BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Jukka Kuoppamäki

s. 1.9.1942, Helsinki

Teksti Erkki Pälli ja Petri Kaivanto
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiJukka Kuoppamäki
Oikea nimiJukka Kuoppamäki
AliaksetKuoppis, Jukkis
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika1.9.1942, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, säveltäjä, sanoittaja, lauluntekijä, levytuottaja
Soittimetkitara, piano
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Neloset, laulaja 1959-
Kukonpojat, laulaja 1961-
Castanja, johtaja, laulaja 1972-
Vaikuttajat
Ture Ara, laulunopettaja
Fritz Jäger, laulunopettaja
Muut henkilöyhteydet
Anna Kuoppamäki, laulava tytär
Inka Kuoppamäki, laulava tytär
Paul Schmidtmann, oopperalaulaja, setä, opasti Jukan opiskelemaan laulamista
Taika Kuoppamäki, laulava tytär
Biografia

Jukka Kuoppamäki herätti jo varhain huomiota laulutaidollaan, mutta äänenmurros keskeytti harrastuksen vähäksi aikaa. Onneksi pojan kannustajaksi ilmaantui hänen saksalainen setänsä, oopperalaulaja Paul Schmidtmann, jonka opastamana hän kiinnostui musiikista syvällisemmin. Myöhemmin Kuoppamäki opiskeli laulua mm. Ture Aran ja Fritz Jägerin johdolla.

1959 Jukka Kuoppamäki perusti Antero Luoman, Markku Marttinan, Hannu Mariston ja Jaakko Kyläsalon kanssa lauluyhtyeen The Saints, joka sai ensin nimen Pyhimykset ja lopulta Neloset. Kvartetti pääsi jo 1960 myös levyttämään Harry Bergströmin luotsaamana. Nelosten pelinavaus oli nimimerkki Eran alias Erkki Ainamon tekstittämä lännen iskelmä Kostaja (Triola), mikä saikin ns. suuren yleisön kiinnostumaan tulokkaasta. Myöhemmin samana vuonna nelivaljakko avusti itseään Tapio Rautavaaraa samanhenkisessä taltioinnissa El Paso (BFB) ja löi itsensä lopullisesti läpi esityksellään Malaguena (Triola), jossa Kuoppamäen korkea ääni pääsi oikeuksiinsa.

Nelosista Jukka Kuoppamäki siirtyi Kukonpojat -kvartettiin, joka myös teki koko joukon levytyksiä 60-luvun alkupuolella. Saatuaan tarpeeksi yhtyelaulannasta Kuoppamäki päätti heittäytyä jo vuonna 1962 itsenäiseksi yrittäjäksi, taltioiden siinä vaiheessa myös ensimmäisen soololevynsä Kilpakosijat (Broadway). Debyytti ei avannut kuitenkaan tietä tähtiin, minkä vuoksi nuorukainen katsoi parhaaksi ryhtyä opiskelemaan opettajaksi.

Kun Jukka Kuoppamäki ei onnistunut valmistuttuaan saamaan vakituista opettajan virkaa, hän palasi laulajaksi ja yritti pinnalle nuorison keskuudessa meillä Suomessakin suosiota saavuttaneen folksuuntauksen siivellä. Vuonna 1965 hän ikuisti The Boys-yhtyeen avustamana Rauno Lehtisen ja Pertti Reposen nuorisoa kosiskelevan hengentuotteen Eikan pumppu (RCA), joka otettiin vastaan sillä taholla lähinnä huonona vitsinä. Kuoppamäki ei kuitenkaan antanut periksi, vaan taltioi levylle heti perään tammikuussa -66 ensimmäisen oman "protestilaulunsa" Alaikäinen (Columbia), mutta sekään ei tuottanut toivottua läpimurtoa.

Käänne parempaan päin tapahtui vasta pari vuotta myöhemmin Jukka Kuoppamäen saatua suomennettavakseen ja levytettäväkseen Luxemburgin edellisvuotisen euroviisun L'amour est bleu eli Rakkaus on sininen (Blue Master). Hänen menestyksensä levylaulajana jatkui tämän jälkeen tammikuussa -69 omalla sävelmällä Kiskot vievät etelään (Parlophone), mitä seurasi 70-luvun puolella mm. Minä lähdin - sinä jäit (Parlophone). Vuosina 1971 ja -72 Kuoppamäki voitti DDR:n Rostockissa järjestetyt iskelmäkisat kotimaassakin suuren suosion saavuttaneilla lauluillaan Pieni mies (Parlophone) ja Sininen ja valkoinen (Parlophone), joista varsinkin jälkimmäisestä kasvoi oikea evergreen.

Vuonna 1973 Jukka Kuoppamäki täydensi voittoputkeaan esityksellään Kultaa tai kunniaa, joka saavutti ensimmäisen sijan Mainos-TV:n Syksyn Sävel-kisailussa ja jonka hän julkaisi vastikään perustamallaan omalla Satsanga-levymerkillään. Taltiointi toimi vetonaulana myös samannimiselle LP:lle, mikä toi Kuoppamäelle ensimmäisen kultalevyn. Hän haali yhtiönsä taiteilijakaartiin muitakin taiteilijoita kuten tangolaulaja Esko Rahkosen, mutta toiminta ei osoittautunut pitemmän päälle kannattavaksi, eikä hänelle itselleenkään siunaantunut enää kunnon hittejä.

Niinpä koko touhu kaatui 70-luvun lopussa, jolloin Jukka Kuoppamäki oli jo muuttanut perheineen Saksaan teologiaa opiskelemaan. Hän jatkoi kuitenkin kaiken aikaa uusien laulujen rustaamista tarjoten aikaansaannoksiaan muille levylaulajille. Menestyksekkäimpiä näistä sävelmistä olivat mm. Päivi Paunun vuonna 1969 levyttämä Oi rakkahin (Columbia), Katri Helenan samana vuonna listoille nostama Ei kauniimpaa (Top Voice), Tapani Kansan hitti R-A-K-A-S vuodelta 1977 ja Lea Lavenin pari vuotta nuorempi listalevytys Rotunainen (CBS).

Jukka Kuoppamäki piti tuntumaa alan kehitykseen yllä levyttämällä vielä 80-luvullakin satunnaisesti Suomessa pistäytyessään, mutta tulokset hukkuivat muun tarjonnan joukkoon. Tilanne muuttui vasta seuraavan vuosikymmenen jälkipuoliskolla, kun hänen albuminsa Aika näyttää (Fazer) nousi vuonna 1997 samannimisen sävelmän imussa myyntitilastojen parempaan päähän tuoden tekijälleen toisen kultalevyn hänen pitkällä urallaan musiikkiviihteen palveluksessa. Samana vuonna Kuoppamäki teki myös tyttärensä Taikan kanssa pelimannihenkisen CD:n Laulun taika (Fazer), jonka sisällöstä saavutti suosiota varsinkin duetto Sade on mun kyyneleeni.

Olihan Jukka Kuoppamäki toki ehtinyt muistuttaa olemassaolostaan siinä välissä lauluntekijänä, sillä hänen nuottikynästään oli lähtenyt mm. niin Katri Helenan comebackhitti Anna mulle tähtitaivas (Fazer) vuodelta -92 kuin Jari Sillanpään myyntimenestys Satulinna (MTV) vuodelta -96. Siksi oli luonnollista, että Kuoppamäki aktivoitui 90-luvun lopun lähestyessä jälleen niin musiikintekijänä kuin esittäjänäkin, ja vuonna 1998 hän julkaisi myös nuotein varustetun omaelämänkerrallisen teoksen Elämän valtatie (Warner/Chappell Music). Sitä seurasi vielä vuotta myöhemmin Samppalinnan kesäteatterissa Turussa esitetty, hänen elämäntarinansa pohjalta laadittu musiikkinäytelmä Sininen ja valkoinen.

Vuonna 2000 Jukka Kuoppamäki vietti 40-vuotistaiteilijajuhlaansa mm. konserttikiertueen, läpileikkauksen koko urastaan tarjoavan kokoelman Kaikki parhaat (Fazer) ja kirjan Sanat kuin laulut (WSOY) merkeissä. Seuraavana vuonna ilmestyi vielä pari muuta CD-kokoelmaa hänen tuotannostaan ja tuore albumi Sininen (WEA). Kesällä 2003 Kuoppamäki nähtiin televisiossa isännöimässä suosittua yhteislauluohjelmaa Tammerkosken sillalla, mistä hän sai myös idean uuteen Romanssi -albumiin (Poptori), joka koostui enimmäkseen muiden sävellyksistä.

Nuorena miehenä 1975 Kuoppamäki oli jo ollut ehdolla eduskuntaan perustuslaillisten riveistä ja 2004 Kuoppamäki innostui pyrkimään Euroopan parlamenttiin Kokoomuksen ehdokkaana, mutta kansa ilmeisesti halusi hänen jatkavan musiikin parissa. 2006 ilmestyikin täysin uusi albumi Suuret tunteet (EMI), jossa tuottaja-sovittajana oli Esa Kaartamo. 2006 hän oli ehdolla Iskelmä-Finlandian saajaksi ja 2007 osallistui Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan.

Jukka Kuoppamäki on jättänyt taakseen pitkän, monipolvisen ja hedelmällisen uran suomalaisen musiikkiviihteen palveluksessa - eikä hän ole varmaankaan piirtänyt viimeistä nuottiaan iskelmäkansioonsa. Onhan hänen tähtäimessään kaikkiaan parituhatta julkaistua sävellystä, mistä määrästä puuttuu enää muutama sata. Kuoppamäen laulujen perusjuonteena polveilee syvä kiintymys ihmiseen ja synnyinmaahan, vaikka hän itse onkin viettänyt viime vuosikymmeninä yhä suuremman osan ajastaan ulkomailla.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki)

Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas (WSOY, Helsinki)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Sanottua

Sanottua (Teksti, tekijä/kertoja, lähde)

" 'Minulle on tärkeää, etten tee liian vaikeita kappaleita. Jokainen pystyy laulamaan laulujani', hän sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa 2001. Sellaisten laulujen teko ei kaikilta onnistu, vaikka moni yrittää. 'On yllättävän vaikeaa tehdä yksinkertaista mutta hyvää', Kuoppamäki sanoo." (Pirkko Kotiranta: "Jukka Kuoppamäki poimii hittejä taivaalta" s. 328. Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki).

Valikoitu diskografia

Neloset: Kostaja 1960 (Triola)

Jukka Kuoppamäki: Kilpakosijat 1962 (Broadway).

Jukka Kuoppamäki: Eikan pumppu 1965 (RCA)

Jukka Kuoppamäki: Alaikäinen 1966 (Columbia)

Jukka Kuoppamäki: Rakkaus on sininen 1968 (Blue Master)

Jukka Kuoppamäki: Kiskot vievät etelään 1969 (Parlophone)

Jukka Kuoppamäki: Minä lähdin - sinä jäit 1970 (Parlophone)

Jukka Kuoppamäki: Pieni mies 1971 (Parlophone)

Jukka Kuoppamäki: Sininen ja valkoinen 1972 (Parlophone)

Jukka Kuoppamäki: Kultaa tai kunniaa 1973 (Satsanga)

Jukka Kuoppamäki: Aika näyttää 1997 (Fazer) (CD)

Jukka ja Taika Kuoppamäki: Laulun taika 1997(Fazer) (CD)

Jukka Kuoppamäki: Sininen 2001(WEA) (CD).


Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy