Jörgen Petersen aloitti musisoinnin 6-vuotiaana viululla ja
siirtyi kolmisen vuotta myöhemmin trumpettiin, mistä tuli hänen varsinainen
työkalunsa. 12-vuotiaana hänellä oli jo oma yhtye ja 14-vuotiaana hän ansaitsi
elantonsa kotimaansa Tanskan nuorimpana ammattimuusikkona. Näihin aikoihin hän
ryhtyi myös opiskelemaan mm. säveltämistä ja orkestrointia Århusin
musiikkiakatemiassa.
Suoritettuaan asevelvollisuutensa Petersen sai kiinnityksen
latinalais-amerikkalaiseen musiikkiin erikoistuneeseen Al Stefanon orkesteriin,
jonka mukana hän vieraili vuonna 1956 myös Suomessa. Hän asettui maahamme seuraavana vuonna oikein pysyvästi ja
keikkaili eri yhtyeiden kanssa, kunnes hänet pestattiin vakituiseksi jäseneksi
Radion tanssiorkesterin trumpettisektioon, missä hän soitti 70-luvun
puoliväliin saakka. Vuodesta 1959 seitsemisen vuotta eteenpäin Jörgen Petersen
kuului myös Ronnie Kranckin suositun yhtyeen muonavahvuuteen.
Tietysti Petersenin kaltainen taitava ja rutinoitu muusikko sai töitä heti
kohta Suomeen asettauduttuaan paitsi radiossa ja tansseissa myös levytyksissä.
Jo vuoden kuluttua hän ahkeroi sovittajana, orkesterinjohtajana ja tuottajana
PSO:n eli Pohjoismainen Sähkö-Osakeyhtiön äänilevyosastolla vastaten lukuisten
nimekkäiden solistien säestyksestä. Merkittävin näistä töistä lienee juuri
Jörgen Petersenin ideoima ja sovittama nyt jo legendaarinen Katri Helenan
läpimurtoesitys Puhelinlangat laulaa (Parlophone) vuodelta 1964.
Petersen esiintyi itse trumpetteineen ensi kerran solistina levytyksessä
Suomessa, kun hän ikuisti syksyllä -58 Erik Lindströmin avustamana Ossi Malisen
sovituksen Leroy Andersonin viihde-evergreenistä Serenata (Odeon). Seuraavana
keväänä hän oli mukana myös ruotsalaisen klarinetistin Putte Wickmanin nimissä
taltioidussa EP-sessionissa (Parlophone), jossa taltioitiin neljä esitystä:
Stardust, The Boot, Topsy ja Gill Christ. Ensimmäisen LP:nsä (Columbia)
Lill-Jörgen Petersen - millä nimellä häntä jo tuolloin markkinoitiin - sai
kauppoihin vuonna 1960, sisältönään mm. Erkki Ertaman urkusäestyksellä
soittamansa kansansävelmä Olen kuullut on kaupunki tuolla.
Petersen tähtäsi kuitenkin laajemmille markkinoille, minkä vuoksi hän solmi
viiden vuoden levytyssopimuksen EMI-yhtymän Ruotsin osaston kanssa. Tältä
pohjalta häneltä ilmestyi vuonna 1961 läpimurtoesityksekseen osoittautunut
äänite The Boulevard Of Broken Dreams eli suomalaisittain Särkyneen toiveen
katu (Columbia), josta muodostui sittemmin sekä kansallinen että kansainvälinen
myyntimenestys. Jörgen Peterseniltä löytyy tästä samasta sävelmästä myös kaksi
uudempaa levytystä: vuosilta 1976 (Top Voice) ja -81 (Gold Disc).
Vaikka houkutus emigroitua ulkomaille oli 60-luvulla suuri, Petersen päätti
pysyä lähinnä perhesyistä Suomessa. Työtilaisuuksiakin oli tarjolla entistä
enemmän ja hän oli innolla mukana niin monissa niistä kun vain ehti. Niinpä
Jörgen Petersen kuului mm. vanhan soittokumppaninsa Rauno Lehtisen vuonna 1962
perustamaan levytyskokoonpanoon Vostok All Stars, jonka ensimmäinen taltiointi
oli Ann Christine Nyströmin läpimurtohittinä tunnetuksi tuullut
saksalaisiskelmä Lalaika (RCA).
Yksi Jörgen Petersenin omista levytysprojekteista 60-luvun alkupuoliskolla oli
vuosina 1963-64 muutaman äänitteen tehtaillut humppayhtye Junior Jazz Band,
mitä seurasi vieläkin lyhytikäisemmäksi jäänyt The Modangos. Kyseessä oli kokeilu luoda uusi modangoksi nimetty
tanssivillitys nuorten ns. rautalankamusiikin vanavedessä, mutta se jäi pahasti
Erik Lindströmin ja Rauno Lehtisen kehittelemän letkajenkan eli letkiksen varjoon.
Niinpä Petersenkin otti tilaisuudesta vaarin ja kokosi levytysyhtyeen, joka sai
nimen The Finnjenkas ja joka teki vuonna 1965 kokonaisen LP:n (Columbia).
Keväällä -66 Jörgen Petersen esitteli yhteistyössä tanssinopettaja Veikko
Niemelän kanssa kehittelemänsä tanssiviritelmän Hoppel-Poppel (Columbia), jota
yritettiin tuoda esille jopa Katri Helenan voimin, mutta joka sekin jäi hetken
ilmiöksi. Huomattavasti paremmin selviytyi trumpetistin alkuvuodesta -68
levyttämä Tango Granada (Top Voice), sillä se osoittautui ihka oikeaksi
listahitiksi. Samana vuonna julkaistiin myös Petersenin taltiointi Yli rajojen
(Top Voice), joka on yksi hänen tunnetuimmista sävellyksistään.
Välähdyksen Jörgen Petersenin taidoista jazzmuusikkona tarjoaa niin ikään
vuonna 1968 julkaistu LP-levy Sound Like Lill-Jörgen (Top Voice).
Sisältäähän se hänen Ronnie Kranckin, Pärre Walleniuksen ja Olli Mäkelän
avustamana ikuistamiensa jazznumeroiden lisäksi studio-orkesterin avustamana
äänitettyjä iskelmiä. Muuten Petersenin jazztaltioinnit jäivät varsin
vähäisiksi - lukuunottamatta niitä, jotka hän teki Yleisradiolle joko Radion
tanssiorkesterin tai Uuden Musiikin Orkesterin eli UMO:n jäsenenä.
Jörgen Petersenin ura Radion tanssiorkesterissa jatkui vuoteen 1975 asti, ja
UMO:ssa hän soitti vuodesta -82 aina vuoteen -87, jolloin hän joutui
lopettamaan trumpetinsoiton. Pestinsä
levytuottajana PSO:ssa hän oli päättänyt siinä vaiheessa jo nelisen vuotta
aiemmin ryhtyäkseen freelanceriksi. Petersenin varsinainen tähtikausi solistina
osuikin juuri 80-luvulle, sillä juuri silloin hän hankki kaikki kolme saamaansa
kultalevyä.
Ensimmäisen niistä toi jo vuonna 1981 albumi Kultainen trumpetti (Gold Disc),
joka sisälsi mm. uusintaversion Jörgen Petersenin vanhasta bravuurinumerosta
The Boulevard Of Broken Dreams, ja menestystä jatkoi seuraavana vuonna toinen vastaavanlainen kokoelma, niin ikään
kultalevyn ansainnut Kultainen trumpetti 2 (Gold Disc). Kolmannen kultalevynsä
Petersen hankki jo aktiiviuransa päätyttyä vuonna 1991 retrospektiivisellä
CD:llä Kultaisen trumpetin kauneimmat laulut (Fazer). On laskettu, että hän
ehti olla mukana ennen lopettamistaan joko muusikkona, tuottajana tai
orkesterinjohtajana kaiken kaikkiaan yli 5 500 äänityssessiossa, mikä on varsin
kunnioitettava määrä.
Jörgen Petersenille myönnettiin vuonna 1988 valtion taiteilijaeläke, eikä häntä
ole juurikaan nähty enää sen jälkeen julkisuudessa. Hänelle koko elämää
merkinneen trumpetinsoiton päättyminen lääkärin määräyksestä oli ennen niin
iloluonteiselle Petersenille kuulemma niin kova isku, että hän ei halua enää
edes kuunnella koko instrumenttia. Hän on silti jatkanut musisointia
kotioloissaan ja omaksi ilokseen pianolla, mutta sehän on tietysti aivan eri
asia.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Gronow, Pekka-Lindfors, Jukka-Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta
tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki)
Latva, Tony-Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. (WSOY, Helsinki)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
