Irwinin lapset -yhtye syntyi Valkeakoskella vuonna 1981. Sen perusti
laulaja-kitaristi Ari Lahti muusikkoystävänsä Risto Tajakan kanssa.
Alkuvaiheessa yhtyeen kokoonpano koki hienoista vaihtelua, Ari Lahden mukaan
'eli' koko ajan, mutta vuoteen 1984 mennessä se vakiintui muotoon Ari Lahti ja
Pasi Läärä (kitarat ja laulu), Harri Blomster (basso), Risto Tajakka (laulu)
sekä Antti Peltola (lyömäsoittimet). Motiivina näillä 'Goodmanin veljeksillä'
lähteä liikkeelle tunnetun laulaja-säveltäjä Irwin Goodmanin tunnetuksi
tekemällä ohjelmistolla oli se, että Irwinin musiikille oli heidän nähdäkseen
kysyntää kansan keskuudessa. Toisaalta Irwinin oma ura oli tuolloin 70-luvun
jälkipuolen nousukauden jälkeen alamäessä. Aluksi he lähtivät siis vain
'paikkaamaan' Irwinin jättämää aukkoa. Sanomattakin lienee selvää, että nämä
viisi nuorta miestä olivat lapsesta asti kasvaneet kiinni Irwinin musiikkiin.
Ensimmäisen keikkansa 'isä-Irwinin' kanssa he soittivat Valkeakoskella vuonna
1982. 1980-luvun alussa pojat osoittivat myös olevansa vakavasti otettavia
taiteilijoita, he mm. osallistuivat Tampereella järjestettyyn Nuorten
Taidetapahtuman lääninkarsintaan ja voittivat ensimmäiden sijan iskelmä- ja
laulelmasarjassa.
Ari Lahti, bändin perustaja itse pitää yhtyeen suurimpana saavutuksena
1980-luvulla tasoittaa tietä Irwinin uudelle tulemiselle: "80-luvun alun
vuodet Irwin oli poissa julkisuudesta. Yksi 70-luvun valovoimaisimmista
tähdistä oli vuosikymmenen loppuun mennessä himmennyt, viimeinen
pitkäsoittolevy (Keisari Irwin I) oli flopannut. Vaikeudet jälleen kasaantuneet
ja keikkatahti taas muuttunut." . Ari Lahden mukaan Irwinin lapset tulivat
hattuineen sopivaan rakoon, koska 80-luvun alun viihde-elämä oli ollut
vaitonaista. Yhtye alloitti vuonna 1983 säännöllisen keikkailun itsensä
'isä-Irwinin' kanssa. Näin yhteistyöstään 'Lasten' kanssa Irwin itse
Soundi-lehdessä (v. 1984): "Ihan hyvä meininki, että joku heittää taas
faijan musaa. Kukaan muu ei ole jatkanut perinnettäni tällä tavalla. Nämä
poikani tietävät, että olen ollut rock-diggari pikkukundista lähtien, ja he
tekevät asian oikein."
Irwinin lapset ei esittänyt Irwinin musiikkia alkuperäistä tyyliä jäljitellen
vaan he siis sovittivat sen ajan tyyliin sopivaksi rock'n rolliksi. Esiintymisasua
täydennettiin aluksi käyttämällä Irwinin tyyliin leveälierisiä hattuja,
myöhemmin hatut korvattiin ns. 'kipparilakeilla'. Vuonna 1984 alkoikin sitten
tapahtua. Keväällä ilmestynyt yhtyeen ensilevy, single Reteesti vaan /
Työmiehen Twist and Shout sai hyvän vastaanoton. Radiossa se soikin silloin
tiuhaan. Ari Lahti kertoo, että koska tuolloin ei vielä ollut
paikallisradioita, oli Yleisradion asema hallitseva ja kaikki popmusiikki, mitä
Suomessa soitettiin tuli Rock-radiosta: "Radiotoimittajien mielestä meidän
tulemisellemme oli tilaus. Ensilevymme pääsi myös Raha-automaattiyhdistyksen
jukebokseihin, jotka tuona aikana olivat yksi merkittävä musiikillinen
jakelukanava". Ari Lahti kertoo myös, kuinka he Helsingin keikallaan
menivät radioon, suoraan lähetykseen ihan ex-tempore: "Astuimme hetken
mielijohteesta sisään Pasilan radiotalon valvotuista ovista. Kyllä, suoraan
lähetykseen! Liisa Akimoff ja Leo Friman olivat iloisesti yllättyneitä ja mikki
pantiin pojille auki."
Irwinin lapset levytti keväällä 1984 Vexi Salmen Levytuottajat Oy:n toimesta
ensimmäiset single-levynsä Reteesti vaan ja Raha ratkaisee. Tuottajana toimi
siinä vaiheessa tuolloin niin ikään Dingo-yhtyeen levyt tuottanut Pave
Maijanen. Koska Irwinin lasten yhteistyö Pave Maijasen kanssa ei näyttänyt
sujuvan toivotulla tavalla, päätettiin tuottajaa vaihtaa. Kesällä -84 ilmestyi
niin ikään Levytuottajat Oy:n kustantamana yhtyeen ensimmäinen albumi Omiin
nimiin! Kyseisen LP-levynä julkaistun albumin ohjelmisto on koottu Irwin
Goodmanin uran alkuajoilta tunnetuksi tulleesta 1960- ja -70 -lukujen
musiikista ja sovitettu rokiksi. Albumin tuottajaksi valittiin edesmenneestä
Kontra-yhtyeestä tuttu Mauri 'Moog' Konttinen. Omiin nimiin! oli Moogin
esikoistyö tuottajana ja sen soinnissa on kuultavissa selvä vaikutus Kontran
ajoilta.
Kesäkuussa -84 tapahtui sitten Irwinin oma 'come-back', Helsingissä Vanhalla
Ylioppilastalolla järjestetty yhteiskeikka Irwin ja Irwinin lapset. Ari Lahti
kertoo, että vielä siinä vaiheessa he itse olivat köykäisiä harjoittelijoita,
Irwin itse osaavana viihdetaiteilijana otti tilanteen mallikkaasti haltuunsa.
Kansa oli jälleen löytänyt unohdetun sankarinsa. Tapaus ei jäänyt myöskään
lehdistöltä huomaamatta, seuraavan päivän iltapäivälehdet suorastaan repesivät:
Tuhlaajapoika Irwin palasi! Myöhemmin 1980-luvulla Irwin tulikin nousemaan
ennen näkemättömään suosioon superhittinsä Rentun ruusun (1988) myötä.
1980-luvun loppu kuluikin sitten tiiviin keikkailun merkeissä. Ari Lahti kertoo
myös, että koska Irwinin lapset oli vielä siinä vaiheessa ns. cover-bändi, ts.
se esitti vain Irwinin tunnetuksi tekemää musiikkia, niin sillä ei enää Irwinin
come-backin jälkeen ollut median eikä myöskään suuren yleisön silmissä enää
erikoista merkitystä, eikä tulevaisuutta itsenäisenä show-bändinä ollut.
Yleisöhän oli saanut sen, mitä halusi: Irwinin itsensä, alkuperäisenä. Niinpä
Irwinin lapset sai tyytyä pelkäksi Irwinin taustabändiksi. Myös
miehistönvaihdoksia bändissä koettiin, Irwinillä kun oli tapana itse valita
taustajoukkonsa. Keikkakokoonpanoksi vakiintui tuolloin trio: Ari Lahti (kitara
ja laulu), Harri Blomster (basso), lyömäsoittimissa oli ensin Markku Turunen,
myöhemmin hänen tilalleen tuli Esko Aatila. Irwinin taustalla yhtye toimikin
parhaiten triona, useampaa kitaristia ei tarvittu koska Irwin itse soitti
toista kitaraa.
Irwinin poismenon (1991) jälkeen Ari Lahti kokosi muistokonsertteja varten
yhtyeeseen uudelleen lähes alkuperäisen 5-jäsenisen miehityksen, Ari Lahti,
Harri Blomster, Esko Aatila, Pasi Läärä ja Risto Tajakka. Tajakka jätti yhtyeen
vuonna 1995 ja Lahti vuonna 1998. Tämän jälkeen yhtyeelle pienten muutosten
jälkeen on vakiintunut sen nykyinen kokoonpano: Pasi Läärä (Pasi Goodman, laulu
ja kitara), Petri Annala (Pepe Goodman, laulu ja kitara), Harri Blomster (Holkki
Goodman, basso) ja Kari Kaatrakoski (Kartano Goodman, lyömäsoittimet).
Vuonna 2000 ilmestyi yhtyeeltä neljä aikoinaan Irwinin tunnetuksi tekemää
kappaletta sisältävä CD-EP Ei päätä palella. Yhtyeen nykyisessä kotikaupungissa
Lahdessa Ravintola Tirrassa nauhoitettiin 19. tammikuuta vuonna 2002 ns.
live-äänite Irwinin lapset live på Tirra. Seuraava pitkäsoittoalbumi Se on näin
ilmestyi kesällä 2004. Kyseinen levy on yhtyeen jäsenten omaa tuotantoa, uutta
Irwin-henkistä musiikkia. Ainoastaan levyn yksi raita on koottu sikermä Irwinin
aikanaan tunnetuksi tekemiä ralleja.
Vielä nykyisinkin yhtyeen musiikillinen anti keikoilla pohjautuu suurelta osin
Irwinin vanhoihin, jo ikivihreiksi muodostuneisiin hitteihin, Irwinin
musiikille kun on vielä nykyisinkin kysyntää. Myös musiikillisesti 'lapset'
ovat jo varttuneet aikuisiksi, alkuperäisestä rock-tyylistä on luovuttu ja
nykyisin rallit esitetään mukaillen niiden Irwinin ajalle ominaista tyyliä.
Niin ikään kappaleiden sovituksissa on niiden alkuperäinen sointupohja pyritty
säilyttämään. Myös yhtyeen myöhempi, oma tuotanto myötäilee sopivasti
Irwin-ohjelmistoa. Yli kahden vuosikymmenen toiminnan jälkeen yhtye on
edelleenkin elämänsä vedossa.
Lähteet
Juntunen, Juho 1984. "Irwinin lasten katkera matka". Soundi 1984 (6):
20-23.
Lahti, Ari 2004. "Minäkin halusin soittaa Irwinin musiikkia - sittemmin Irwinin
kanssa". Vuosikertakirja I, Ari Lahti, Valkeakoski: Valkeakoski Media. Ss.
132-144.
Lahti, Ari 2005. "Pari juttua isästä ja isän pojista ennen ja nyt".
Retee G 2005 (1): 9-11.
Rantala, Juha 2002. "Irwin Goodman - Viimeiset laulut (osa 3/3) / Irwinin
lapset". Pop-lehti 2002 (1): 61.
Petri Annalan sähköpostiviesti Veikko Tiitolle 22.5.2005.
Ari Lahden ja Veikko Tiiton puhelinkeskustelu 16.5.2005.
