BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Taito Vainio

s. 1.4.1935, Mäntsälä
k. 6.10.2001

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiTaito Kalevi Vainio
Oikea nimiTaito Vainio
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika1.4.1935, Mäntsälä
Kuolinaika6.10.2001
Roolit ja soittimet
Roolitmuusikko, säveltäjä, sovittaja, orkesterinjohtaja
Soittimetharmonikka
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut henkilöyhteydet
Viljo Vesterinen, oppi-isä
Lasse Pihlajamaa, kollega, orkesterinjohtaja
Toivo Kärki, levytuottaja, orkesterinjohtaja
Biografia

Taito Vainio aloitti elämäntaipaleensa 10-lapsisessa perheessä Mäntsälässä ja musisoinnin jo aivan pienenä hanurilla. Viipurin musiikkiopistossa Lahdessa hänen instrumentikseen tuli kuitenkin viulu, minkä soittamista hän opiskeli 15-vuotiaaksi asti, kunnes keskittyi taas harmonikkaan. Ammattimuusikko Vainiosta tuli vuonna 1954, kun hän pääsi suuren esikuvansa Viljo Vesterisen yhtyeeseen.

Vuodet 1955-58 Taito Vainio soitti Pihlajamaan Pelimanneissa voittaen tänä aikana - tarkemmin sanottuna vuosina 1956 ja -58 - myös kaksi harmonikansoiton Suomen mestaruutta. Hänet opittiinkin tuntemaan varsin taitavana ja monipuolisena ammattikuntansa edustajana, jonka esitykset olivat myös yleisön mieleen. Niinpä Vainio perustikin Lasse Pihlajamaan palveluksesta erottuaan oman yhtyeen, jonka kanssa hän kierteli ahkerasti ympäri maata.

Ensimmäisen levytyksensä Taito Vainio teki vuonna 1955 Pihlajamaan Pelimannien jäsenenä. Kappale oli hänen oma sävellyksensä Mäntsälän polkka, minkä hän tallensi uudelleen omissa nimissään vuonna 1980. Vuoden -55 lopulla Vainio esitteli teknillistä osaamistaan ja tulkintaherkkyyttään myös oppi-isänsä Lasse Pihlajamaan säveltämässä taltioinnissa Espanjalaisittain.

Alkuun päästyään Taito Vainio levytti ahkerasti aina 60-luvun alkupuolelle saakka, jolloin harmonikkalevyjen suosio hiipui. Hänen taltioinneistaan tuolta kaudelta kannattaa noteerata ainakin sellaiset kuin Ilta Välimerellä, Tango Virtuoso ja Taitomiehen jenkka, joista kaksi jälkimmäistä sävelmää ovat hänen omaa käsialaansa. Nämä kappaleet todistivat Vainion kykenevän luomaan jo tuolloin moni-ilmeisiä ja teknisesti vaativia harmonikkasävellyksiä, joiden arvo on kestänyt nykypäiviin saakka.

Taito Vainio opittiin tuntemaan myös Musiikki-Fazerin taiteilijakaartiin kuuluvien laulusolistien sovittajana ja säestäjänä. Hänen asiakkaitaan olivat 60-luvulla mm. Eino Grön, Veikko Lavi, Tapio Rautavaara ja Taisto Tammi, joiden kanssa työskennellessään hän pyrki usein tavanomaisesta poikkeaviin sointuratkaisuihin. Vainion meriitteihin voidaan lukea sekin, että hän oli aktiivisesti mukana, kun Olavi Virta taltioi toukokuussa -65 toiseksi viimeisen levynsä Häämuistojen valssin.

Omien saavutustensa suhteen varsin matalaa profiilia pitäneen Taito Vainion uusi tuleminen soitinsolistina tapahtui monen vuoden taustallaolon jälkeen hänen ikuistaessaan vuonna 1980 kokoelman omia sävellyksiään ja vanhoja bravuurinumeroitaan otsikolla Katuviertä pitkin. Vuotta myöhemmin seurasi sitten lopullinen comeback otsikkonsa mukaisesti kultalevyyn oikeuttaneen albumin Kultainen harmonikka myötä. Molempien levyjen sovitukset olivat tietysti Vainion omaa käsialaa.

Taito Vainio jatkoi vielä sellaisilla kokoelmilla kuin tuttuja venäläissävelmiä sisältänyt Taikayö ja  14 hanurimusiikin helmeä, jotka jäivät levy-yhtiön toiminnan loppumisen vuoksi hänen osaltaan tietynlaisiksi joutsenlauluiksi. Toisaalta myös hänen oma terveydentilansa alkoi horjua, mikä rajoitti omalta osaltaan hänen työskentelymahdollisuuksiaan. Vielä 90-luvun alussa Vainio oli kylläkin mukana Edward Vesalan projektissa Ode to the death of jazz ja hänen tiettävästi viimeiseksi taltioinnikseen jäi Reijo Lehtovirran kanssa vuonna 1991 tehty single Hanurini kutsu.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Internet- lähde:

http://www.hypermedia.fi/VYS/elinaikoja.html


Valikoitu diskografia

Valikoitu diskografia (Esiintyjä, äänitteen nimi, vuosi, levy-yhtiö)

Pihlajamaan Pelimannit: Mäntsälän polkka 1955 (Triola)

Taito Vainio: Espanjalaisittain 1955 (Rytmi)

Taito Vainio: Ilta Välimerellä 1961 (Philips)

Taito Vainio: Taitomiehen jenkka 1961 (Philips)

Olavi Virta: Häämuistojen valssi 1965 (Philips)

Taito Vainio: Katuviertä pitkin 1980 (Mars) (LP)

Taito Vainio: Kultainen harmonikka 1981 (Gold Disc) (LP)

Taito Vainio: Taikayö 1982 (Gold Disc) (LP)

Taito Vainio: 14 hanurimusiikin helmeä 1982 (Mars) (LP)

Edward Vesala: Ode to the death of jazz 1990 (ECM) (CD)

Taito Vainio & Reijo Lehtovirran yhtye: Hanurini kutsu 1991 (Golden Sound)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy