Pauli Räsänen ansaitsi ensimmäiset rahansa laulajana jo alakouluikäisenä
Tampereella ja esiintyi myöhemmin ahkerasti erilaisissa juhlissa, kunnes päätyi
30-luvun lopulla Tip-Top-nimisen orkesterin solistiksi. Jatkosodan aikana hän
liittyi rintamilla esiintyneisiin viihdytyskiertueisiin, ollen vain
16-vuotiaana koko joukon nuorin jäsen. Tässä vaiheessa Räsäsen työtovereitaan
olivat mm. sellaiset alan tekijät kuin Eugen Malmstén ja Lasse Pihlajamaa,
joista jälkimmäinen säesti häntä myöhemmin myös levytyksissä.
Rauhan palattua Pauli Räsänen pestautui laulusolistiksi, kitaristiksi ja
viulistiksi 12-miehiseen Vivoon, josta tuli Pirkanmaan suosituin
tanssiorkesteri. 40-luvun lopulla muodostelma supistui sekstetiksi, säilyttäen
silti tasonsa ja arvonsa. Räsäselle itselleen musisointi pysyi aina 70-luvulle
saakka lähinnä vain lisäansion lähteenä, sillä hän toimi päivätöikseen
tekstiiliteknikkona trikootehtaalla. Hän pyrki kuitenkin hoitamaan molemmat
työnsä niin hyvin, että kenelläkään ei ollut huomauttamista asian suhteen.
Ensimmäisen äänilevynsä - tai oikeammin vain puolikkaan siitä, koska toisesta
levypuolesta vastasi Seppo Korpela - Pauli Räsänen teki vuonna 1950 Yrjö
Saarnion polkkayhtyeen säestämänä. Kappale oli Sten Dukanderin alias Ensio
Kostan säveltämä ja Reino "Palle" Palmrothin tekstittämä,
ilmestyessään varsin uskaliaana pidetty hupiralli Mimmi, eli uintiretki
aamutuimaan. Laulusta tuli kuitenkin varsin suosittu ja toista kymmentä vuotta
myöhemmin se nousi uudelleen pinnalle Humppa-Veikkojen taltioimana.
Pauli Räsäsen seuraava menestysnumero oli vuotta myöhemmin hänen oma
sävellyksensä Kolmas luokka tupakoitsijoille, jonka kannoilla ilmestyivät
nopeassa tahdissa niin ikään hänen omat hengentuotteensa Haaremin vartija ja
Kulkijan jenkka. Tämän jälkeen hän jatkoi levyttämistä tasaiseen tahtiin,
ikuistamalla enimmäkseen omaa laulelmatyyppistä ohjelmistoaan. Mutta mahtuipa
joukkoon sentään muutama ostosävelmäkin kuten Nico Dostalin tango Firenzen öitä
vuonna 1953.
Syystä tai toisesta Pauli Räsänen jätti nyt levytysstudiot yli 15 vuodeksi.
Hänen paluunsa tällä saralla tapahtui vasta kesällä -69, kun hän tallensi
LP:lle sikermän Raimo Rantasen sovittamia sota-ajan iskelmiä, joita hän oli
esittänyt TV2:ssa otsikolla Nää niitä lauluja on. Marraskuussa samana vuonna
Räsänen teki sitten tunnetuimman äänitteensä, naiskapellimestari Helvi Mäkisen
jo 40-luvun alussa paikalliseen laulunäytelmään säveltämän ja teatterinjohtaja
Leo Anttilan sanoittaman Kotkan ruusu, josta tuli hänelle suorastaan
tunnussävelmä.
Persoonallisen pystytukkainen tamperelaislaulaja oli nyt pinnalla, mutta hänen
oma säveltuotantonsa tyrehtyi. Alkuvuodesta -72 syntyi vanhaa tanssimusiikkia
sisältävä LP Pauli Räsänen ja Humppa-Veikot ja syksyllä -75 Räsänen osallistui
tulkinnallaan Georg Malmstenin klassikosta Suurin onni Eino Virtasen Olavi
Virran kunniaksi junailemaan projektiin Muistokonsertti mestarille. Esitys
julkaistiin levyllä vasta seuraavana vuonna, jolloin ilmestyi myös Vexi Salmen
tekstittämiä Toivo Kärjen sävellyksiä sisältänyt nostalginen kokoelma
Tampereelle takaisin.
1978 Pauli Räsänen esitti pari Toivo Honkosen säveltämää ja sanoittamaa
kappaletta Erik Lindströmin tuottamassa kokoelmassa Mää oon Tampereelta nääs...
Honkosen käsialaa oli myös samana vuonna julkaistu jääkiekkolaulu Härmän
lätkäkehto, mikä voidaan lukea tänään alan harvinaisuuksiin. Samaan sarjaan
kuuluu niin ikään vuonna -78 julkaistu, kaikessa epäyhtenäisyydessään
mielenkiintoinen albumi Viihdettä vuosien varrelta, jossa Pauli Räsänen esittää
kaksi laulua.
Pauli Räsäsen viimeiseksi levytykseksi jäi Pentti Lasasen säveltämä ja tuottama
Ravimiesten ralli vuonna 1981. Lisäksi hän oli mukana kahdella esityksellä Erik
Lindströmin tuottamassa Karjala-aiheisessa kokoelmassa Muistat sie viel´,
vaikka olikin siis pesunkestävä tamperelainen. Räsänen kuoli Tampereella
22.3.2000.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 -
Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)
Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen
äänitearkisto, Helsinki)
Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava,
Helsinki.)
