BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Viktor Klimenko

s. 24.11.1942, Pyhäniemi (nyk. Svetnavalka)

Teksti Veikko Tiitto
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika24.11.1942, Pyhäniemi (nyk. Svetnavalka)
Ensilevytys1963
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, sovittaja, sanoittaja, säveltäjä
Soittimetlaulu, kitara
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Toivo Kärki, säveltäjä
Rauno Lehtinen, säveltäjä, sovittaja
Biografia

Viktor Klimenko syntyi Venäjällä Pyhäniemellä, nykyisessä Svetnavalkassa 24. marraskuuta 1942  kuusilapsisen perheen toiseksi vanhimpana poikana. Viktorin lapsuuskoti oli uskonnollinen.  Perhe  joutui muuttamaan Suomeen jatkosodan aikana suomalaisten vetäytyessä Itä-Karjalasta vuonna 1944. Ensin Klimenkot asettuivat Pohjanmaalle ja sieltä he muuttivat edelleen seuraavana vuonna Lohjalle, jossa Viktorin isä Savva Klimenko pääsi töihin Lohjan kalkkitehtaan korjauspajalle. 

13-vuotiaana Viktor esiintyi ensimmäistä kertaa yleisölle. Tämä tapahtui koulussa järjestetyssä henkisten taitojen kilpailussa. Viktorin oli määrä edustaa kilpailussa omaa luokkaansa ja soittaa veljensä Aleksanderin rakentamalla sähkökitaralla Duke Ellingtonin Caravan. Esitys kuitenkin epäonnistui, koska häntä säestämään lupautuneet ystävät, rumpali ja pianisti eivät saapuneetkaan paikalle. Vaikka epäonnistuminen jäyti Viktorin mieltä katkerasti, niin ei se kuitenkaan vähentänyt hänen kiinnostustaan musiikkiin. Myöhemmin Viktor alkoi soittaa kitaraa koulun yhtyeessä ja jo neljätoistavuotiaana hän pääsi lohjalaisen Reijo Holmin juuri perustettuun tanssimusiikkiyhtyeeseen kitaristiksi. Viktorin veli Aleksander pääsi samaiseen yhtyeeseen basistiksi. Yhtye soitti sitten tanssimusiikkia Lohjan ja lähiympäristön tanssilavoilla ja ravintoloissa.

Viktor lopetti koulunkäyntinsä vuotta liian aikaisin. Musiikki vei kaiken vapaa-ajan ja hänen suuri haaveensa tuolloin oli ryhtyä taiteilijaksi, hän nimittäin oli taitava piirtäjä ja osasi hyvin myös maalata. Koska hänellä kuitenkaan ei ollut varaa kalliisiin taideopintoihin, hän päätti ryhtyä tulevaisuudessa teollisuusmuotoilijaksi. Koulun jälkeen hän meni somistajaksi tavarataloon tekstaamaan ilmoituskilpiä ja koristamaan näyteikkunoita.

Kuusitoistavuotiaana Viktor sitten kävi Helsingissä Ateneumin pääsykokeessa. Tarkoituksena hänellä oli aloittaa siellä opiskelu muotoilijan ammattiin. Kilpailu opiskelupaikoista oli kuitenkin kova, Viktoria ei hyväksytty. Myöhemmin Viktor sai töitä Helsingistä, Elannon mainososastolta. Hän muutti asumaan opiskelijaveljensä Aleksanderin kanssa yhteiseen alivuokralaisasuntoon. Lauantaisin veljekset soittivat Haglundin yhtyeessä, tanssimusiikkia pääkaupunkiseudun ympäristön ravintoloissa. Siihen aikaan yhtyeissä tarvittiin jo laulusolistiakin, pelkkä soittaminen kun ei riittänyt. Niinpä Viktor vakinaisen laulusolistin sairastuttua pääsi kokeilemaan kykyjään ensi kertaa myös laulajana. Laulusolistin työ tuntui sopivan Viktorille hyvin, hän kun oli synnynnäisesti myös hyvä esiintyjä.

Viktorin esiintyjäntaidot eivät jääneet huomaamatta myöskään hänen työpaikassaan Elannolla. niinpä Viktor sai näyteltäväkseen pienen roolin Elannon harrastajateatterissa vuonna 1960. Näytelmässä "Bussipysäkki" hän esitti kitaraa soittavaa cowboyta. Esitys sai Helsingin sanomissa hyvän arvostelun ja myös Viktor Klimenkon nimi mainittiin samassa yhteydessä. Tässä vaiheessa Viktorin mielessä käväisi myös elämänuran luominen näyttämöllä. Hän kävi pyrkimässä myös teatterikouluun, mutta ei taaskaan onnistunut pyrkimyksissään, kilpailu opiskelupaikoista oli liian kova. Varsinkaan siirtolaiset eivät siihen aikaan opiskelijoita valittaessa kovin vahvoilla olleet, senkin sai Viktor jälkeenpäin kuulla. Viktor pääsi kuitenkin esittämään sivuosia Työväenteatteriin ja samaan aikaan harjoitteli ahkerasti myös klassista balettia. Siihen aikaan televisio uutena viestintävälineenä teki tuloaan ja Viktor halusi jossakin vaiheessa vakavasti ainakin yrittää luoda uraa myös siellä. Kunnianhimoa häneltä ei ainakaan puuttunut.

Kaksikymmenvuotiaana Viktor kävi Musiikki-Fazerilla koelaulutilaisuudessa ja saman tien tuotantopäällikkö Toivo Kärki teki hänen kanssaan myös levytyssopimuksen. Toivo Kärki antoi hänen jo siinä vaiheessa ymmärtää, että hänellä olisi mahdollisuuksia myös kansainväliseen uraan, Viktorin antama näyttö kun oli sen verran vakuuttava. Ensimmäinen single Tuhansien järvien maa ilmestyi vuonna 1963. Se ei vielä menestynyt, mutta seuraavana vuonna Viktor Klimenko vihdoinkin sai nimeä myös levylaulajana, silloin muodostui hitiksi hänen levytyksensä Jokaiselle joku on kai rakkain (Everybody Loves Somebody), joka alunperin oli tullut maailmalla tunnetuksi Dean Martinin esityksenä. Tässä vaiheessa Viktor jo tiesi, että hänen tulevaisuutensa olisi musiikin alalla. Hän alkoi ottaa laulutunteja Ture Aralta, joka opetti hänelle mm. uuden hengitystekniikan joogan avulla.

Vuonna 1965 valittiin Viktor Klimenkon esittämä Toivo Kärjen sävellys ja Reino Helismaan sanoitus Aurinko laskee länteen edustamaan Suomea Eurovision laulukilpailussa Napolissa. Itse kilpailussa kappale ei menestynyt, se jäi ilman pisteitä, mutta Suomessa siitä on aikojen saatossa muodostunut Viktor Klimenkon esittämänä ikivihreä sävelmä. Viktoria ei huono menestys kuitenkaan suuresti harmittanut, hän kun oli parhaansa laulajana tehnyt. Kohta Viktor sitten pääsikin uraa luomaan myös teatterissa, hän nimittäin sai kiinnityksen Helsingin kaupunginteatteriin. Tähän vaikutti osaltaan myös se, että hän oli aikaisemmin samana vuonna tehnyt menestyksekkään vierailun Imatran kaupunginteatterissa pääosassa musikaalissa "Seis maailma". Viktorin kiinnitys teatteriin kesti kuitenkin vain kaksi vuotta. Hän ei pystynyt vetämään menestyksekkäästi yhtä aikaa kahta roolia, laulajan ja näyttelijän. Vaikka sopimuksen katkeaminen oli Viktorille kova pala, niin toisaalta hän oli helpottunut, sillä nyt hän saattoi keskittyä jälleen täysipainoisesti musiikkiviihteeseen.

Vuonna 1969 Viktor matkusti kielikurssille Lontooseen. Hän opiskeli englantia, jotta pystyisi luomaan itselleen kansainvälisen uran ja silloin hyvä englanninkielen taito on välttämätön. Samalla hän oli alkanut kehitellä itselleen uutta kasakka-imagoa. Hän oli myös vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta RCA:lle. Siellä ei kuitenkaan sopivaa ohjelmistoa tulevalle 'kasakalle' ollut löytynyt. Vuonna 1969 hänellä oli myös rooli Matti Kassilan ohjaamassa elokuvassa "Vodkaa, komisario Palmu".

1970-luvun alussa Viktor levytti uudelle levy-yhtiölleen EMI:lle albumin Stenka Rasin. EMI oli nimittäin vasta avannut Suomen osastonsa ja tarvitsi uusille levyilleen nimekkäitä solisteja. Sellaiseksi osoittautui Viktor Klimenko. Hänen albuminsa sisältö koottiin venäläisestä kansanmusiikista ja laulelmista. Sen musiikillisesta toteutuksesta vastasi kapellimestari Rauno Lehtinen. Levy saavutti ennen näkemättömän suosion, sitä myytiin Suomessa yli 50000 kpl. Stenka Rasinin avulla Viktor sai vihdoinkin nimeään tunnetuksi kansainvälisillä markkinoilla, hän myös piti menestyksekkään sarjan konsertteja Finlandia-talolla. Lopullinen läpimurto Euroopan markkinoilla jäi häneltä kuitenkin tekemättä, vaikka hän kulki esiintymässä mannermaalla aina Saksaa myöten. Kilpailu oli jälleen kerran liian kova. Siellä Viktor, kasakoista aidoin oli kuitenkin vain yksi monien muiden esiintyvien 'kasakoiden' joukossa. Myös Viktor Klimenkon seuraavat venäjänkieliset EMI-albumit Milaja (1972) sekä Country & Eastern (1973) menestyivät oloissamme varsin hyvin, myyden kumpikin kultalevyn verran.

Vuonna 1975 Viktor teki kiertueen USA:han esiintyen siellä amerikansuomalaisille. Hän oli myös yhteydessä Albert Salmeen aikomuksena luoda elokuvaura Hollywoodissa, mutta sekin haave tyrehtyi. Suomesta on USA:han joka suhteessa pitkä matka eikä Viktorilla enää riittänyt intoa yrittää uraa Atlantin takana. Haave kansainvälisestä urasta jäi siis jälleen saavuttamatta. Alkuvuodesta 1980 hän teki matkan Ranskan pääkaupunkiin Pariisiin. Hän oli päässyt esiintymään Lidon näyttämölle ja aikoi vielä yrittää toteuttaa unelmansa kansainvälisestä urasta sitä kautta. Kuitenkin hän jälleen kerran pettyi, kullatun ulkokuoren alta paljastui hänelle jälleen kerran viihdealan totuus. Viktor oli jo kauan kokenut taiteilijaelämän perin juurin epärehelliseksi ja valheelliseksi. Pariisin kokemukset olivat viimeinen pisara hänen täydessä maljassaan, joka nyt kuohui yli. Hän tunsi olevansa loppuun ajettu, kaikki taiteellinen luovuus ja halu jatkaa eteenpäin oli pois pyyhkäisty. Käytyään kokemuksiaan läpi hän tuli siihen tulokseen, että hänen tulisi rakentaa elämänsä kokonaan uudelle pohjalle ja aloitettava kaikki alusta.

Keväällä, pääsiäisen aikoihin vuonna 1980 koettuaan uskonnollisen herätyksen Viktor Klimenko lopetti uransa viihdetaiteilijana. Hän suoritti vain ennalta sovitut esiintymiset rutiinilla loppuun sekä irtisanoi sopimuksensa Lidossa ja sanoi samalla ei myös mahdolliselle tulevalle kansainväliselle uralle. Syksyllä Viktor osallistui Hämeenlinnassa rammattuopiston kurssille. Siellä hän sai rauhassa syventyä uuteen kutsumukseensa ja myös levätä kaikkien työntäyteisten vuosien jälkeen. Uskoontulonsa jälkeen Viktor oli valmis luopumaan entisestä ammatistaan ja etsimään itselleen muuta työtä. Kuitenkin hän sai jatkaa entistä uraansa helluntaisurakunnan laulavana Sanan julistajana. Kristillisellä sanomallaan hän tavoitti yhtä suuren yleisön kuin ennenkin.

Vuonna 1981 Viktor levytti Ristin Voitto ry:n Prisma-levymerkille gospel-albuminsa Jeesus on Herra. Levystä otettiin myös ruotsinkielinen painos ja se myi niin Suomessa kuin Ruotsissakin kultalevyn verran, mikä on pohjoismaissa hengellisen musiikin albumille harvinaisen suuri menestys. Myös uskoon tulemisen jälkeen Viktor Klimenko on jatkanut levyttämistä, gospel-albumeita on häneltä ilmestynyt aina muutaman vuoden välein. Hänen uransa on ollut oloissamme harvinaisen upea.

60-vuotispäivänään 15. marraskuuta vuonna 2002 Viktor Klimenko juhlisti 40 vuotta kestänyttä uraansa Finlandia-talossa isännöimässään konsertissa "Kasakan laulut".


Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Heinänen, Tero 2003. "Laajan aron laitamilta laulu helkkää joka ilta". Ajomies - Viimeisen emigrantin rakastetuimmat laulut, CD:n esittelylehtinen.

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004. Iskelmän tähtitaivas, 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY. Ss.197-198.

Thureson, Birger 1987. Viktor Klimenko - Vapaa kasakka. Suom. Leila Haapa-aho & Juhani Nieminen & Ulla Salava. Vantaa: Ristin Voitto ry.

Salmi, Vexi 1996. "20 suosikkia - Jokaiselle joku on kai rakkain", CD:n esittelylehtinen.

Salmi, Vexi 1996. "20 suosikkia - Stenka Rasin", CD:n esittelylehtinen.

Valikoitu diskografia

singlet:

Tuhansien järvien maa (De tusen sjöas land) (säv. Kolbjörn Svendsen, san. Orvokki Itä [=Reino Helismaa], sov. Matti Viljanen) (Musiikki-Fazer, Philips PF 340628, 1963)

Neljäs mies (säv. W. Stone [=Toivo Kärki], san. Reino Helismaa, sov. Nacke [=Paul] Johansson) (Musiikki-Fazer, Philips PF 340630, 1964)

Jokaiselle joku on kai rakkain (Everybody Loves Somebody) (säv. Ken Lane, san. Orvokki Itä [=Reino Helismaa], sov. Nacke [=Paul] Johansson) (Musiikki-Fazer, Philips PF 340685, 1964)

Aurinko laskee länteen (säv. Toivo Kärki, san. Reino Helismaa, sov. Nacke [=Paul] Johansson) (Musiikki-Fazer, Philips PF 340689, 1965)

albumit:

Stenka Rasin (EMI, Columbia, 062-34253, 1970)

Milaja (EMI, Columbia, 062-34595, 1972)

Country & Eastern (EMI, Columbia, 062-34904, 1973)

Saanhan luvan ( EMI, Columbia, 062-35037,1974)

Kauneimmat joululaulut (EMI, Columbia, 062-36008, 1975)

Do Dna (Frituna, FRLP 112, 1977)

Loista, pala, rakasta (Frituna, FRLP 132, 1978)

Jeesus on Herra (Ristin Voitto ry, Prisma, RV-1065-LP, 1981)

Minun Herrani ja minun Jumalani juhla! (Ristin Voitto ry, RV 1072 LP,Prisma, 1982)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy