BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Rauno Lehtinen

s. 7.4.1932, Tampere
k. 1.5.2006, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiRauno Väinämö Lehtinen
TaitelijanimetRauno Lehtinen
SalanimetL. Rawski, V. Reko, V. Title
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika7.4.1932, Tampere
Kuolinaika1.5.2006, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko, säveltäjä, sovittaja, orkesterinjohtaja, laulaja, levytuottaja
Soittimetviulu (pääinstrumentti), saksofonit, klarinetti, mandoliini, harmonikka, kontrabasso, piano
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Pelimannipojat, saksofonisti 1949-
Jörgen Petersenin yhtye, saksofonisti 1953-
Winstrup Olesens orkester, saksofonisti 1957-
Muut yhteydet
Jörgen Petersen, työtoveri
Winstrup Olesen, opettaja, orkesterinjohtaja
Muut henkilöyhteydet
Johan Vikstedt, levytuottaja
Ronnie Kranck, orkesterinjohtaja, kollega
Biografia

Rauno Lehtinen sai innostuksen musiikkiin jo varhain kotonaan Tampereella, sillä hänen isänsä oli amatöörimuusikko, joka lauloi ja näytteli sikäläisessä teatterissa. Niinpä poikakin aloitti vuonna 1943 viulunsoiton opiskelun paikallisessa musiikkiopistossa ja liittyi Tampereen nuoriso-orkesteriin, jossa soitti viulun ohessa myös kontrabassoa. Orkesteri suoritti vuonna -47 Nekalan tyttökuoron kanssa laajan konserttimatkan Ruotsiin, mikä oli myös Rauno Lehtisen ensi kosketus skandinaaviseen kulttuurielämään.

Jazziin Lehtinen tutustui opiskeluvuosinaan 40-luvulla mm. radion avulla ja vuosikymmenen lopussa hän esiintyi trioineen Tampereella pidetyssä kansainvälisessä jazzkongressissa. 50-luvun puolella hän soitteli puoliammattilaisena eri kokoonpanoissa, kunnes pääsi vuonna 1956 koesoiton kautta saksofonistiksi tänne Al Stefanon orkesterin mukana tulleen tanskalaisen trumpetistin Jörgen Petersenin kokoamaan yhtyeeseen. Ennen pitkää Lehtinen muutti perheineen työtilaisuuksien perässä Tanskaan, missä hän soitti mm. maineikkaan saksofonipedagogi Winstrup Olesenin orkesterissa ja opiskeli saksofoninsoiton ohessa myös laulua.

Rauno Lehtinen oli kaikkiaan nelisen vuotta ulkomailla, säestäen tänä aikana mm. sellaisia kuuluisuuksia kuin Lys Assia ja Caterina Valente. Palattuaan Suomeen hän jatkoi mm. Olavi Lehtosen, Ronnie Kranckin ja Petersenin yhtyeissä, kunnes hän pestautui vuonna 60-luvun alussa seitsemäksi vuodeksi levytyspäällikön vakanssilla Discophon-yhtiöön. Tänä aikana Lehtinen ehti olla mukana joko säveltäjänä, sovittajana, muusikkona tai orkesterinjohtajana yli puolessa tuhannessa levytyksessä, työskennellen siinä sivussa myös niin Yleisradion kuin Mainos-TV:nkin laskuun.

Laajempaa kuuluisuutta Rauno Lehtinen saavutti vuonna 1961 levyttäessään mandoliinillaan instrumentaalinumeron Kolibri, josta kehkeytyi hänelle ensimmäinen myös kansainvälistä huomiota herättänyt menestyssävelmä. Saman vuoden satoa ovat hänen johtamansa kuoron ja orkesterin esittämä joululaulu Pohjolan valkea jouluyö sekä hänen laulusolistina tulkitsemansa amerikkalaisevergreen Sinä, laulu ja yö, missä taltioinnissa häntä säestää Ronnie Kranckin orkesteri. Lehtisen ura levylaulajana huipentui vuoden -61 lopulla esitykseen Levoton, joka oli hänen itsensä sovittama tulkinta venäläisestä kansanballadista "Stenka Rasin".

Seuraavana vuonna Rauno Lehtinen esitteli yleisölle huipputason studiomuusikoista kokoamansa levytysyhtyeen Vostok All Stars, jossa soittivat hänen lisäkseen Jörgen Petersen, Pentti Lasanen, Herbert Katz, Pentti Vuosmaa ja Ilpo Kallio. Radiossa hyvin esille päässyt muodostelma tarjosi esikoistaltiointinaan mukaansa tempaavan dixieland-version Ann Christinen listahitistä Lalaika ja äänitti hieman myöhemmin samanhenkiset esitykset kotoisista perinnesävelmistä Säkkijärven polkka ja Nikkelimarkka. Vuonna -63 Lehtinen suoritti sitten lopullisen läpimurtonsa suomalaisten iskelmägurujen eliittiin, kun Ronnie Kranckin orkesteri ikuisti hänen instrumentaalisävellyksensä Letkis, mikä nousi meillä suosioon seuraavan vuoden puolella ja mistä kehittyi kohta sen jälkeen oikea villitys Keski-Euroopassa.

Sävelmästä on tehty Rauno Lehtisen omien laskelmien mukaan yli 90 eri levytystä, ja Teoston raportit tietävät sen olleen vielä 70-luvulla kaikkein eniten ulkomailta rahaa tuonut suomalainen sävellys.

Vuonna 1963 Lehtinen yritti myös vastaiskua silloisille rautalankayhtyeille muodostamalla ammattimuusikoista levytystarkoituksiin kokoonpanon, jota markkinoitiin nimellä Rautalanka Oy. Se taltioi hänen ajan henkeen sovittamiaan tuttuja kansansävelmiä debyyttinään alkujaan 3/4-rytmissä tutuksi tullut Vainikainen, mutta lopputulos ei vastannut odotuksia kaupallisessa mielessä, ja niin kokeilu jäi vain pariin singleen.

Rauno Lehtisen pesti Discophon-yhtiön levytyspomona kesti vuoteen 1967, minä aikana hän jatkoi toimintaansa säveltäjänä, sovittajana, kapellimestarina ja muusikkona myös muille tuottajille. Niinpä hän osallistui vuonna -65 Eurovision laulukilpailun karsintaan Tamara Lundin esittämällä sävellyksellään Ota tai jätä, joka karsiutui jatkosta jo semifinaalivaiheessa mutta menestyi levyllä varsin kohtuullisesti. Seuraavana vuonna Lehtinen keksi Miriam Makeban ohjelmistosta eteläafrikkalaisen kansanlaulun Forbidden Games, mistä hän työsti Sauvo Puhtilan tekstittämänä Carolalle hitin otsikolla Kielletyt leikit.

Jätettyään vakituisen työpaikkansa levytyspäällikkönä paikkansa Discophonissa Rauno Lehtinen siirtyi kymmeneksi vuodeksi MTV:n kapellimestarin virkaan, mutta se ei estänyt häntä jatkamaan muuta toimintaansa entiseen tapaan. Alkuvuodesta -68 hän osallistui jälleen euroviisuiluun Aarno Ranisen laulamalla balladillaan On hetki, joka oli niin Lehtisen säveltämä kuin sanoittamakin. Kappale jäi kisassa kolmanneksi, mutta patinoitui myöhemmin ikivihreäksi saaden vakiintuneen sijan monen solistin ja kuoron ohjelmistossa.

Vuonna 1968 syntyi myös toinen Lehtisklassikko: Kai Hyttisen levyttämä lyyrinen Muistan kesän. Ennen vuosikymmenen vaihtumista uuteen ehti myös Vostok All Stars levyttää Rauno Lehtisen mainion karnevaalimarssin Pink Champagne eli suomalaisittain Vaaleanpunaista samppanjaa, joka on liittynyt sittemmin niin kiinteästi Vapun viettoon. Niin ikään samalta vuodelta - 1969 - on Lehtisen suosituimpiin sävellyksiin kuuluva Muuttuvat laulut, minkä teki tunnetuksi virolainen laulajakuuluisuus Georg Ots.

Rauno Lehtisen ryhdyttyä 70-luvulla tuottamaan äänilevyjä EMI-yhtiön laskuun syntyi heti alkajaisiksi Viktor Klimenkolle englanninkielinen albumi Stenka Rasin, mikä palkittiin Suomen ensimmäisellä timanttilevyllä. Menestystä täydensi vuonna -72 juutalaisia lauluja Lehtisen sovittamassa asussa sisältänyt Marion Rungin LP Shalom, ja edellisvuonna -71 maatamme oli edustanut Eurovision laulukilpailun finaalissa Irlannissa Markku Aron ja Koivistolaisten esittämä Rauno Lehtisen sävellys ja sanoitus Tie uuteen päivään, joka oli sijoittunut lopputuloksissa sinänsä hienosti kahdeksanneksi. Uusi yritys vuotta myöhemmin ei onnistunut läheskään yhtä hyvin, sillä Viktor Klimenkon laulama Romantique jäi karsinnassa kuudenneksi.

Keväällä -73 maamme edustuskappaleeksi valittiin Marion Rungin pirteästi tulkitsema Rauno Lehtisen laulu Tom tom tom, joka ylti Luxemburgin loppukilpailussa kuudenneksi ja osoittautui levytettynä myyntimenestykseksi. Samana vuonna kuultiin toinenkin Lehtisen täysosuma: hänen alkujaan Laila Kinnuselle tarkoittamansa, mutta kohtalon oikusta Pepe Willbergin ikuistettavaksi kulkeutunut hieno balladinsa Toiset meistä, minkä tekstistä vastasi toimittaja Mikko Haljoki. Vuonna -74 Rauno Lehtinen kokeili onneaan eurovisiokisoissa Kirkan esittämällä numerolla Energia ja vuotta myöhemmin Tapani Kansan laulamalla sävelmällä Luonnollisuus, mutta molemmat sävelmät putosivat leikistä jo semifinaalivaiheessa.

Rauno Lehtisen säveltäjäprofiili jäisi vaillinaiseksi, ellei siihen liittäisi hänen toimintaansa myös suurempimuotoisten töiden tekijänä. Niihin kuuluvat mm. orkesterisarja Iloinen iltapäivä sinfoniaorkesterille, näyttelijä Veikko Sinisalolle omistettu laulusarja Leivän kotimaa, tv-baletti Vincent van Gogh, orkesteriteos Divertimento fur kleines Orchester, musiikki televisiosarjaan Kun maailma paloi sekä musiikki lukuisiin muihin tv-näytelmiin ja elokuviin. Viimeksi mainituista kannattaa mainita erikseen Vodkaa, komisario Palmu vuodelta 1970 ja Tuntematon ystävä vuodelta -77, joista pääteema Silloin kun kaiken antaa on saavuttanut suosiota myös itse filmin ulkopuolella.

Rauno Lehtisen on laskettu työstäneen kymmenvuotiskautenaan 1967-77 MTV:n kapellimestarina uskomattomat 6 000 eri teosta, kun mukaan on otettu kaikki mainospalat, tunnusmelodiat, sketsit, näytelmät, filmit ja sävelmät. Vapauduttuaan vakituisesta virkasuhteesta hän saattoi toteuttaa itseään taas ilman ulkopuolisia paineita. Vuosina 1979-86 Lehtinen pyöritti myös omaa pienimuotoista levy-yhtiötä Sauna Recordsia, jonka ehkä huomattavimmiksi aikaansaannoksiksi jäivät muutamat Lasse Pihlajamaan taltioinnit.

Musiikin eri tyylisuunnat hallitsevana ja niiden keskellä taitavasti liikkuvana multi-instrumentalistina tunnetuksi tullut Rauno Lehtinen ei ole ollut enää vuosikausiin aktiivinen hahmo musiikin saralla, mutta hän on iskostanut nimensä alan historiaan yhtenä kansainvälisesti katsottuna menestyksekkäimmistä suomalaisista iskelmä- ja viihdesäveltäjistä. Juha Henrikssonin mukaan ( Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille. sivu 203. Tammi, Helsinki.) yksi syy siihen on se, että hänen iskelmistään puuttuu suomalaiselle musiikille tyypillinen raskas mollitunnelma. "Lisäksi monet Lehtisen kansainväliset menestysnumerot ovat instrumentaaliteoksia, jolloin kieli ei vaikuta niiden vastaanottoon."


Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)


Internet- lähde:

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2/2000 (Pekka Jalkasen artikkelin (Pohjolan yössä, 1992) mukaan): "Rauno Lehtinen". http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/0/ea03e497ddafd68ac2256885003f92bc?OpenDocument

Valikoitu diskografia

Rauno Lehtisen yhtye: Kolibri 1961 (RCA)

Rauno Lehtinen ja Ronnie Kranckin orkesteri: Sinä, laulu ja yö 1961 (RCA)

Vostok All Stars: Lalaika 1962 (RCA)

Rautalanka Oy: Vainikainen 1963 (RCA)

Ronnie Kranckin orkesteri: Letkis 1963 (RCA)

Tamara Lund: Ota tai jätä 1965 (Fontana)

Carola: Kielletyt leikit 1966 (RCA)

Eero ja Jussi & The Boys: Balladi kanuunasta 1966 (RCA)

Aarno Raninen: On hetki 1968 (RCA)

Kai Hyttinen: Muistan kesän 1968 (Philips)

Georg Ots: Muuttuvat laulut 1969 (Rytmi)

Vostok All Stars: Pink Champagne 1969 (RCA)

Viktor Klimenko: Stenka Rasin 1970 (EMI) (LP)

Markku Aro ja Koivistolaiset: Tie uuteen päivään 1971 (CBS)

Marion: Shalom 1972 (EMI) (LP)

Viktor Klimenko: Romantique 1972 (Columbia)

Marion Rung: Tom tom tom 1973 (Columbia)

Pepe Willberg: Toiset meistä 1973 (CBS)

Kirka: Energia 1974 (Delta)

Tapani Kansa: Luonnollisuus 1975 (Scandia)

Tuulikki Eloranta: Silloin kun kaiken antaa 1978 (Love Records) (LP)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy