Ossi Runne
ryhtyi opiskelemaan jo varhain viulunsoittoa Viipurin musiikkiopistossa ja
muutettuaan perheensä mukana sodan jaloista Helsinkiin hän pääsi soitto-oppilaaksi
Kaartin soittokuntaan. Tätä kautta Runnelle avautui tie Helsingin konservatorioon, missä hänen
instrumenttivalikoimansa täydentyi ensin oboella ja sitten myös trumpetilla.
Legendaarisen Veljeshovin soitannollisissa iltamissa hän sai kosketuksen
angloamerikkalaiseen tanssimusiikkiin ja jazziin, esikuvinaan mm. Harry James
ja Louis Armstrong. Tältä pohjalta Ossi Runne perusti oman yhtyeen, jossa
soittivat hänen lisäkseen mm. pianisti Valto Laitinen ja sovittajanakin
aloitellut hanuristi Matti Viljanen.
Vuonna 1945 Runne sai kolme vuotta kestäneen kiinnityksen kaimansa rumpali Ossi
Aallon orkesteriin. Sen jälkeen hän oli toista vuotta Toivo Kärjen yhtyeessä,
kunnes basisti Olle Lindström pestasi hänet palvelukseensa 50-luvun alussa.
Vuosina 1951-53 oli vuorossa Erkki Ahon orkesteri ja sen jälkeen taas oma
kokoonpano.
Ossi Runnen ensimmäinen levytyskeikka tapahtui jo niinkin varhain kuin vuonna
1945, mutta ensimmäisen soololevynsä hän marraskuussa -53. Kappale oli Matti
Viljasen sovitus brittiläisen trumpetistin Eddie Calvertin bravuurinumerosta
Kultaisen trumpetin laulu, ja se saavutti suuren suosion myös tässä
kotimaisessa asussaan. Vuotta myöhemmin oli vuorossa seuraava menestysäänite:
Itke sydämeni, ja vuonna 1956 niin ikään tasokas taltiointi italialaisesta
elokuvaiskelmästä Tie (La strada) George de Godzinskyn johtaman
studio-orkesterin kanssa.
50-luvun puolivälissä Ossi Runnen ura koki toisessakin mielessä varsin
merkittävän vaiheen. Hän näet peri Suomeen asettautuneen kollegansa Jörgen Petersenin
paikan tanskalaisen Al Stefanon suositussa tanssiorkesterissa, jossa vaikutti
tuolloin toinenkin taitava suomalaismuusikko: multi-instrumentalisti Rauno
Lehtinen. Vuotta myöhemmin Runne siirtyi Tukholmaan maineikkaan China Varieteen
kapellimestariksi, mistä virasta hän palasi kuitenkin melko pian kotimaahan
ryhtyäkseen Musiikki-Fazerin studiopäälliköksi.
Tässä tehtävässään Ossi Runne toimi lukuisten huippuartistiemme sovittajana ja
säestäjänä, ollen mukana tavalla tai toisella kaikkiaan yli 4 000 levytyksessä.
Hänen sävellyksiään ovat olleet mm. Tamara Lundin vuonna 1965 ikuistama Strip
tease ja Tapio Rautavaaran taltiointi Tänään ei lauluja synny vuodelta 1973.
Runnen muista sävellyksistä on levytetty hänen omina tulkintoinaan ainakin
Samba Mexicana (1958), Seitsemän veljestä (1965) ja Kevätlaulu (1980).
Ossi Runne työskenteli kuukausipalkollisena Musiikki-Fazerilla aina vuoteen
1964 saakka, minkä jälkeen hän siirtyi Yleisradion palvelukseen - ensin Radion
Tanssiorkesterin johtajaksi ja sen jälkeen television kapellimestariksi.
Tällöin hänet opittiin tuntemaan laajemmaltikin kansainvälisillä
musiikkimarkkinoilla, kun hän huolehti Suomen edustuskappaleiden
säestyspuolesta Eurovision laulukilpailujen loppumittelöissä. Vuonna 1966
maatamme edusti Luxemburgin finaalissa Runnen oma sävellys ja sanoitus Playboy
Ann Christine Nyströmin esittämänä - sijoittuen sinänsä kunniakkaasti
kymmenenneksi.
Ossi Runne jäi eläkkeelle Yleisradion palveluksesta vuonna 1992. Siinä välissä
hän oli ehtinyt toimia vuosina 1972-83 trumpetinsoiton opettajana Oulunkylän
Pop/jazz-opistossa ja 70-luvulla Pori Big Bandin kapellimestarina. Vuonna 1986
Runne oli perinyt myös Lauri-Matti Kotilaiselta tämän vakanssin
Karelia-puhallinorkesterin musiikillisena johtajana, missä tehtävässä hän on
ahkeroinut menestyksellisesti nykypäiviin asti.
Muiden töittensä ohessa Ossi Runne on tehnyt vuosikymmenten varrella melkoisen
määrän soololevytyksiä, kilpaillen 50- ja 60-lukujen taitteessa yleisön
suosiosta tasapäisesti virkaveljensä Jörgen Petersenin kanssa. Tuolta kaudelta
on peräisin mm. listamenestys Olen kuullut on kaupunki tuolla. Runnen
myöhemmistä levytyksistä kannattaa nostaa esille vuonna 1978 Teoston tuella
julkaistu tulkinta Harri Wessmanin teoksesta Serenadi trumpetille ja jousiorkesterille
ja hänen pari vuotta nuorempi duetto-LP:nsä Mun sielussain soi de Godzinskyn
kanssa vuodelta 1980.
Vuonna 1995 Ossi Runnelle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi ja vuonna 2003
ilmestyi hänen omaelämänkertateoksensa Trumpetilla ja tahtipuikolla WSOY:n
kustantamana.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)
Runne, Ossi 2003: Trumpetilla ja tahtipuikolla (WSOY, Helsinki.)
Saarinen, Pale 2000: Musiikkineuvos Ossi Runne - laaja-alainen vaikuttaja
(Selvis, Helsinki)