellut mun Nostalgia-biisiäni, soitellut sitä itsekin ja löytänyt siitä jonkun säkeen, joka oli ollut rohkaiseva vaihe surutyössä. Tämmöisiä viestejä kun saa niin tajuaa, että mitäs niistä kriitikoista. Tällainen palautehan on paras palkinto mitä lauluntekijä voi saada." (Hector Jake Nymanin artikkelissa "Hecor - hittejä vakavistakin aiheista." Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka - Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin. Tammi, Helsinki)

Valikoitu diskografia

Les Mirages: Onko rakkauteni turhaa / Nyt on kaikki ohitse 1964 (Polydor)

Hector: Palkkasoturi 1965 (Scandia)

Cumulus: Puuvillapellot 1970 (Top Voice)

Hector & Cay Karlsson: Länsituuli 1970 (Top Voice)

Cumulus: Cumulus 1971 (Top Voice) (LP)

Hector: Nostalgia 1972 (Top Voice) (LP)

Hector: Herra Mirandos 1973 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Siskustirehtöörin pieni sydän 1973 (Top Voice) (LP)

Hector: Hectorock I 1974 (Top Voice)

Dick Dynamite and his Hot Lips: Dick Dynamite 1974 (Top Voice) (LP)

Cumulus: Rosa Grandiosa 1974 (Top Voice) (LP)

Hecor: Liisa pien' 1975 (Love Records) (LP)

Hector: Hotelli Hannikainen 1976 (Love Records)

H.E.C.: H.E.C. 1977 (Love Records) (LP)

Hector: Kadoneet lapset 1978 (Love Records) (LP)

Hector: Koko hela maailma 1979 (Ponsi)

Hector: Ruusuportti 1979 (Ponsi) (LP)

Hector: Linnut, linnut 1980 (Ponsi) (LP)

Hector: Hectorock II 1985 (Love Kustannus) (LP)

Hector: Nuku idiootti 1987 (Flamingo) (LP)

Hector: Varjot ja lakanat 1988 (Flamingo) (LP)

Hector: Yhtenä iltana 1980 (Flamingo) (LP)

Hector: In Concert 1966-91 (Flamingo) (CD)

Hector: Ensilumi tulee kuudelta 1992 (Parlophone) (CD)

Hector: Salaisuuksien talo 1994 (Parlophone) (CD)

Hector: Kultaiset lehdet 1995 (Parlophone) (CD)

Hector: Hidas 1999 (Parlophone) (CD)

Hector, Kirka Babitzin, Pave Maijanen & Pepe Willberg: Mestarit Areenalla 1999 (BMG/EMI) (CD)

Hector: Helismaan pikajuna 2001(Mirandos) (CD)

Hector: Total Live 1991-2003 (Mirandos) (CD)


Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy