Rauno Lehtinen sai innostuksen musiikkiin jo varhain kotonaan
Tampereella, sillä hänen isänsä oli amatöörimuusikko, joka lauloi ja näytteli
sikäläisessä teatterissa. Niinpä poikakin aloitti vuonna 1943 viulunsoiton
opiskelun paikallisessa musiikkiopistossa ja liittyi Tampereen
nuoriso-orkesteriin, jossa soitti viulun ohessa myös kontrabassoa. Orkesteri
suoritti vuonna -47 Nekalan tyttökuoron kanssa laajan konserttimatkan Ruotsiin,
mikä oli myös Rauno Lehtisen ensi kosketus skandinaaviseen kulttuurielämään.
Jazziin Lehtinen tutustui opiskeluvuosinaan 40-luvulla mm. radion avulla ja
vuosikymmenen lopussa hän esiintyi trioineen Tampereella pidetyssä
kansainvälisessä jazzkongressissa. 50-luvun puolella hän soitteli
puoliammattilaisena eri kokoonpanoissa, kunnes pääsi vuonna 1956 koesoiton
kautta saksofonistiksi tänne Al Stefanon orkesterin mukana tulleen tanskalaisen
trumpetistin Jörgen Petersenin kokoamaan yhtyeeseen. Ennen pitkää Lehtinen
muutti perheineen työtilaisuuksien perässä Tanskaan, missä hän soitti mm.
maineikkaan saksofonipedagogi Winstrup Olesenin orkesterissa ja opiskeli
saksofoninsoiton ohessa myös laulua.
Rauno Lehtinen oli kaikkiaan nelisen vuotta ulkomailla, säestäen tänä aikana
mm. sellaisia kuuluisuuksia kuin Lys Assia ja Caterina Valente. Palattuaan
Suomeen hän jatkoi mm. Olavi Lehtosen, Ronnie Kranckin ja Petersenin yhtyeissä,
kunnes hän pestautui vuonna 60-luvun alussa seitsemäksi vuodeksi
levytyspäällikön vakanssilla Discophon-yhtiöön. Tänä aikana Lehtinen ehti olla
mukana joko säveltäjänä, sovittajana, muusikkona tai orkesterinjohtajana yli puolessa
tuhannessa levytyksessä, työskennellen siinä sivussa myös niin Yleisradion kuin
Mainos-TV:nkin laskuun.
Laajempaa kuuluisuutta Rauno Lehtinen saavutti vuonna 1961 levyttäessään
mandoliinillaan instrumentaalinumeron Kolibri, josta kehkeytyi hänelle ensimmäinen
myös kansainvälistä huomiota herättänyt menestyssävelmä. Saman vuoden satoa
ovat hänen johtamansa kuoron ja orkesterin esittämä joululaulu Pohjolan valkea
jouluyö sekä hänen laulusolistina tulkitsemansa amerikkalaisevergreen Sinä,
laulu ja yö, missä taltioinnissa häntä säestää Ronnie Kranckin orkesteri.
Lehtisen ura levylaulajana huipentui vuoden -61 lopulla esitykseen Levoton,
joka oli hänen itsensä sovittama tulkinta venäläisestä kansanballadista
"Stenka Rasin".
Seuraavana vuonna Rauno Lehtinen esitteli yleisölle huipputason
studiomuusikoista kokoamansa levytysyhtyeen Vostok All Stars, jossa soittivat
hänen lisäkseen Jörgen Petersen, Pentti Lasanen, Herbert Katz, Pentti Vuosmaa
ja Ilpo Kallio. Radiossa hyvin esille päässyt muodostelma tarjosi
esikoistaltiointinaan mukaansa tempaavan dixieland-version Ann Christinen
listahitistä Lalaika ja äänitti hieman myöhemmin samanhenkiset esitykset
kotoisista perinnesävelmistä Säkkijärven polkka ja Nikkelimarkka. Vuonna -63
Lehtinen suoritti sitten lopullisen läpimurtonsa suomalaisten iskelmägurujen
eliittiin, kun Ronnie Kranckin orkesteri ikuisti hänen
instrumentaalisävellyksensä Letkis, mikä nousi meillä suosioon seuraavan vuoden
puolella ja mistä kehittyi kohta sen jälkeen oikea villitys Keski-Euroopassa.
Sävelmästä on tehty Rauno Lehtisen omien laskelmien mukaan yli 90 eri
levytystä, ja Teoston raportit tietävät sen olleen vielä 70-luvulla kaikkein
eniten ulkomailta rahaa tuonut suomalainen sävellys.
Vuonna 1963 Lehtinen yritti myös vastaiskua silloisille rautalankayhtyeille
muodostamalla ammattimuusikoista levytystarkoituksiin kokoonpanon, jota
markkinoitiin nimellä Rautalanka Oy. Se taltioi hänen ajan henkeen sovittamiaan
tuttuja kansansävelmiä debyyttinään alkujaan 3/4-rytmissä tutuksi tullut Vainikainen,
mutta lopputulos ei vastannut odotuksia kaupallisessa mielessä, ja niin kokeilu
jäi vain pariin singleen.
Rauno Lehtisen pesti Discophon-yhtiön levytyspomona kesti vuoteen 1967, minä
aikana hän jatkoi toimintaansa säveltäjänä, sovittajana, kapellimestarina ja
muusikkona myös muille tuottajille. Niinpä hän osallistui vuonna -65 Eurovision
laulukilpailun karsintaan Tamara Lundin esittämällä sävellyksellään Ota tai
jätä, joka karsiutui jatkosta jo semifinaalivaiheessa mutta menestyi levyllä
varsin kohtuullisesti. Seuraavana vuonna Lehtinen keksi Miriam Makeban
ohjelmistosta eteläafrikkalaisen kansanlaulun Forbidden Games,
mistä hän työsti Sauvo Puhtilan tekstittämänä Carolalle hitin otsikolla
Kielletyt leikit.
Jätettyään vakituisen työpaikkansa levytyspäällikkönä paikkansa Discophonissa
Rauno Lehtinen siirtyi kymmeneksi vuodeksi MTV:n kapellimestarin virkaan, mutta
se ei estänyt häntä jatkamaan muuta toimintaansa entiseen tapaan. Alkuvuodesta
-68 hän osallistui jälleen euroviisuiluun Aarno Ranisen laulamalla balladillaan
On hetki, joka oli niin Lehtisen säveltämä kuin sanoittamakin. Kappale
jäi kisassa kolmanneksi, mutta patinoitui myöhemmin ikivihreäksi saaden
vakiintuneen sijan monen solistin ja kuoron ohjelmistossa.
Vuonna 1968 syntyi myös toinen Lehtisklassikko: Kai Hyttisen levyttämä lyyrinen
Muistan kesän. Ennen vuosikymmenen vaihtumista uuteen ehti myös Vostok All
Stars levyttää Rauno Lehtisen mainion karnevaalimarssin Pink Champagne eli
suomalaisittain Vaaleanpunaista samppanjaa, joka on liittynyt sittemmin niin
kiinteästi Vapun viettoon. Niin ikään samalta vuodelta - 1969 - on Lehtisen
suosituimpiin sävellyksiin kuuluva Muuttuvat laulut, minkä teki tunnetuksi
virolainen laulajakuuluisuus Georg Ots.
Rauno Lehtisen ryhdyttyä 70-luvulla tuottamaan äänilevyjä EMI-yhtiön laskuun
syntyi heti alkajaisiksi Viktor Klimenkolle englanninkielinen albumi Stenka
Rasin, mikä palkittiin Suomen ensimmäisellä timanttilevyllä. Menestystä
täydensi vuonna -72 juutalaisia lauluja Lehtisen sovittamassa asussa sisältänyt
Marion Rungin LP Shalom, ja edellisvuonna -71 maatamme oli edustanut Eurovision
laulukilpailun finaalissa Irlannissa Markku Aron ja Koivistolaisten esittämä
Rauno Lehtisen sävellys ja sanoitus Tie uuteen päivään, joka oli sijoittunut
lopputuloksissa sinänsä hienosti kahdeksanneksi. Uusi yritys vuotta myöhemmin
ei onnistunut läheskään yhtä hyvin, sillä Viktor Klimenkon laulama Romantique
jäi karsinnassa kuudenneksi.
Keväällä -73 maamme edustuskappaleeksi valittiin Marion Rungin pirteästi tulkitsema
Rauno Lehtisen laulu Tom tom tom, joka ylti Luxemburgin loppukilpailussa
kuudenneksi ja osoittautui levytettynä myyntimenestykseksi. Samana vuonna
kuultiin toinenkin Lehtisen täysosuma: hänen alkujaan Laila Kinnuselle
tarkoittamansa, mutta kohtalon oikusta Pepe Willbergin ikuistettavaksi
kulkeutunut hieno balladinsa Toiset meistä, minkä tekstistä vastasi toimittaja
Mikko Haljoki. Vuonna -74 Rauno Lehtinen kokeili onneaan eurovisiokisoissa
Kirkan esittämällä numerolla Energia ja vuotta myöhemmin Tapani Kansan
laulamalla sävelmällä Luonnollisuus, mutta molemmat sävelmät putosivat leikistä
jo semifinaalivaiheessa.
Rauno Lehtisen säveltäjäprofiili jäisi vaillinaiseksi, ellei siihen liittäisi
hänen toimintaansa myös suurempimuotoisten töiden tekijänä. Niihin kuuluvat mm.
orkesterisarja Iloinen iltapäivä sinfoniaorkesterille, näyttelijä Veikko
Sinisalolle omistettu laulusarja Leivän kotimaa, tv-baletti Vincent van Gogh,
orkesteriteos Divertimento fur kleines Orchester, musiikki televisiosarjaan Kun
maailma paloi sekä musiikki lukuisiin muihin tv-näytelmiin ja elokuviin.
Viimeksi mainituista kannattaa mainita erikseen Vodkaa, komisario Palmu
vuodelta 1970 ja Tuntematon ystävä vuodelta -77, joista pääteema Silloin kun
kaiken antaa on saavuttanut suosiota myös itse filmin ulkopuolella.
Rauno Lehtisen on laskettu työstäneen kymmenvuotiskautenaan 1967-77 MTV:n
kapellimestarina uskomattomat 6 000 eri teosta, kun mukaan on otettu kaikki
mainospalat, tunnusmelodiat, sketsit, näytelmät, filmit ja sävelmät. Vapauduttuaan
vakituisesta virkasuhteesta hän saattoi toteuttaa itseään taas ilman
ulkopuolisia paineita.
Vuosina 1979-86 Lehtinen pyöritti myös omaa pienimuotoista levy-yhtiötä Sauna
Recordsia, jonka ehkä huomattavimmiksi aikaansaannoksiksi jäivät muutamat Lasse
Pihlajamaan taltioinnit.
Musiikin eri tyylisuunnat hallitsevana ja niiden keskellä taitavasti liikkuvana
multi-instrumentalistina tunnetuksi tullut Rauno Lehtinen ei ole ollut enää
vuosikausiin aktiivinen hahmo musiikin saralla, mutta hän on iskostanut nimensä
alan historiaan yhtenä kansainvälisesti katsottuna menestyksekkäimmistä
suomalaisista iskelmä- ja viihdesäveltäjistä. Juha Henrikssonin mukaan (
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 -
Tanssilavoilta tangomarkkinoille. sivu 203. Tammi, Helsinki.) yksi syy siihen
on se, että hänen iskelmistään puuttuu suomalaiselle musiikille tyypillinen
raskas mollitunnelma. "Lisäksi monet Lehtisen kansainväliset
menestysnumerot ovat instrumentaaliteoksia, jolloin kieli ei vaikuta niiden
vastaanottoon."
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta
tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
Internet- lähde:
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2/2000 (Pekka Jalkasen
artikkelin (Pohjolan yössä, 1992) mukaan): "Rauno Lehtinen".
http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/0/ea03e497ddafd68ac2256885003f92bc?OpenDocument
