s. 5.9.1930, Helsinki

Erik Lindström, säveltäjä

JazzLegenda-palkinto 2003, Imatra Big Band Festivaaleilla
1940/50-luvulla, lukuisia orkesterikilpailujen solistipalkintoja

Åke Sjöblomin yhtye
Kalevi Hartin yhtye
Erik Lindströmin yhtye
Jorma Weneskosken yhtye
Jaakko Salon yhtye
Lasse Liemolan yhtye
Erkki Ertaman yhtye
Olavi Virran yhtye
Raimo Virtasen yhtye

Kaarlo Kaartinen oli perinyt musikaalisuuden isältään, joka  soitti  mm. mandoliinia. Kaartisen suonissa virtasi isänäidin kautta puolalaista verta; kotona puhuttiin myös venäjää.

Kansakoulun Kaartinen kävi Töölössä ja jatkoi Arkadian yhteislyseossa. Radiosta kuultu musiikki alkoi 40-luvulla kiinnostaa niin, että äiti osti Kallen toivoman klarinetin 1947. Paremman instrumentin hän hankki oltuaan töissä Väisälän yhtiössä trimmaamassa kuuluja radiosondeja. Kaartinen pääsi pian ottamaan tunteja lähellä asuvalta italialaissyntyiseltä Cosimo Scobbalta, jonka kuuluisa Mario-poika soitti klarinettia Helsingin kaupunginorkesterissa.

Armeijan jälkeen vuonna 1950 Kaartinen pääsi mukaan ensimmäiseen varsinaiseen yhtyeeseen, Åke Sjöblomin yhtyeeseen, joka soitti Tanssisalonki-nimisessä paikassa Helsingin keskustassa. Rummuissa oli legendaarinen Kalevi Hänninen, joten yhtyeessä soitettiin myös Gene Krupan ja Benny Goodmanin kappaleita.

Kalle kävi ostamassa Tukholmasta hienon Selmer-alttosaksofonin, jonka kuitenkin pian möi maailmankuululle Josef Kaartiselle, sillä Erik Lindström tarjosi yhtyeessään tenoristi-klarinetistin paikkaa! Tuolloin Uuno Arpiaiselta ostettu Selmer on edelleen käytössä.

Kalle soitteli vaihtelevasti aiemmin mainituissa bändeissä, ja kun aikaa ja kiinnostusta riitti, hän pyrki ja pääsin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan vuosiksi 1955-57.

Niin kuin niin moni muukin puoliammattilaismuusikko Kaartinen löysi erinomaisen päivätoimen: Finlandia Kuva oli  paikka, josta tie kulki Filmitalo Osakeyhtiöön tuotantopäälliköksi mainos- ja lyhytelokuvan pariin. Tästä johtuen soittokeikat alkoivat jäädä pikkuhiljaa vähemmälle, koska päivätyö ja opiskelu Markkinointi-instituutissa veivät ajan. 1960-luvulla ja siitä eteenpäin 70-luvulle asti Kaartinen uurasti oman Cinevox-yhtiön mainos- ja lyhytfilmimusiikin eri tehtävissä. Hän tutustui myös Eino ”Kopu” Ruutsaloon, joka innosti häntä tekemään pitkien elokuvien musiikkia ja erilaisia äänimaisemakokeiluja poikkitaiteellisiin lyhytelokuviin mm. Otto Donnerin kanssa. Kaartinen osallistui myös Eurovision-kilpailun Suomen karsintoihin ja saavutti niissä kunniakkaat 2.- ja 4.-sijat.

Kallen ura filmimusiikin alueella oli varsin menestyksekäs: ”Ajatar on Forumissa” elää muistissamme edelleen, samoin kuin Kaartisen miehekäs ja vakuuttava speakerääni; ”Raid tappaa talossa ja puutarhassa” – vain joitakin mainitakseni. Kaartinen luopui omasta yhtiöstä 1990 ja pystytti tietokoneohjatun kotistudion, jossa teki lyhytelokuvien musiikkia ja yhtyesovituksia. Kaartinen alkoi taas myös treenailla musiikkia ja niin nimenomaan jazzkeikat jatkuvat edelleen eri kokoonpanojen kanssa.

Kallen jazz on älykästä, loogista ja viileän helmeilevää, usein tahtiviivat ylittävää osaamista, jota on riemastuttavaa seurata.

Lähteet:

Jukka Haavisto 2005: Kaarlo Kaartisen henkilöhaastattelu keväällä 2005. 

Jukka Haavisto 1991: Kirjoittajan muistiinpanot vv 1989 - 91.

Sävellykset:

Vieno Kekkonen 1962: On keskiyö. Scandia ks 421 (45).

Kai Lind: Satellitti kahdelle. Scandia ks 514 (45).

Helsinki City Feetwarmers 1997: Amanda Blues. Feetwarmers hcfcd 001.

Helsinki City Feetwarmers 1997: Black Cat Boogie. Feetwarmers hcfcd 001.

Kappaleet (soittajana):

Scandia All Stars 1952: Flying Home. Scandia ks 228 (78).

Scandia All Stars 1952: There´s A Small Hotel. Scandia ks 228 (78)

Laila Kinnunen 1964: Ipaneeman tyttö. Scandia ks 570 (45)/ Fazer finnlevy 3984-27773-2 (cd).

Levyt (soittajana):

Helsinki City Feetwarmers 1997: Back to the Good Old Days - a nostalgic jazz concert by.  Feetwarmers hcfcd 001.

Pia Skaar 1993: Loving feelings. Asacd 1 (cd).

Kaffilajengi 1999: Back to Fifties. MUltibase MBA 003 (cd).