Viktor Klimenko syntyi Venäjällä Pyhäniemellä, nykyisessä
Svetnavalkassa 24. marraskuuta 1942 kuusilapsisen
perheen toiseksi vanhimpana poikana. Viktorin lapsuuskoti oli
uskonnollinen. Perhe joutui muuttamaan Suomeen jatkosodan
aikana suomalaisten vetäytyessä
Itä-Karjalasta vuonna 1944. Ensin Klimenkot asettuivat Pohjanmaalle ja
sieltä
he muuttivat edelleen seuraavana vuonna Lohjalle, jossa Viktorin isä
Savva Klimenko pääsi
töihin Lohjan kalkkitehtaan korjauspajalle.
13-vuotiaana Viktor esiintyi ensimmäistä kertaa yleisölle. Tämä tapahtui
koulussa järjestetyssä henkisten taitojen kilpailussa. Viktorin oli määrä
edustaa kilpailussa omaa luokkaansa ja soittaa veljensä Aleksanderin
rakentamalla sähkökitaralla Duke Ellingtonin Caravan. Esitys kuitenkin
epäonnistui, koska häntä säestämään lupautuneet ystävät, rumpali ja pianisti
eivät saapuneetkaan paikalle. Vaikka epäonnistuminen jäyti Viktorin mieltä
katkerasti, niin ei se kuitenkaan vähentänyt hänen kiinnostustaan musiikkiin.
Myöhemmin Viktor alkoi soittaa kitaraa koulun yhtyeessä ja jo
neljätoistavuotiaana hän pääsi lohjalaisen Reijo Holmin juuri perustettuun
tanssimusiikkiyhtyeeseen kitaristiksi. Viktorin veli Aleksander pääsi samaiseen
yhtyeeseen basistiksi. Yhtye soitti sitten tanssimusiikkia Lohjan ja
lähiympäristön tanssilavoilla ja ravintoloissa.
Viktor lopetti koulunkäyntinsä vuotta liian aikaisin. Musiikki vei kaiken
vapaa-ajan ja hänen suuri haaveensa tuolloin oli ryhtyä taiteilijaksi, hän
nimittäin oli taitava piirtäjä ja osasi hyvin myös maalata. Koska hänellä kuitenkaan
ei ollut varaa kalliisiin taideopintoihin, hän päätti ryhtyä
tulevaisuudessa teollisuusmuotoilijaksi. Koulun jälkeen hän meni somistajaksi
tavarataloon tekstaamaan ilmoituskilpiä ja koristamaan näyteikkunoita.
Kuusitoistavuotiaana Viktor sitten kävi Helsingissä Ateneumin pääsykokeessa.
Tarkoituksena hänellä oli aloittaa siellä opiskelu muotoilijan ammattiin.
Kilpailu opiskelupaikoista oli kuitenkin kova, Viktoria ei hyväksytty.
Myöhemmin Viktor sai töitä Helsingistä, Elannon mainososastolta. Hän muutti
asumaan opiskelijaveljensä Aleksanderin kanssa yhteiseen alivuokralaisasuntoon.
Lauantaisin veljekset soittivat Haglundin yhtyeessä, tanssimusiikkia
pääkaupunkiseudun ympäristön ravintoloissa. Siihen aikaan yhtyeissä tarvittiin
jo laulusolistiakin, pelkkä soittaminen kun ei riittänyt. Niinpä Viktor
vakinaisen laulusolistin sairastuttua pääsi kokeilemaan kykyjään ensi kertaa
myös laulajana. Laulusolistin työ tuntui sopivan Viktorille hyvin, hän kun oli
synnynnäisesti myös hyvä esiintyjä.
Viktorin esiintyjäntaidot eivät jääneet huomaamatta myöskään hänen
työpaikassaan Elannolla. niinpä Viktor sai näyteltäväkseen pienen roolin
Elannon harrastajateatterissa vuonna 1960. Näytelmässä "Bussipysäkki" hän esitti
kitaraa soittavaa cowboyta. Esitys sai Helsingin sanomissa hyvän arvostelun ja
myös Viktor Klimenkon nimi mainittiin samassa yhteydessä. Tässä vaiheessa
Viktorin mielessä käväisi myös elämänuran luominen näyttämöllä. Hän kävi
pyrkimässä myös teatterikouluun, mutta ei taaskaan onnistunut pyrkimyksissään,
kilpailu opiskelupaikoista oli liian kova. Varsinkaan siirtolaiset eivät siihen
aikaan opiskelijoita valittaessa kovin vahvoilla olleet, senkin sai Viktor
jälkeenpäin kuulla. Viktor pääsi kuitenkin esittämään sivuosia
Työväenteatteriin ja samaan aikaan harjoitteli ahkerasti myös klassista
balettia. Siihen aikaan televisio uutena viestintävälineenä teki tuloaan ja
Viktor halusi jossakin vaiheessa vakavasti ainakin yrittää luoda uraa myös
siellä. Kunnianhimoa häneltä ei ainakaan puuttunut.
Kaksikymmenvuotiaana Viktor kävi Musiikki-Fazerilla koelaulutilaisuudessa ja
saman tien tuotantopäällikkö Toivo Kärki teki hänen kanssaan myös
levytyssopimuksen. Toivo Kärki antoi hänen jo siinä vaiheessa ymmärtää, että
hänellä olisi mahdollisuuksia myös kansainväliseen uraan, Viktorin antama
näyttö kun oli sen verran vakuuttava. Ensimmäinen single Tuhansien järvien maa
ilmestyi vuonna 1963. Se ei vielä menestynyt, mutta seuraavana vuonna Viktor
Klimenko vihdoinkin sai nimeä myös levylaulajana, silloin muodostui hitiksi
hänen levytyksensä Jokaiselle joku on kai rakkain (Everybody Loves Somebody),
joka alunperin oli tullut maailmalla tunnetuksi Dean Martinin esityksenä. Tässä
vaiheessa Viktor jo tiesi, että hänen tulevaisuutensa olisi musiikin alalla.
Hän alkoi ottaa laulutunteja Ture Aralta, joka opetti hänelle mm. uuden
hengitystekniikan joogan avulla.
Vuonna 1965 valittiin Viktor Klimenkon esittämä Toivo Kärjen sävellys ja Reino
Helismaan sanoitus Aurinko laskee länteen edustamaan Suomea Eurovision
laulukilpailussa Napolissa. Itse kilpailussa kappale ei menestynyt, se jäi
ilman pisteitä, mutta Suomessa siitä on aikojen saatossa muodostunut Viktor
Klimenkon esittämänä ikivihreä sävelmä. Viktoria ei huono menestys kuitenkaan
suuresti harmittanut, hän kun oli parhaansa laulajana tehnyt. Kohta Viktor
sitten pääsikin uraa luomaan myös teatterissa, hän nimittäin sai kiinnityksen
Helsingin kaupunginteatteriin. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että hän oli
aikaisemmin samana vuonna tehnyt menestyksekkään vierailun Imatran kaupunginteatterissa
pääosassa musikaalissa "Seis maailma". Viktorin kiinnitys teatteriin kesti
kuitenkin vain kaksi vuotta. Hän ei pystynyt vetämään menestyksekkäästi yhtä
aikaa kahta roolia, laulajan ja näyttelijän. Vaikka sopimuksen katkeaminen oli
Viktorille kova pala, niin toisaalta hän oli helpottunut, sillä nyt hän saattoi
keskittyä jälleen täysipainoisesti musiikkiviihteeseen.
Vuonna 1969 Viktor matkusti kielikurssille Lontooseen. Hän opiskeli englantia,
jotta pystyisi luomaan itselleen kansainvälisen uran ja silloin hyvä
englanninkielen taito on välttämätön. Samalla hän oli alkanut kehitellä
itselleen uutta kasakka-imagoa. Hän oli myös vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta
RCA:lle. Siellä ei kuitenkaan sopivaa ohjelmistoa tulevalle 'kasakalle' ollut
löytynyt. Vuonna 1969 hänellä oli myös rooli Matti Kassilan ohjaamassa
elokuvassa "Vodkaa, komisario Palmu".
1970-luvun alussa Viktor levytti uudelle levy-yhtiölleen EMI:lle albumin Stenka
Rasin. EMI oli nimittäin vasta avannut Suomen osastonsa ja tarvitsi uusille levyilleen
nimekkäitä solisteja. Sellaiseksi osoittautui Viktor Klimenko. Hänen albuminsa
sisältö koottiin venäläisestä kansanmusiikista ja laulelmista. Sen
musiikillisesta toteutuksesta vastasi kapellimestari Rauno Lehtinen. Levy
saavutti ennen näkemättömän suosion, sitä myytiin Suomessa yli 50000 kpl.
Stenka Rasinin avulla Viktor sai vihdoinkin nimeään tunnetuksi kansainvälisillä
markkinoilla, hän myös piti menestyksekkään sarjan konsertteja
Finlandia-talolla. Lopullinen läpimurto Euroopan markkinoilla jäi häneltä
kuitenkin tekemättä, vaikka hän kulki esiintymässä mannermaalla aina Saksaa
myöten. Kilpailu oli jälleen kerran liian kova. Siellä Viktor, kasakoista
aidoin oli kuitenkin vain yksi monien muiden esiintyvien 'kasakoiden' joukossa.
Myös Viktor Klimenkon seuraavat venäjänkieliset EMI-albumit Milaja (1972) sekä
Country & Eastern (1973) menestyivät oloissamme varsin hyvin, myyden
kumpikin kultalevyn verran.
Vuonna 1975 Viktor teki kiertueen USA:han esiintyen siellä
amerikansuomalaisille. Hän oli myös yhteydessä Albert Salmeen aikomuksena luoda
elokuvaura Hollywoodissa, mutta sekin haave tyrehtyi. Suomesta on USA:han joka
suhteessa pitkä matka eikä Viktorilla enää riittänyt intoa yrittää uraa
Atlantin takana. Haave kansainvälisestä urasta jäi siis jälleen saavuttamatta.
Alkuvuodesta 1980 hän teki matkan Ranskan pääkaupunkiin Pariisiin. Hän oli
päässyt esiintymään Lidon näyttämölle ja aikoi vielä yrittää toteuttaa
unelmansa kansainvälisestä urasta sitä kautta. Kuitenkin hän jälleen kerran
pettyi, kullatun ulkokuoren alta paljastui hänelle jälleen kerran viihdealan
totuus. Viktor oli jo kauan kokenut taiteilijaelämän perin juurin
epärehelliseksi ja valheelliseksi. Pariisin kokemukset olivat viimeinen pisara
hänen täydessä maljassaan, joka nyt kuohui yli. Hän tunsi olevansa loppuun
ajettu, kaikki taiteellinen luovuus ja halu jatkaa eteenpäin oli pois
pyyhkäisty. Käytyään kokemuksiaan läpi hän tuli siihen tulokseen, että hänen tulisi rakentaa elämänsä kokonaan uudelle
pohjalle ja aloitettava kaikki alusta.
Keväällä, pääsiäisen aikoihin vuonna 1980 koettuaan uskonnollisen herätyksen
Viktor Klimenko lopetti uransa viihdetaiteilijana. Hän suoritti vain ennalta
sovitut esiintymiset rutiinilla loppuun sekä irtisanoi sopimuksensa Lidossa ja sanoi
samalla ei myös mahdolliselle tulevalle kansainväliselle uralle. Syksyllä Viktor
osallistui Hämeenlinnassa rammattuopiston kurssille. Siellä hän sai rauhassa
syventyä uuteen kutsumukseensa ja myös levätä kaikkien työntäyteisten vuosien
jälkeen. Uskoontulonsa jälkeen Viktor oli valmis luopumaan entisestä
ammatistaan ja etsimään itselleen muuta työtä. Kuitenkin hän sai jatkaa entistä
uraansa helluntaisurakunnan laulavana Sanan julistajana. Kristillisellä
sanomallaan hän tavoitti yhtä suuren yleisön kuin ennenkin.
Vuonna 1981 Viktor levytti Ristin Voitto ry:n Prisma-levymerkille
gospel-albuminsa Jeesus on Herra. Levystä otettiin myös ruotsinkielinen painos
ja se myi niin Suomessa kuin Ruotsissakin kultalevyn verran, mikä on
pohjoismaissa hengellisen musiikin albumille harvinaisen suuri menestys. Myös
uskoon tulemisen jälkeen Viktor Klimenko on jatkanut levyttämistä,
gospel-albumeita on häneltä ilmestynyt aina muutaman vuoden välein. Hänen
uransa on ollut oloissamme harvinaisen upea.
60-vuotispäivänään 15. marraskuuta vuonna 2002 Viktor Klimenko juhlisti 40
vuotta kestänyttä uraansa Finlandia-talossa isännöimässään konsertissa
"Kasakan laulut".
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Heinänen, Tero 2003. "Laajan aron laitamilta laulu helkkää joka ilta". Ajomies -
Viimeisen emigrantin rakastetuimmat laulut, CD:n esittelylehtinen.
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004. Iskelmän tähtitaivas, 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY. Ss.197-198.
Thureson, Birger 1987. Viktor Klimenko - Vapaa kasakka. Suom. Leila
Haapa-aho & Juhani Nieminen & Ulla Salava. Vantaa: Ristin Voitto ry.
Salmi, Vexi 1996. "20 suosikkia - Jokaiselle joku on kai rakkain", CD:n
esittelylehtinen.
Salmi, Vexi 1996. "20 suosikkia - Stenka Rasin", CD:n esittelylehtinen.
