BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Sari Kaasinen

s. 15.9.1967, Rääkkylä

Teksti Heidi Haapoja
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika15.9.1967, Rääkkylä
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, kanteleensoittaja, säveltäjä, sanoittaja
Soittimetlaulu, kantele
Linkit
Sari Kaasisen kotisivut
http://www.sarikaasinen.com
Värttinän kotisivut
http://www.varttina.com
Biografia

Sari Kaasinen on eräs tunnetuimmista suomalaisen nykykansanmusiikkialan vaikuttajista, ja hänet muistetaan erityisesti Värttinä-yhtyeestä. Kaasisen musiikilliset juuret ovat Pohjois-Karjalassa, Rääkkylän kylässä, jossa hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa kalevalaisen runolaulun ja kanteleensoiton parissa. Kaasisen kansanmusiikkiyhtyetoiminta alkoi jo varhain: seitsemän vuoden iässä Sari aloitti kansanrunoharrastuksen äitinsä perustamassa lasten lausuntaryhmä Tsupukoissa. Myöhemmin Tsupukat esitti runoja myös laulaen, ja Sari Kaasinen toimi ryhmässä säestäjänä, sovittajana ja laulajana.

Vuonna 1983 Tsupukoista muodostunut ydinryhmä alkoi esiintyä uuden Värttinä-nimen alla, ja Kaasisesta tuli ison, noin 20-henkisen kansanmusiikkiyhtyeen vetäjä. Jäsenistä osa oli lapsia, osa teini-ikäisiä. Vanhan Värttinän ohjelmisto koostui pääosin traditionaalista materiaalista, mutta osin myös Sari Kaasisen sävellyksistä. Samaan aikaan Kaasinen hoiti myös muita musiikinohjaustehtäviä opettaen kanteleensoittoa muun muassa kansalaisopistossa. Hän aloitti itse kansanmusiikin ammattiopinnot vuonna 1986 Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla, joka oli perustettu vain muutamia vuosia aiemmin.

1990-luvun alussa Sari Kaasisen nimi nousi laajemmin suomalaisten tietoisuuteen, kun uudistunut, suureksi osaksi ammattimuusikoista koostuva Värttinä julkaisi Oi Dai-levyn. Levyn kappaleet olivat suurimmaksi osaksi Kaasisen sovittamia, ja niiden saundimaailma aivan uudenlainen: vanhaan traditionaaliseen materiaaliin yhdistyivät populaarimusiikista lainatut vaikutteet ja soittimet, esimerkiksi kitara ja saksofoni. Oi Dai myi platinaa, ja pian mediassa alettiin puhua ”Värttinä-ilmiöstä”, sillä mikään kansanmusiikkiyhtye ei ollut koskaan ennen saavuttanut Suomessa vastaavaa julkisuutta. Värttinän kappaleiden sanoitukset olivat osin kalevalamittaisia, osin uudempia rekilauluja, joista Miinan laulu herätti hyvin paljon huomiota. Sen kaksimieliset sanat olivat Värttinälle suorastaan painolasti: sanoitus huomioitiin lähes jokaisessa lehtiartikkelissa. Oi Daita seuranneet julkaisut eivät saavuttaneet aivan yhtä laajaa kuulijakuntaa, mutta Värttinä jäi silti ihmisten mieliin 1990-luvun tunnetuimpana suomalaisena kansanmusiikkiyhtyeenä. Sari Kaasinen toimi Värttinän keulahahmona vuosina 1983–1996, jonka jälkeen hän aloitti soolouran Värttinän jatkaessa Sarin pikkusiskon, Mari Kaasisen johdolla.

Soolouransa aikana Sari Kaasinen on julkaissut neljä levyä, joiden musiikki on ollut hieman erityylistä kuin Värttinällä, sillä soolouran levyt ovat koostuneet pääosin Kaasisen omista sävellyksistä ja sanoituksista eivätkä niinkään traditionaalista materiaalista.

Sari Kaasinen on uransa aikana saanut monia eri apurahoja ja tunnustuksia, muun muassa Valtion taitelija-apurahan, Kansanvalistusseuran palkinnon ja Emma-patsaan vuonna 1993, jolloin Värttinä valittiin suomalaisen populaarimusiikkikentän Vuoden yllättäjäksi. Kaasinen toimii nykyään muuan muassa Kihaus Folk Music Festival –tapahtuman taiteellisena johtajana ja kansanmusiikin opettajana eri musiikkiopistoissa ja konservatorioissa. Hän valmistelee myös musiikin tohtorintutkintoa Sibelius-Akatemiassa pääinstrumenttinaan kantele.

Lähteet:

Käppi, Pekko & Römpötti, Harri 2005. "Ancient voices in the firmament of new folk music". Teoksessa Inspired by tradition. Kalevala poetry in Finnish music. Toim. Jaakkola, Jutta & Toivonen, Aarne. Helsinki: Finnish Music Information Centre Fimic. S. 60–65.

Nevalainen, Kimmo 2001. Värttinä. Korkeelta ja kovvoo. Historia, musiikki ja nuotit. Helsinki: Like.

Ramnarine, Tina K. 2003. Ilmatar’s Inspirantions. Nationalism, Globalization, and the Changing Soundscapes of Finnish Folk Music. Chicago: The University of Chicago Press. S. 88–114.

Internetlähteet:

http://www.sarikaasinen.com

Valikoitu diskografia

Sari ja Mari Kaasinen 1992: Joko joulun alkaa saa (Mipu Music)

Sari Kaasinen & Sirmakka 1996: Tsihi, Tsihi (Warner/Fazer records, Suomi)

Sari Kaasinen 1998: Viisuja vintiltä (Warner, Finland)

Sari Kaasinen 1998: Emo (Warner – Innovator, Finland)

Sari Kaasinen & Otawa 2002: Reissunainen (Mipu Music)

Sari Kaasinen & Otawa 2002: Sarin joulu (Mipu Music)

Sirmakka 1992: Sirmakka (Mipu Music)

Sirmakka 1996: Tsihi, Tsihi (Finlandia Records)

Värttinä 1987: Värttinä (Värttinä)

Värttinä 1989: Musta Lindu (Olarin Musiikki)

Värttinä 1991: Oi Dai (Sonet – Spirit, Suomi)

Värttinä 1994: Aitara (Mipu Music)

Värttinä 1996: Kokko (Warner – Nonesuch)

Värttinä 1992: Seleniko (Polygram – Sonet, Spirit, Suomi)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy