Pirteänä esiintyjänä tunnettu Anita Hirvonen (s. 7.2.1946) aloitti
laulajanuransa jo pikkutyttönä esiintymällä Äänekosken kirkossa. Innokas
nuori laulaja tuli paikkakunnalla tunnetuksi myös yhteisesiintymisistään
sisarensa Hilkan kanssa. Teininä kirkossa laulaminen kuitenkin jäi, kun
iskelmä vei Hirvosen mennessään. Samoihin aikoihin alkoi myös nyt jo
nelisenkymmentä vuotta kestänyt keikkaura.
Suuren yleisön tietoisuuteen Hirvonen tuli ensimmäisten singlejensä
myötä. Debyytti
Kaks kanaa/
Älä! Älä! (Philips) julkaistiin vuonna
1966, ja sitä seurasivat muun muassa Jaakko Borgin säveltämät ja Juha Vainion
sanoittamat
Sormet pois (Philips
1967) ja
Anitan parempi polkka
(Philips 1968). Vainion tekstitti myös Hirvosen levyttämiä käännöskappaleita,
esimerkiksi laulut
Itke vaan jos
helpottaa (Philips 1967) ja
Vaikka
väkisin (Philips 1969). Naisen esittämäksi Hirvosen levyttämien
kappaleiden tekstit olivat ennenkuulemattoman rohkeita, ja uudenlainen
rehvakkuus poikkesikin aikaisempien naislaulajien suhteellisen kiltistä
linjasta. Hirvosen henkilökohtainen rooli kotimaisen iskelmän naisten
”vapauttajana” onkin melko suuri.
1960-luvulla etenkin naislaulajista pyrittiin luomaan imagoltaan
erilaisia laulajatyyppejä, ja näin Anita Hirvonenkin opittiin tuntemaan
tomerana ja konstailemattomana naisena. Laulajan luonteeseen hyvin sopineen
imagon takana oli alkujaan Jorma Weneskoski, jonka orkesterin solistiksi
Hirvonen pääsi 1960-luvun alkupuolella.
1970-luvulla Anita Hirvonen julkaisi joitakin ruotsinsuomalaiselle
iskelmäyleisölle suunnattuja kappaleita Ruotsissa ja vietti pitkiä aikoja
poissa Suomesta. Vuosikymmenen loppupuolella Hirvonen palasi kuitenkin
keikoille ja studioon Jukka Kuoppamäen Satsanga-levy-yhtiön joukoissa. Vuonna
1977 julkaistiin albumi Sydän rakastaa
(Columbia 1977), jonka nimikappaleessa laulaja pääsi esittelemään myös
herkempää puoltaan. Chrisse Johanssonin sanoittama laulu sopi hyvin Hirvosen
kahtalaiseen, toisaalta avoimeen tunteelliseen ja toisaalta riehakkaaseen
persoonaan. Se onkin yksi Hirvosen rakastetuimmista esityksistä. Albumin
kappalevalinnoissa ja tulkinnoissa on myös havaittavissa, kuinka Hirvosen
tomeran nuoren naisen imago muuttui vuosien myötä aikuisemmaksi, elämää
nähneen naisen hahmoksi.
Yhteistyö Chrisse Johanssonin kanssa jatkui vielä 1980-luvulle tultaessa
tiiviinä. Tuolta ajalta Hirvosen tunnetuimpia hittejä ovat Johanssonin
tekstittämät reippaat iskelmät Lavarääkki
laulaja, Rantaregee, Ans kattoo ny ja De
va kukku de sekä hienovaraisempi Ovi
sydämeeni auki on.
1990-luvulla Anita Hirvosen suurin hitti oli Markku Anttilan säveltämä ja
Hirvosen itse sanoittama Maitolavan
prinsessa, jonka mukaan nimetty albumi (Sonet 1993) menestyi hienosti.
Myös monet vanhoista suosikeista nousivat uudestaan pinnalle Ei itketä lauantaina -kokelman (Sonet
1994) myötä. Keikkalavojen lisäksi Hirvonen esiintyi myös televisiossa, jossa
hän juonsi musiikkipitoisia viihdeohjelmia Ei itketä lauantaina, Maitolaituri
soi ja Hecumania. Televisiossa
esitettiin myös Hirvosen 50-vuotisjuhladokumentti Sydän rakastaa vuonna 1996.
Viime vuosina melko vähän julkisuudessa esiintynyt Hirvonen on edelleen
kotimaisen iskelmäyleisön kestosuosikkeja. Kesällä 2003 Hirvosen laulua kuuli
myös hieman nuorempi polvi: suomenkielista rappia tekevä Spesialisti samplasi
kesähitissään Älä tule myöhään kotiin
Anita Hirvosen vuonna 1977 levyttämää kappaletta Älä tule myöhään.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki, Otava.
Hirvonen, Anita 2001–2004. Kotisivut Internet-osoitteessa
http://www.anitahirvonen.com. Tarkistettu 8.6.2005.
Kotirinta, Pirkko: ”Sanoittaja ei tee tekstiä itselleen”. Teoksessa
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 – tanssilavoilta Tangomarkkinoille. Helsinki, Tammi.
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. Helsinki, WSOY.
Nyman, Jake 1995: Onnenpäivät 2.
Suomen, Englannin ja USA:n suosituimmat singlet ja albumit vuosina 1966–1969.
Helsinki, Tammi.
Suomalaisten äänilevyjen tietokanta vuosilta 1901–1999. Suomen
äänitearkisto ry. Tietokanta Internet-osoitteessa
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs.
