Laulajana ja lauluntekijänä tunnettu Marjatta Pokela
(s. 1925 Kouvolassa) on suomalaisen lastenmusiikin tärkeimpiä hahmoja. Useat
Pokelan säveltämistä ja sanoittamista kappaleista ovat kansanlaulujen lailla
tunnettuja ja klassikoiden tavoin rakastettuja. Uransa alkupuolella Pokela
tuli kuitenkin tunnetuksi kansanlaulujen esittäjänä.
Pokelan lapsuudenkoti oli hyvin musikaalinen: äiti oli
Sibelius-Akatemian laulunpettaja Sylvi Nikula, ja isä oli nuoruudessaan opiskellut
viulunsoittoa. Musiikilla ja taiteilla yleensäkin oli merkittävä rooli
Pokelan elämässä. Pienestä tytöstä lähtien erilaisissa tilaisuuksissa
innokkaasti esiintynyt Pokela opiskeli nuorena laulua ja tanssia
Sibelius-Akatemiassa, ja 1940-luvun lopulla hän valmistui Ateneumin
taideteollisuuskeskuskoulusta (nyk. Taideteollinen korkeakoulu)
koristemaalariksi.
Sodanjälkeisinä vuosina yhdessä laulaminen oli nuorison
suosittu ajanviete, ja niinpä Pokelankin ystäväpiirissä vietettiin monta
iltaa esimerkiksi kansanlauluja sekä iskelmiä laulaen. Näissä piireissä
Pokela tutustui Helsinkiin opiskelemaan tulleeseen, sittemmin
kanteletaiteilijana ja kansanmusiikin professorina tunnetuksi tulleeseen
Martti Pokelaan. Musiikki yhdisti pariskuntaa heti alusta lähtien, ja heidät
vihittiin vuonna 1948.
Pokelat lauloivat usein erilaisissa illanvietoissa,
mutta julkiset esiintymiset saivat alkunsa vuonna 1949, kun duo meni ystävien
rohkaisemana Yleisradiolle koelauluun. Tästä alkoikin melkoinen pyöritys.
Kansallispukuihin pukeutuneesta ja kansanlauluja esittäneestä duosta tuli
nopeasti koko Suomen tuntema, ja esiintymisiä oli tiheään. Vuodesta 1954
lähtien Pokelat kiersivät myös ulkomailla. Rinnalla yhtyeessä lauloi perheen
tytär Eeva-Leena (Eveliina). Esiintymiset jäivät kuitenkin vähitellen
1970-luvulla, kun Marjatta Pokela keskittyi lastenmusiikin tekemiseen.
Pokelan säveltäjän ja sanoittajan ura sai tavallaan
alkunsa taiteilijapariskunnan esiintymisistä. Ohjelmistoon kuuluneitten
kansanlaulujen tekstit saattoivat olla julkisiin esiintymisiin liian ronskeja
tai muuten sopimattomia, joten Pokela muokkasi tekstejä duon ohjelmistoon
sopiviksi. Näitä kappaleita on julkaistu nuottikokoelmissa Marjatta ja Martti
Pokelan lauluja I–II. Myös Eveliina-tyttären mukaantulo innoitti musiikin
tekemiseen: 6-vuotiaalle piti tehdä laulettavaa, kun ei sellaista
varsinaisesti entuudestaan ollut olemassa. Pokelan ensimmäinen julkaistu
nuottikirja ja äänite Eveliinan lauluja (1966) koostuikin tyttärelle
tehdyistä kappaleista. Mukana kokoelmassa oli myös suosittu laulu Vaarilla
on saari.
Marjatta Pokelan monista sävellyksistä ja sanoituksista
tunnetuin lienee kolminäytöksinen pienoisooppera Mörköooppera vuodelta 1980. Teoksesta muodostui melkoinen menestys.
Oopperassa metsästä tullut mörkö seikkailee Helsingissä kiertäen paikkoja
koulusta raitiovaunuun, kauppatorille ja eduskuntatalolle. Ooppera koostuu 25
laulusta, joista esimerkiksi Mörkö se lähti piiriin on hyvin tunnettu. Myöhemmin mörön
seikkailut jatkuivat musiikkisadussa Mörkö se lähti laivaan
(1983–1985). Pirkko Koskimiehen sanoihin Pokela on säveltänyt laulusarjan
Pupu Tupunan lauluja (1983), ja vuodelta 1994 on hampaiden pesun tärkeydestä
kertova Karamelliooppera. Pokelalta julkaistiin vuonna 1999
viimeiseksi jäänyt kokoelma Laulava pöytä, johon pitkään vain
lastenmusiikkiin keskittynyt lauluntekijä oli koonnut hilpeitä pöytälauluja.
Marjatta Pokelan lastenlaulut syntyivät pääosin
1970–80-luvuilla aikaan, jolloin lastenmusiikki koki selvän murroksen.
Edellisiin vuosikymmeniin verrattuna musiikkia alettiin tehdä enemmän lasten
ehdoilla. Tämä näkyy myös Pokelan lauluissa, joissa esimerkiksi laulutekstien
sanasto ja tarinat sopivat lasten kokemusmaailmaan ja ovat heidän
ymmärrettävissä. Riimien ja alkusointujen rytmittämät tekstit sopivat myös
hyvin melodiaan, joka on monissa Pokelan lauluissa mutkikkuudessaankin lasten
laulettavissa. Tavoite aktivoida ja rohkaista lapsia musisoimaan näkyy myös
Pokelan kappaleista julkaistuissa nuoteissa: esimerkiksi Mörköoopperassa
on tekstin lisäksi vain yksiääninen melodia, ja soitinnus on mukautettavissa
saatavilla oleviin soittimiin. Näin teoksen esittäminen vaikkapa
päiväkodeissa ei vaadi suuria resursseja vaan on toteutettavissa
pienehkölläkin lapsijoukolla.
Marjatta
Pokela palkittiin lastenmusiikin ja lastenkulttuurin edistämisestä useilla
palkinnoilla. Vuonna hän sai 1982 valtion lastenkulttuuripalkinnon, vuonna
1984 ÄKT:n myöntämän erityis-Emman ja 1997 Uudenmaan läänin taidetoimikunnan
Artium Cultori -mitalin yhdessä Martti Pokelan kanssa.
Biografiatekstissä
käytetyt lähteet:
Hako,
Pekka 2002: Suomalainen oopperamusiikki.
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus.
Karppinen,
Reetta 2002: ”Marjatta Pokela”. Artikkeli Suomalaisen musiikin
tiedotuskeskuksen www-sivuilla.
Perkiö, Pia 2001: ”Marjatta Pokela. Laulaen laulujen
luojaksi”. Selvis 4/2001.
Uudenmaan läänin taidetoimikunta 1998: ”Uudenmaan
läänin taidetoimikunnan vuoden 1997 Artium Cultori -mitalit”. Lehdistötiedote
1.1.1998 Internet-osoitteessa
http://194.89.205.68/uudenmaantaidetoimikunta/umtt/teksti/xartium97.htm.
