BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Helena Siltala

s. 20.7.1930, Helsinki

Teksti Päivi Juvonen
Perustiedot
Nimet
Oikea nimiHelena Kronqvist
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika20.7.1930, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Ossi Aallon orkesteri, laulusolisti, 1950-luvun alkupuoli
Erik Lindströmin orkesteri, laulusolisti,1950-luvun loppupuoli
Muut henkilöyhteydet
Ossi Aalto
Erik Lindström, säveltäjä, sanoittaja, multi-instrumentalisti
Rolf Kronqvist, aviomies, trumpetisti
Biografia

Lankonsa mittavasta levykokoelmasta jazz-innostuksensa löytänyt Helena Siltala liikkui helsinkiläisissä jazzpiireissä parikymppisestä nuoresta naisesta lähtien. Samoissa piireissä hän tutustui myös tulevaan aviomieheensä Rolf Kronqvistiin, joka soitti niihin aikoihin trumpettia suositun Ossi Aallon orkesterissa. Kun Aallon orkesterin solisti siirtyi toiseen yhtyeeseen vuonna 1953, sai Kronqvist houkuteltua varmaksi ja innokkaaksi laulajaksi tiedetyn Siltalan koelauluun. Onnistuneen ensimmäisen keikan jälkeen Siltalasta tulikin ammattimainen laulaja.

Levytysuransa tummaääninen Helena Siltala aloitti Fazerin alamerkki Deccalla vuonna 1955. Ensimmäiset ääniteet, esimerkiksi Antonio Fernandezin Ei auta lainkaan (Decca) olivat vallitsevan muodin mukaisesti mamboa. Jo uran alkuvuosina Siltala pääsi kuitenkin levyttämän myös jazzia yhden maan eturivin orkestereiden, Erik Lindströmin kvintetin kanssa: Some of these days -klassikon versio Näinä päivinä (Decca) äänitettiin loppuvuodesta 1955. Vuosikymmenen loppupuolella Siltala siirtyi Fazerilta Pohjoismainen Sähkö Oy:n eli PSO:n riveihin. Sen alamerkin Blue Masterin taustavoimina toimivat Erik Lindström ja kitaristi Ingmar Englund, joiden mukana myös Helena Siltalan äänitteisiin tuli runsaasti jazz-sävyjä.

Helena Siltalan ja Erik Lindströmin Näinä päivinä -levytyksestä alkanut yhteistyö oli varsin hedelmällistä. Siltala lauloi Lindströmin yhtyeen solistina, ja tyylikäs jazz-fraseeraus ja kyky käyttää ääntä soittimen tavoin teki hänestä hyvän tulkin Lindströmin kappaleille. Joulukuussa 1956 äänitetty single Etkö uskalla mua rakastaa/ Tuuli tuo, tuuli vie (Blue Master) oli jo hyvin menestyksekäs, mutta todellinen läpimurto tapahtui vasta seuraavana vuonna levytetyn Pikku midinetin (Blue Master) myötä. Kappaleen sävellys ja sovitus oli Lindströmin käsialaa, ja kaihoisan tekstin kirjoitti Lindströmin vaimo Vuokko salanimellä Hillevi. Ranskalaissävyinen, kevyt musette-valssi levytettiin vuonna 1957, mutta se nousi listaykköseksi vasta syksyllä 1958. Levyä myytiin lopulta kultalevyn verran eli 25000 kappaletta ja se pysytteli Yleisradion listan kärkipaikalla peräti 14 viikkoa. Käännösiskelmän suosion huippuvuotena tämä oli varsin merkittävä saavutus.

Siltalan, Lindströmin ja sanoittaja Hillevin seuraava menestys Midinetin jälkeen oli niinikään Ranskan-tunnelmainen Ranskalaiset korot. Se julkaistiin vuonna 1959 (Blue Master). Pienkokoonpanon vähäeleisyyttä tavoitellut Lindström on kertonut sovittaneensa laulun vokalistille, pianolle, bassolle ja puhelinluettelolle, jonka kantta rumpali soitti vispilöillä. Eleettömästi svengaavassa slowfoksissa Siltalan hienovireinen äänenkäyttö korostuu erityisen paljon.

Vaikka Siltalan suurimmat hitit olivatkin Erik Lindströmin kynästä, esitti hän myös muiden kotimaisten säveltäjien tuotantoa sekä käännöskappaleita: esimerkiksi vuodelta 1959 ovat levytykset Martti Jurvan vanhasta Sulamithista ja Reino Markkulan Kaksin kauniimpi -kappaleesta. Seuraavalta vuodelta on versio useiden tuon ajan artistien levyttämästä Luiz Bonfan Yön väistyessä -laulusta.

1960-luvun alkuvuosina alkanut tangobuumi heikensi jazzin ja jazziskelmän tekijöiden mahdollisuuksia levymarkkinoilla varsin selvästi, ja näin Helena Siltalankaan äänitteet eivät menestyneet enää aivan aikaisempien vuosien tavoin. Hän jatkoi kuitenkin suhteellisen aktiivisesti keikkailua miehensä Rolf Kronqvistin yhtyeen kanssa aina vuoteen 1968 saakka. Tämän jälkeen Siltala on esiintynyt satunnaisesti erilaisten orkestereiden solistina. 1990-luvulla hän on myös levyttänyt englanninkielistä jazzohjelmistoa esimerkiksi Suomen äänitearkisto ry:n vuonna 1993 julkaisemalla levyllä Other side.

Vuonna 2004 Suomen Big band -yhdistys, Suomen Jazz- ja pop arkisto sekä Imatra Big Band Festival myönsivät Helena Siltalalle Jazzlegenda-palkinnon tunnustukseksi työstään suomalaisen  jazzmusiikin hyväksi.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki, Otava.

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Helsinki, WSOY.

Muikku, Jari 2001: Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen populaarimusiikin äänitetuotanto 1945–1990. Helsinki, Gaudeamus.

Nyman, Jake 1989: Onnenpäivät. Suomen, Englannin ja USA:n suosituimmat singlet ja albumit vuosina 1955–1965. Soundi-kirja 33. Tampere, Fanzine Oy.

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. Helsinki, WSOY.

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus 2/2000: ”Erik Lindström”. Artikkeli Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen Internet-sivuilla.

Suomalaisten äänilevyjen tietokanta vuosilta 1901–1999. Suomen äänitearkisto ry. Tietokanta Internet-osoitteessa http://www.yle.fi/aanilevysto/firs.

Valikoitu diskografia

Helena Siltala ja Erik Lindströmin orkesteri: Ei auta lainkaan/ Mambo mambo kuu on kirkas. 1955, Decca. (78-kierr.)

Helena Siltala ja Erik Lindströmin kvintetti: Gipsy band/ Näinä päivinä. 1955, Decca. (45-kierr.)

Helena Siltala ja Erik Lindströmin orkesteri: Etkö uskalla mua rakastaa/ Tuuli tuo, tuuli vie. 1956, Blue Master. (78-kierr.)

Helena Siltala ja Erik Lindströmin yhtye: Pikku midinetti/ On yö. 1957, Blue Master. (45-kierr.)

Helena Siltala, Erik Lindström ja rytmiryhmä: Ranskalaiset korot/ Yön värit. 1959, Blue Master. (45-kierr.)

Helena Siltala ja Erik Lindströmin orkesteri: Rakkauden satu/ Sulamith. 1959, Blue Master. (45-kierr.)

Helena Siltala, Rolf Kronqvist ym: The Other side. 1993, Suomen äänitearkisto. CD.

Bibliografia ja lähteet

von Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Helsinki, Otava.

Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Helsinki, WSOY.

Nyman, Jake 1989: Onnenpäivät. Suomen, Englannin ja USA:n suosituimmat singlet ja albumit vuosina 1955–1965. Soundi-kirja 33. Tampere, Fanzine Oy.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy