Martti Piha vaikutti 1950-luvulta alkaen pitkään
Pohjoismainen Sähkö Oy:n musiikkiosaston johtajana ja levytuottaja-levytyspäällikkönä.
Piha oli koulutukseltaan insinööri,
missä suhteessa hän poikkesi useimmista muista levytuottajista ja
studiopäälliköistä, kuten esim. Toivo Kärjestä ja Harry Bergströmistä. On
toisaalta otettava huomioon, että insinööritausta oli Pohjoismaisessa
Sähkössä luonnollinen, sillä yhtiö oli monialainen sähköyritys, jossa mm. oli
valaisin- ja radio-osasto ja joka asensi sekä toi maahan esim. suuria
teollisuusmuuntajia. PSO:ssa Piha sai toimia osastonsa johdossa ilmeisesti
hyvin itsenäisesti eikä pääomistaja-toimitusjohtaja Oskar Rokkanen juuri
puuttunut levytuotantoon.
Martti Piha toimi myös säveltäjänä ja sanoittajana, jolloin hän käytti
useimmiten salanimeä, joista tunnetuin oli Timo Vuori (myös Timo Wuori);
muita salanimiä olivat Valdemar/Waldemar (sanoittajana) ja vain kerran
käytössä ollut Paul Lupano. Hänen nimissänsä on yli 30 levytettyä sävellystä
ja 25 levytettyä sanoitusta, jotka kaikki ilmestyivät luonnollisesti hänen
PSO:n-kaudellaan tämän yhtiön levymerkeillä (Odeon, Finlandia, Blue Master
jne.). Omalla nimellänsä hän sävelsi ja sanoitti ainakin mietteliään
laulelman Iltanuotiolla, jonka Kalevi Korpi levytti: ”Hetki kauneinkin
päättyy, / tuli sammuu, hiiltyy pois. / Retki nuoruuden säilyy, / kuin se
unta ollut ois.” Piha on tehnyt jonkin verran mainosmusiikkiakin.
Jalkasen ja Kurkelan (2003) mukaan Piha oli jazzmies, joka hankki hyvillä
henkilösuhteillaan sovittajiksi ja soittajiksi Ossi Malisen kaltaisia nuoria
lahjakkuuksia. Jazz-mieltymyksiin viittaa ainakin Olavi Virran Olavi Koskelan
orkesterin säestyksellä levyttämä ”Timo Vuoren” sekä säveltämä että
sanoittama svengaava hidas foksi Pohjatuuli, josta aikalaisarvostelija
Mauno ”Pyörittäjä” Maunola kirjoitti näin: ”Toisella puolella Timo Vuoren
tavallisuudesta poikkeava slow-fox Pohjatuuli. Kas siinäpä vaikea pala
purtavaksi iskelmämusiikin harrastajille, jotka, kuten lienee tunnettua, ovat
perin usein kehnonlaisia rytmitajuntansa tiimoilta. Saattanee muodostua
monelle junasoittajalle kerrassaan ylivoimaiseksi.” Perinteistä kotimaista
tuotantoa edusti haikea valssi Kaunein ruusu, jonka
instrumentaaliesityksestä Pyörittäjä taas kirjoitti näin: ”--- PLD 2, Timo
Vuoren melankoolinen valssi. Tämäkin ’laulu ilman sanoja’.” Kauneimman
ruusun levytti laulettuna (sanatkin ”Timo Vuoren”) nimimerkki Anja Sini
eli oopperalaulajana paremmin tunnettu Mirjam Helin, Oskar Rokkasen tytär.
Lastenlaulu Intiaanin sotahuuto on saanut uusiakin levytyksiä.
Tunnetuin ”Timo Vuoren” sävellys lienee kuitenkin Veikko Tuomen tunnetuksi
tekemä Lehdetön puu; sen kääntöpuolella oli muuten nykyään käytännössä
tuntemattomaksi jäänyt beguine Lapsuuden kodissa, jonka säveltäjäksi
on merkitty Timo Vuori, mutta sanoittajaksi Wald. Piha (joka ei esiinny
missään muussa yhteydessä).
Timo Vuori (Wuori) esiintyy säveltäjänimenä jo muutamassa 1940-luvun
levytyksessä Decca- ja Rytmi-levymerkeillä. Einari Kukkonen on arvioinut
näitä sävellyksiä varsin ankarasti, eikä niitä nykyään enää tunnetakaan.
Noina aikoina tämä Pihan salanimi esiintyy myös orkesterinjohtajana, esim.
Eero Wäreen (Väreen) valssilevytyksessä Rytmi VR 6032 Äidille laulan mä
vain / Kultainen nuoruus vuodelta 1949.
Pihalta on levytetty sävellyksiä vielä 1970-luvun alkupuolellakin;
laulajina ovat olleet mm. Lasse Kuusela, Erkki Junkkarinen ja Katri-Helena (Nykyajan
joululaulu), sanoittajina ”Saukki” Puhtila ja Lauri Jauhiainen.
Piha kuoli vain 59-vuotiaana v. 1976. Hänen siunaustilaisuutensa
pidettiin 20.2.1976 Krematorion kappelissa.
KIRJALLISET LÄHTEET:
Anon. 1968. Pohjoismainen Sähkö Osakeyhtiö 1918—1968 50 v.
Helsinki: PSO. S. 25.
Gronow, Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake (toim.) 2004. Suomi
soi 1: Tanssilavoilta tangomarkkinoille. Ss. 142 ja 301.
Jalkanen, Pekka & Kurkela Vesa 2003. Suomen musiikin historia.
Populaarimusiikki. Porvoo: WSOY. Ss. 302 ja 453.
Kilpiö, Kaarina 2005: Kulutuksen sävel. Suomalaisen mainoselokuvan
musiikki 1950-luvulta 1970-luvulle. Helsinki: Like. (Väitöskirja.)
Kukkonen, Einari 2004: Liljankukka. Suomalaisen levyiskelmän
vaiheita 1945—49. Saarijärvi: Kustannuskolmio.
Muikku, Jari 2001: Musiikkia kaikkiruokaisille. Suomalaisen
populaarimusiikin äänitetuotanto 1945—1990. Helsinki: Gaudeamus. Ss. 80,
205, 222, 308 ja 320.
Uusitorppa, Harri 2001. ”Pop-patruunoiden aika on jo ohi.” Helsingin
Sanomat la 10. helmikuuta 2001.
SALANIMET:
http://www.hypermedia.fi/VYS/salanimet.html:
Viihdemusiikin Ystävien Seura ry / Harri Hirvi: Musiikin salanimiä ja
nimimerkkejä.
