Jukka Kuoppamäki herätti jo varhain huomiota laulutaidollaan, mutta äänenmurros
keskeytti harrastuksen vähäksi aikaa. Onneksi pojan kannustajaksi ilmaantui
hänen saksalainen setänsä, oopperalaulaja Paul Schmidtmann, jonka opastamana
hän kiinnostui musiikista syvällisemmin. Myöhemmin Kuoppamäki opiskeli laulua
mm. Ture Aran ja Fritz Jägerin johdolla.
1959 Jukka Kuoppamäki perusti Antero Luoman, Markku Marttinan, Hannu Mariston ja
Jaakko Kyläsalon kanssa lauluyhtyeen The Saints, joka sai ensin nimen Pyhimykset ja lopulta Neloset. Kvartetti pääsi jo 1960 myös levyttämään Harry Bergströmin luotsaamana. Nelosten pelinavaus oli nimimerkki Eran alias Erkki Ainamon tekstittämä lännen
iskelmä Kostaja (Triola), mikä saikin ns. suuren yleisön kiinnostumaan
tulokkaasta. Myöhemmin samana vuonna nelivaljakko avusti itseään Tapio
Rautavaaraa samanhenkisessä taltioinnissa El Paso (BFB) ja löi itsensä
lopullisesti läpi esityksellään Malaguena (Triola), jossa Kuoppamäen korkea
ääni pääsi oikeuksiinsa.
Nelosista Jukka Kuoppamäki siirtyi Kukonpojat -kvartettiin, joka myös teki koko joukon levytyksiä 60-luvun alkupuolella. Saatuaan tarpeeksi
yhtyelaulannasta Kuoppamäki päätti heittäytyä jo vuonna 1962 itsenäiseksi
yrittäjäksi, taltioiden siinä vaiheessa myös ensimmäisen soololevynsä
Kilpakosijat (Broadway). Debyytti ei avannut kuitenkaan tietä tähtiin, minkä
vuoksi nuorukainen katsoi parhaaksi ryhtyä opiskelemaan opettajaksi.
Kun Jukka Kuoppamäki ei onnistunut valmistuttuaan saamaan vakituista opettajan
virkaa, hän palasi laulajaksi ja yritti pinnalle nuorison keskuudessa meillä
Suomessakin suosiota saavuttaneen folksuuntauksen siivellä. Vuonna 1965 hän
ikuisti The Boys-yhtyeen avustamana Rauno Lehtisen ja Pertti Reposen nuorisoa
kosiskelevan hengentuotteen Eikan pumppu (RCA), joka otettiin vastaan sillä
taholla lähinnä huonona vitsinä. Kuoppamäki ei kuitenkaan antanut periksi, vaan
taltioi levylle heti perään tammikuussa -66 ensimmäisen oman
"protestilaulunsa" Alaikäinen (Columbia), mutta sekään ei tuottanut
toivottua läpimurtoa.
Käänne parempaan päin tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin Jukka Kuoppamäen
saatua suomennettavakseen ja levytettäväkseen Luxemburgin edellisvuotisen
euroviisun L'amour est bleu eli Rakkaus on sininen (Blue Master).
Hänen menestyksensä levylaulajana jatkui tämän jälkeen tammikuussa -69 omalla
sävelmällä Kiskot vievät etelään (Parlophone), mitä seurasi 70-luvun puolella
mm. Minä lähdin - sinä jäit (Parlophone). Vuosina 1971 ja -72 Kuoppamäki voitti
DDR:n Rostockissa järjestetyt iskelmäkisat kotimaassakin suuren suosion
saavuttaneilla lauluillaan Pieni mies (Parlophone) ja Sininen ja valkoinen
(Parlophone), joista varsinkin jälkimmäisestä kasvoi oikea evergreen.
Vuonna 1973 Jukka Kuoppamäki täydensi voittoputkeaan esityksellään Kultaa tai
kunniaa, joka saavutti ensimmäisen sijan Mainos-TV:n Syksyn Sävel-kisailussa ja
jonka hän julkaisi vastikään perustamallaan omalla Satsanga-levymerkillään.
Taltiointi toimi vetonaulana myös samannimiselle LP:lle, mikä toi Kuoppamäelle
ensimmäisen kultalevyn. Hän haali yhtiönsä taiteilijakaartiin muitakin
taiteilijoita kuten tangolaulaja Esko Rahkosen, mutta toiminta ei osoittautunut
pitemmän päälle kannattavaksi, eikä hänelle itselleenkään siunaantunut enää
kunnon hittejä.
Niinpä koko touhu kaatui 70-luvun lopussa, jolloin Jukka Kuoppamäki oli jo
muuttanut perheineen Saksaan teologiaa opiskelemaan. Hän jatkoi kuitenkin
kaiken aikaa uusien laulujen rustaamista tarjoten aikaansaannoksiaan muille
levylaulajille. Menestyksekkäimpiä näistä sävelmistä olivat mm. Päivi Paunun
vuonna 1969 levyttämä Oi rakkahin (Columbia), Katri Helenan samana vuonna
listoille nostama Ei kauniimpaa (Top Voice), Tapani Kansan hitti R-A-K-A-S vuodelta
1977 ja Lea Lavenin pari vuotta nuorempi listalevytys Rotunainen (CBS).
Jukka Kuoppamäki piti tuntumaa alan kehitykseen yllä levyttämällä vielä
80-luvullakin satunnaisesti Suomessa pistäytyessään, mutta tulokset hukkuivat
muun tarjonnan joukkoon. Tilanne muuttui vasta seuraavan vuosikymmenen
jälkipuoliskolla, kun hänen albuminsa Aika näyttää (Fazer) nousi vuonna 1997
samannimisen sävelmän imussa myyntitilastojen parempaan päähän tuoden
tekijälleen toisen kultalevyn hänen pitkällä urallaan musiikkiviihteen
palveluksessa. Samana vuonna Kuoppamäki teki myös tyttärensä Taikan kanssa
pelimannihenkisen CD:n Laulun taika (Fazer), jonka sisällöstä saavutti suosiota
varsinkin duetto Sade on mun kyyneleeni.
Olihan Jukka Kuoppamäki toki ehtinyt muistuttaa olemassaolostaan siinä välissä
lauluntekijänä, sillä hänen nuottikynästään oli lähtenyt mm. niin Katri Helenan
comebackhitti Anna mulle tähtitaivas (Fazer) vuodelta -92 kuin Jari Sillanpään
myyntimenestys Satulinna (MTV) vuodelta -96. Siksi oli luonnollista, että
Kuoppamäki aktivoitui 90-luvun lopun lähestyessä jälleen niin musiikintekijänä
kuin esittäjänäkin, ja vuonna 1998 hän julkaisi myös nuotein varustetun
omaelämänkerrallisen teoksen Elämän valtatie (Warner/Chappell Music). Sitä
seurasi vielä vuotta myöhemmin Samppalinnan kesäteatterissa Turussa esitetty,
hänen elämäntarinansa pohjalta laadittu musiikkinäytelmä Sininen ja valkoinen.
Vuonna 2000 Jukka Kuoppamäki vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa mm.
konserttikiertueen, läpileikkauksen koko urastaan tarjoavan kokoelman Kaikki
parhaat (Fazer) ja kirjan Sanat kuin laulut (WSOY) merkeissä. Seuraavana vuonna
ilmestyi vielä pari muuta CD-kokoelmaa hänen tuotannostaan ja tuore albumi
Sininen (WEA). Kesällä 2003 Kuoppamäki nähtiin televisiossa isännöimässä suosittua
yhteislauluohjelmaa Tammerkosken sillalla, mistä hän sai myös idean uuteen
Romanssi -albumiin (Poptori), joka koostui enimmäkseen muiden sävellyksistä.
Nuorena miehenä 1975 Kuoppamäki oli jo ollut ehdolla eduskuntaan perustuslaillisten riveistä ja 2004 Kuoppamäki innostui pyrkimään Euroopan parlamenttiin Kokoomuksen ehdokkaana, mutta kansa ilmeisesti halusi hänen jatkavan musiikin parissa. 2006 ilmestyikin täysin uusi albumi Suuret tunteet (EMI), jossa tuottaja-sovittajana oli Esa Kaartamo. 2006 hän oli ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi ja 2007 osallistui Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan.
Jukka Kuoppamäki on jättänyt taakseen pitkän, monipolvisen ja hedelmällisen
uran suomalaisen musiikkiviihteen palveluksessa - eikä hän ole varmaankaan
piirtänyt viimeistä nuottiaan iskelmäkansioonsa. Onhan hänen tähtäimessään
kaikkiaan parituhatta julkaistua sävellystä, mistä määrästä puuttuu enää
muutama sata. Kuoppamäen laulujen perusjuonteena polveilee syvä kiintymys
ihmiseen ja synnyinmaahan, vaikka hän itse onkin viettänyt viime vuosikymmeninä
yhä suuremman osan ajastaan ulkomailla.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta
tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki)
Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
