Säveltäjä
ja sovittaja Veikko Samuli on tunnettu monien hittien tekijänä. Samulin
laajasta sävellystuotannosta löytyy niin hempeän romanttisia kuin reippaan
rohkeitakin kappaleita. Myös monivuotinen ura iskelmäsovittajana on
merkittävä: 1970-luvun lopulla alettiin jopa puhua Samulin sovitusten
tunnistettavasta soinnista, Samuli-soundista.
Kaakkois-Suomesta
Ylämaalta kotoisin oleva Veikko Samuli aloitti varsinaisen
musiikinopiskelunsa muutettuaan Helsinkiin. Laulutunnit ja opiskelu
Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla keskeytyivät kuitenkin neljän
vuoden jälkeen, kun kevyt musiikki ja keikkailu veivät nuoren muusikon
mennessään.
Veikko
Samulin ura säveltäjänä ei kuitenkaan lähtenyt heti kovin sutjakkaasti
liikkeelle. Vuonna 1965 Samuli kävi monien muitten nousevien lauluntekijöiden
tavoin esittelemässä sävellyksiään Fazer-levy-yhtiötä johtaneelle Toivo Kärjelle,
mutta tämä piti kappaleita vielä raakileina. Kärjen kehotuksesta hankkia
käytännön kokemusta tanssi- ja viihdemusiikista Samuli kuitenkin pestautui
ohjelmatoimiston kautta keikkamuusikoksi. 1970-luvun alkupuolen hän soittikin
Dannyn Made in Finland -yhtyeessä kosketinsoittimia.
Keikkailun
lomassa Samuli pääsi mukaan myös levytysstudioihin – aluksi soittajaksi,
sitten Jaakko Salon apulaistuottajaksi. Salon valvovan silmän alla Samuli
teki sovituksia ulkomaisista käännösiskelmistä, esimerkiksi Katri Helenan vuonna 1976 levyttämästä ja
Chrisse Johanssonin sanoittamasta Kesän
lapsi -kappaleesta (Scandia), Juhani Markolan Rakkauden aamusta (san. Pertti Reponen; Rondo, 1975) ja Dannyn Kuusamosta (san. Juha Vainio; Delta,
1976). Myös hienosti Gloria Gaynorin I
will survive -alkuperäisversiota mukailleen Virve Rostin Oon voimissain -kappaleen (san. Pertti
Reponen) sovitus on Samulin työtä, samoin samalla singlellä (Delta, 1979)
julkaistu suomenkielinen versio Menolipusta
(san. Sauvo Puhtila).
Vaikka
innostus säveltää itse syntyikin käännöskappaleita sovittaessa, Samuli on
kertonut ”oppineensa levynteon parhaassa mahdollisessa koulussa”. Salon
alaisena toimiessaan Samuli tuli tutuksi myös musiikin tekemiseen ja
levyttämiseen vaadittavan tuotantoketjun kanssa.
Vaikko
Samulin säveltäjänura lähti varsinaisesti liikkeelle Katri Helenan
levyttämästä kappaleesta Syysunelma
(Scandia, 1976). Samoihin aikoihin alkoi myös laajempi yhteistyö sanoittaja
Chrisse Johanssonin kanssa. Johanssonista tulikin yksi Samulin luotetuista
tekstittäjistä Juha Vainion ja Raul Reimanin ohella. Vaikka Samulin yhteys
Vainioon katkesikin välillä, he tekivät yhdessä monia iskelmän ikivihreitä,
esimerkiksi Katri Helenan levyttämät Katson
autiota hiekkarantaa (Scandia, 1979) ja Mun sydämeni tänne jää (Scandia, 1980) . Yhteistyössä
Vainion kanssa syntyi myös Armi Aavikon ja Dannyn suursuosikki Tahdon olla sulle hellä (Scandia,
1977). Kappaletta ajatltiin aluksi Kari Tapiolle, mutta siitä tehtiin kuitenkin duo Armille ja Dannylle. Sovituksen
oktaaveissa soivat särökitarat nousivat 1970-luvun lopun Samuli-soundin
tunnusmerkiksi. Kappaleen aloittama
hellyysteema jatkui myös Armin ja Dannyn kolmella seuraavalla albumilla,
joita Samuli ja Vainio olivat myös tekemässä.
Erityisen
läheiseksi ja helpoksi työkumppaniksi Samuli on maininnut Raul Reimanin.
Tämän kanssa Samuli teki muun muassa Anita Hirvosen Et usko kuinka koskeekaan -kappaleen (CBS Records 1981). Myös
kymmenvuotiaan Jonna Tervomaan laulama Syksyn sävel -voittokappale Minttu sekä Ville (1983) ja Matti
Eskon Lämmin, hellä, pehmoinen
(1984) ovat Samulin ja Reimanin yhteistyön tuloksia. Nämä kappaleet
julkaistiin Samulin muutaman yhtiökumppanin kanssa perustamalla mutta
lyhytikäiseksi jääneellä Vip Music -merkillä.
1980-luvulla iskelmään tuli mukaan paljon popvaikutteita, ja
erityisesti syntetisaattorien rooli oli uudessa popiskelmässä suuri.
Tämä näkyi myös Audiovox-yhtiön tuotannossa. Veikko samuli sävelsi
kappaleita myös Audiovox- yhtiölle. Audiovoxin alkuaikojen
persoonallisimpia laulajia oli rohkea naisartisti Kikka, jolle Samuli
teki kappaleita yhdessä Juha Vainion sekä myöhemmin myös Vainion pojan
Ilkan kanssa . Pikkutuhmat laulut, esimerkiksi Mä haluun
viihdyttää (AXR, 1989), Sukkula
Venukseen (AXR, 1990) ja Kierrätä
pyöritä mua (AXR, 1991) olivat varsin suosittuja.
1990-luvulla
Samulin suosituimpia sävellyksiä ovat olleet esimerkiksi kauan julkaisua
odottanut Myrskyn jälkeen (AXR,
1995), jonka esitti ja tekstitti Kari Tapio, sekä Lea Lavenin levyttämä
vuoden 1999 Syksyn sävel -voittaja Nyt
kun mennyt oot (san. Pekka Ruuska; Warner, 1999). Myös hieman vähemmälle
huomiolle jäänyt Laura Voutilaisen levytys Niin kuin meren hiekkaa (san. Turkka Mali; Fazer, 1998) on hieno
esimerkki Veikko Samulin tunnelmallisista sävellyksistä.
Biografiatekstissä
käytetyt lähteet:
von
Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja.
Helsinki, Otava. S. 526–527.
Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Helsinki, WSOY. S.
552, 609.
Kotirinta, Pirkko 2004: ”Samuli-soundista tuli käsite 1970-luvun lopussa”. Teoksessa Gronow,
Pekka, Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 – tanssilavoilta Tangomarkkinoille. Helsinki, Tammi.
S. 312–314.
Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus / Mika Kauhanen 2003:
”Kirkkomusiikin opiskelijasta iskelmäsäveltäjäksi. Veikko Samuli tekee
kansankulttuuria.” Teksti Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen
Internet-sivuilla osoitteessa
http://www.fimic.fi/fimic/fimic.nsf/0/d3b4d6ed96117a02c2256dab00277f09?OpenDocument.
Tarkistettu 1.7.2005.
Tietokannat:
Suomalaisten äänilevyjen tietokanta vuosilta 1901–1999. Suomen
äänitearkisto ry. Tietokanta Internet-osoitteessa
http://www.yle.fi/aanilevysto/firs.
Musiikkiaineistojen yhteistietokanta Viola. Tietokanta
Internet-osoitteessa http://viola.linneanet.fi.
