s. 21.9.1886, Helsinki

k. 7.7.1940, Helsinki

Arvo Koskimaa, säveltäjä
Hannes ( Johannes) Konno, säveltäjä
N. E. Saarikko
Valto Tynnilä, säveltäjä
Kaarlo Valkama, säveltäjä

Dagmar Viktoria Lahtinen syntyi Helsingissä v. 1886 ja kävi Helsingin suomalaista tyttökoulua ynnä opiskeli sittemmin laulua mm. Pietarissa sekä kotimaassa Vera Baranovin ja Maikki Järnefeltin johdolla. Hän vaikutti aluksi konserttilaulajana ja laulavana näyttelijänä. Helsingin Ateneumissa Parmas opiskeli muovailua ja puunleikkausta.

Dagmar Parmas (myöhemmin Parmas-Saarnio) oli tiettävästi ensimmäinen naispuolinen varsinainen iskelmäsanoittajamme. Hän alkuperäissanoitti tai suomensi kaikkiaan 140 kappaletta varsinkin Ari Saarnen ja Timo Terästeen miessalanimillä, mutta lähinnä uransa alussa omallakin nimellään. Tunnetuimpia hänen teksteistänsä ovat Lauri Jauhiaisen myöhemmin täydentämä Ruusuja hopeamaljassa (Ruusut hopeamaljassa), Hopeahiukset, Romantiikkaa ruusutarhassa, Vanha merimies muistelee (Han hade seglat för om masten) ja kenties argentiinalaisin meikäläinen tango, Koskimaan säveltämä intohimoisen dramaattinen, vain hiukan verhottua erotiikkaa tiukkuva Tappavat suudelmat, jonka joidenkuiden myöhemmin parodiaksi kuvitteleman tekstin Saukki Puhtila muutti 1960-luvun alkupuolella uuteen uskoon nimellä Vaaralliset huulet. Onnen ovella on taas sujuva swing-tyyppinen foksi, Valto Tynnilän sävellys.

Parmas-Saarnio on suomentanut tekstejä ainakin ruotsista ja englannista. Edellä mainittujen Arvo Koskimaan ja Valto Tynnilän lisäksi hänen säveltäjäyhteistyökumppaneitaan ovat olleet mm. Harry Bergström, Robert von Essen, Usko Kemppi, Hannes Konno, Kauko Käyhkö, porilainen Aatos Palin ja Kaarlo (Kalle) Valkama.

Parmas-Saarnion sanoituksia ovat aikalaisista levyttäneet mm. Erkki Eirto, Arvi Hänninen, Eugen Malmstén, N. E. Saarikko ja Olavi Virta. Ajan tavan mukaan sanoitus oli useissa kappaleissa varsin lyhyt, eikä Parmas ollut teknisesti eikä kielenkäyttäjänä yhtä taitava kuin aikalaisensa R. R. Ryynänen, jota on pidettävä ensimmäisenä ammattimaisena sanoittajanamme.

Parmas-Saarnio kuoli vain 53-vuotiaana heinäkuussa 1940.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

von Bagh, Peter — Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Otava. Ss. 101—102.

 Kotimaisia näyttämötaiteilijoita sanoin ja kuvin. Viipuri 1930. (HYK:n filmikortti.)

Erkki Eklund (myöh. Eirto) ja Polydor-orkesteri 1932: Romantiikkaa ruusutarhassa, foksi. Säv. Walter Rae [= Valto Tynnilä]. Polydor S.50136

Walter Schütze ja hänen filmiorkesterinsa, laulanut Arvi Hänninen 1934: Suvinen satu, valssi. Säv. Walter Rae [= Valto Tynnilä], san. Timo Teräste [= Dagmar Parmas-Saarnio], sov. Kaarlo Valkama. Brunswick 62009 (myös Polydor-merkillä)

Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat 1935: Tappavat suudelmat, tango. Säv. Arvo Koskimaa, san. Ari Saarni [= Dagmar Parmas-Saarnio]. Polydor

Eugen Malmstén ja Rytmi-Pojat 1936: Onnen ovella, foksi. Säv. Walter Rae [= Valto Tynnilä], san. Ari Saarni [= Dagmar Parmas-Saarnio], sov. A. Oja [= Alvar Kosunen]. Columbia DY 038

Eugen Malmstén 1938: Vanha merimies muistelee (Han hade seglat för om masten), valssi. Ruotsalainen kansanlaulu, muk. Willard Ringstrand ja Carl-Gustaf [= Ragnar Westling], suom. Ari Saarni [= Dagmar Parmas-Saarnio]. Columbia DY 227.

Olavi Virta, säestää Bruno Laakko ja hänen orkesterinsa Lepakot 1939: Tumma soittaja, valssi. Säv. Walter Rae [= Valto Tynnilä], san. Ari Saarni [= Dagmar Parmas-Saarnio], sov. Kaarlo Valkama. Columbia DY 296

Veikko Tuomi ja Triola-orkesteri 1950: Hopeahiukset, valssi. Säv. Walter Rae [= Valto Tynnilä], san. Ari Saarni [= Dagmar Parmas-Saarnio]. Levytukku/Triola T 8007.