BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Carola

s. 23.3.1941, Helsinki
k. 12.11.1997, Kirkkonummi

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiCarola Christina Standertskjöld-Liemola
TaitelijanimetCarola, Carola Standertskjöld
AliaksetCalle
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika23.3.1941, Helsinki
Kuolinaika12.11.1997, Kirkkonummi
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Soittimetlaulu, kitara, piano
Linkit
diskografia, laatinut Veikko Tiitto
http://www.veikkotiitto.fi/carola.htm#Carola
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Esa Pethmanin kvartetti, laulusolisti 1962-64
Hazy Osterwaldin orkesteri, laulusolisti 1965
Heikki Sarmanto Trio, laulusolisti 1966
UMO, laulusolisti 1988
Vaikuttajat
Rauno Lehtinen, orkesterinjohtaja, sovittaja
Aarno Raninen, orkesterinjohtaja, tuottaja, sovittaja
Esa Pethman, orkesterinjohtaja, sovittaja
Muut henkilöyhteydet
Anssi Pethman, "keksijä", kollega
Biografia

Helsinkiläisen  Carola Standertskjöld oli monessakin suhteessa poikkeuksellinen ilmiö suomalaisessa musiikkiviihteessä. Hän oli kielellisesti erittäin lahjakas ja osasi kuulemma puhua jo hieman yli vuoden vanhana kokonaisia lauseita ja kirjoittaa 3-vuotiaana isälleen terveisiä tikkukirjaimin. Carola vietti suuren osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan ulkomailla, mm. opiskellen Sveitsissä ja tehden ensimmäisen jazzkeikkansa kouluaikoinaan Espanjassa.

Carola oli kiinnostunut varsinkin ranskan kielestä ja ranskalaisista laulelmista eli chansoneista, joita hän esitti kitaransa säestyksellä mm. koulun juhlissa ja muissa pienemmissä tilaisuuksissa. Rumpali Anssi Pethman sattui kuulemaan myös habitukseltaan eksoottisen neidon esityksiä eräässä juhlassa 60-luvun alussa ja pani merkille tämän ilmeisen lahjakkuuden. Niinpä hän puhui Carolan mukaan, kun Pethmanin veljekset päättivät perustaa vuonna 1962 oman yhtyeen.

Saksofonisti Esa Pethmanin nimissä esiintynyt kvartetti niitti pian niin kansallista kuin kansainvälistäkin mainetta konsertoiden mm. Puolassa, Tsekkoslovakiassa ja Ruotsissa. Vuonna 1963 Carola pääsi Pethmanin avustuksella myös levyttämään, tosin vain kääntöpuolen Laila Halmeen singlelle Telstar (RCA). Kappale oli vähemmän iskelmällinen muunnelma juutalaisesta kansanlaulusta Hava nagilah, mutta esitys herätti ansaitsemaansa huomiota hienon tulkintansa vuoksi.

Seuraavan äänilevynsä Carola teki samana vuonna Rauno Lehtisen johdolla, onnistuen  taltioinnissaan Odotan yksin (RCA) saamaan särmää varsin tavanomaiseenkin italialaisiskelmään. Valitettavasti tämäkään aikaansaannos ei kuitenkaan sisältänyt niitä aineksia, jotka olisi tarvittu lahjakkaan laulusolistin nostamiseksi huipulle, joten hän joutui yhä odottamaan läpimurtoaan. Vuoden 1964 puolella ilmestynyt kolmas yritys, kantrivaikutteinen Nyt nostan kytkimen (RCA) antoi niin ikään lupaavia viitteitä tulevasta, mutta jäi silti sekin vain pelkäksi välivaiheeksi tulokkaan uralla.

Katso video, jossa Johan "Mosse" Vikstedt muistelee Carolaa ja Seija Simolaa

Jätettyään Pethmanin yhtyeen Carola sai kiinnityksen sveitsiläisen Hazy Osterwaldin orkesterin solistiksi, missä tehtävässä hän kierteli manner-Eurooppaa esiintyen useampia kertoja myös televisiossa. Vuonna -65 hän osallistui myös Eurovision laulukilpailun Suomen karsintaan Lasse Mårtensonin jo semifinaalissa tipahtaneella ruotsinkielisellä numerolla Ge mig en grabb, jonka hän levytti Saukki Puhtilan suomentamana otsikolla Mä tahdon pojan (RCA). Kääntöpuolena kuultiin saman kohtalon kokenut Lehtisen sävellys Ota tai jätä.

Seuraava Carolan single oli The Boys-yhtyeen säestyksellä vuonna -65 tehty Jo riittää ja Hunajainen (RCA). Se pohjasi Jussi Raittisen suomennoksiin kahdesta varsin erilaisesta maailmanmenestyksestä: Rolling Stonesin "The Last Time" ja Herb Alpertin "Taste Of Honey" - mutta "Calle" todisti selviytyvänsä kunnialla tällaisestakin haasteesta. Ikään kuin varmemmaksi vakuudeksi hänen kyvyistään julkaistiin vielä samana vuonna niin ikään Raittisen tekstittämä Maailmain (RCA), hieno tulkinta brittiläisen Dusty Springfieldin täälläkin listoille nostamasta dramaattisesta balladista "You're My World".

Tässä vaiheessa jo tukevasti huipulle nousseen Carolan varsinaiseksi bravuurinumeroksi osoittautui kuitenkin vasta seuraava levytyskappale, Rauno Lehtisen hänelle löytämä ja sovittama "Forbidden Games", Saukin sanamukaisesti kääntämänä Kielletyt leikit (RCA) vuodelta 1966. Dramatiikan kyllästämä esitys seurasi Carolaa varjon lailla koko hänen elämänsä ajan, pohjustaen tien myös jäljessään tuleville menestysnumeroille kuten myös Peggy Leen levyttämänä tunnetulle taltioinnille Chico - mustalainen (RCA), jossa erinomaisesta säestyksestä vastasi kitaristi Heikki Laurila. Levyn kääntöpuolelle oli lykätty kokonaiskuvaa särkemään tyystin erilainen sävelmä, musikaali-iskelmä Nousee päivä.

Carola päätti tässä vaiheessa vaihtaa levy-yhtiötä, jolloin hänen tuottajakseen ja neuvonantajakseen tuli Jaakko Salo. Heidän yhteistyönään syntyi loppukesästä -67 vahva tuplahitti, minkä muodostivat Bond-sävelmä Ei aina käy niin kuin haaveillaan ja duettona Lasse Mårtensonin kanssa singlen varsinainen vetonaula Mä lähden stadiin (Scandia). Jazzillisempaa osaamistaan Carola pääsi väläyttämään samana vuonna Esko Linnavallin johdolla ilmeisesti vientiin tarkoitetuissa vieraskielisissä esityksissään Mohair Sam ja Aqua de beber (Scandia), joista edellisen numeron hän levytti tammikuussa -68 myös suomeksi.

Sarjaa täydensi syksyllä -68 omalta osaltaan tunnelmallinen balladi Rakkauden jälkeen (Scandia), minkä jälkeen Carola palasi tilapäisesti RCA:lle tehdäkseen heti 70-luvun alussa LP-kokoelman Aarno Ranisen johdolla. Albumi sai otsikon Kielletyt leikit ja sisälsi uudelleen äänitetyn nimisävelmän ohessa muutamia muita uusintaottoja sekä aivan uusia taltiointeja kuten myös Marjatta Leppäsen levyttämän Se onko hän. Tammikuussa -71 Carola esiintyi kuitenkin taas uudella levymerkillä, eväinään Vexi Salmen tekstittämä veikeä muunnelma ahvenanmaalaisesta kansanlaulusta Herrojen kanssa pellon laidalla ja Tuula Valkaman sanoittama espanjalaisballadi Vuoriston kellot (Decca).

Vain pari kuukautta tämän jälkeen Carola pääsi ikuistamaan suomenkielisen version vuoden euroviisusta Penkki, puu ja puistotie (Decca), mitä seurasi vuotta myöhemmin toinen voittoisa euroviisu suomeksi laulettuna, Rakastan - saavuthan (Decca). Tässä vaiheessa Carola oli saanut tarpeekseen julkisuudesta ja vetäytyi sen vuoksi pian estradeilta. Vuosikymmenen lähestyessä loppuaan hän palasi kuitenkin parrasvaloihin keikkaillen satunnaisesti Helsingin jazzravintola Groovyssa ja sittemmin myös UMO:n eli Uuden Musiikin Orkesterin solistina.

Odotetun comebackinsa levylaulajana Carola suoritti vuonna 1980 Ranisen tuottaman lattarivoittoisen albuminsa Maria, Maria (Gold Disc) myötä, mutta live-esiintymiset eivät kiinnostaneet häntä enää tässä vaiheessa sen enempää. Vuosikymmenen puolivälissä hän sairastui yllättäen Alzheimerin tautiin, mikä heikensi vääjäämättä hänen kuntoaan ja koitui  marraskuussa 1997 hänen kuolemakseen. Carola ehti kuitenkin konsertoida vuonna -88 UMO:n ja -89 Iiro Rantalan kanssa sekä vielä 90-luvun alussa yksinään muutamissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.

Carolan viimeiseksi levytykseksi jäi vuonna 1988 Sydämeni jäi Sorrentoon, joka ilmestyi kokooma-CD:llä Ciao ciao bambina (Gold Disc). Postuumisti on vuonna 2004 julkaistu hänen konsertti- ja radioäänityksiään vuodelta 1966 Heikki Sarmannon trion sekä Esa Pethmanin kanssa kokoelmassa Jazzpuu 2005 (Sähkö Recordings) ja kahden CD:n kooste hänen kaupallisesta tuotannostaan otsikolla Parhaat - Tulkitsijan taival 2005 (Warner).

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Kotiranta, Pirkko: "Sielultaan jazzlaulaja on sitä vihdoin levylläkin". (Artikkeli Helsingin Sanomissa 31.10.2004)


Sanottua
"Carola oli perusteellisesti sivistynyt ihminen, jolla lisäksi oli korkea toleranssi ja tosi pitkä vieteri. Ilman sellaisia ominaisuuksia muusikon työ olisi ollut vaikeaa sen ajan oloissa." (Heikki Sarmanto. Kotiranta, Pirkko: "Sielultaan jazzlaulaja on sitä vihdoin levylläkin". (Artikkeli Helsingin Sanomissa 31.10.2004)
Valikoitu diskografia

Carola: Hava nagilah 1963 (RCA)

Carola: Nyt nostan kytkimen 1964 (RCA)

Carola & The Boys: Jo riittää / Hunajainen 1965 (RCA)

Carola: Kielletyt leikit 1966 (RCA)

Carola: Chico - mustalainen / Nousee päivä 1966 (RCA)

Carola: Ei aina käy niin kuin haaveillaan / Carola & Lasse Mårtenson: Mä lähden stadiin 1967 (Scandia)

Carola: Mohair Sam / Aqua de beber 1967 (Scandia)

Carola: Rakkauden jälkeen 1968 (Scandia)

Carola: Kielletyt leikit 1970 (RCA) (LP)

Carola: Herrojen kanssa pellon laidassa / Vuoriston kellot 1971 (Decca)

Carola: Penkki, puu ja puistotie 1971 (Decca)

Carola: Rakastan - saavuthan 1972 (Decca)

Carola: Maria, Maria 1980 (Gold Disc) (CD)

Carola: Sydämeni jäi soimaan blues 1985 (Flamingo) (CD)

Eri esittäjiä: Ciao ciao bambina 1988 (Gold Disc) (CD)

Carola: Parhaat - Tulkitsijan taival 2004 (Warner) (2CD)

Carola & Heikki Sarmanto Trio: Jazzpuu 2004 (Sähkö Recordings) (CD)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy