40-vuotistaiteilijajuhlaansa keväällä 2005 viettänyt Esko Rahkonen on
nykyään Eino Grönin ja Reijo Taipaleen ohella pisimmän uran tehneitä
tangolaulajiamme. 1960-luvulta lähtien Rahkonen on tehnyt seitsemisen tuhatta
keikkaa ja levyttänyt yli 300 kappaletta. Vaikka Rahkosta ei yksittäisistä
hittikappaleista tai ylimääräisestä tähden kimalluksesta tunnetakaan, on hän
silti edelleen pidetty ja suosittu vakaana ja luotettavana tangon tulkkina.
Esko Rahkonen tuli aluksi julkisuuteen Unto Monosen ”löytönä”. Mononen
sattui Rahkosen kanssa samalle rovaniemeläiselle nakkikioskille talvella
1963, ja varsin pian heistä tuli ystäviä. Saman vuoden syksystä lähtien Rahkonen
kävi Monosen luona laulutunneilla, ja tavallaan Rahkosen nopeaoppisuuden ja
sujuvan yhteistyön kunniaksi Mononen sävelsi Rahkosen pehmeälle äänelle hyvin
sopivan tangon Syvä kuin meri.
Seuraavana kesänä Mononen jo esitteli löytönsä Toivo Kärjelle, ja Rahkosen
debyyttisingle Syvä kuin meri/ Yön hiljaisuudessa julkaistiin
Philips-merkillä alkukeväästä 1965. Levy nousi listoilla kolmanneksi.
Syvä kuin meri on Monosen säveltäjänuran viimeisimpiä suosikkitangoja, mutta Esko
Rahkosen uralle se oli alkusysäys. Rahkosen hienon tulkinnan lisäksi levyllä
on kuultavissa Monosen tangoille hyvin ominainen näyttävä, haitarilla
soitettu alku- ja välisoitto. B-puolena julkaistu, niin ikään Monosen
säveltämä ja sanoittama tango Yön
hiljaisuudessa tuli myöhemmin tunnetuksi erityisesti Rauli Badding
Somerjoen esityksenä.
Ensisinglen menestyksen myötä Rahkonen vedettiin heti mukaan keikoille
ympäri Suomea. Keikkailu ei ollut laulajalle aivan uutta, sillä hänellä oli
jo kokemusta tanssiorkesterien solistin tehtävistä. Aivan ensimmäisiä kertoja
Rahkonen oli laulanut julkisesti esiintyessään vuonna 1957 Taian ja ristin Lappi -näytelmän
kiertueella esitysten jälkeen pidettyjen tanssien solistina, ja tämän
jälkeenkin hän oli keikkaillut tanssiorkesterien solistina ja menestynyt
muutamissa iskelmälaulukilpailuissakin. Tangobuumin valtaaman yleisön
innostus ja levylaulajan työtahti oli kuitenkin jotain uutta.
Rahkonen levytti Monosen tangoja vielä vuonna 1966, jolloin julkaistiin
levytykset kappaleista Erottamattomat
ja Marja. Tämän jälkeen Rahkosen
tango-ohjelmisto koostui pääosin Toivo Kärjen sävellyksistä. Tangojen suosion
huipulla 1960-luvun puolenvälin jälkeen alettiin tehdä uusintalevytyksiä
vanhoista tangoista, ja niinpä Rahkonenkin levytti esimerkiksi Metro-Tyttöjen
suursuosikit Rakasta, kärsi ja unhoita
ja Hiljainen kylätie. Muita
Rahkosen levyttämiä Kärki-tangoja ovat Odotin
pitkän illan, Tallinnan laulu, Hiljainen sade toukokuun ja Ritva.
1970-luvulle tultaessa tangosuosion suurin huuma hiipui. Yleisöä
keikoilla ja tansseissa riitti silti, ja niinpä Esko Rahkonenkin pysyi
perinteisessä tanssimusiikissa – tangoissa, valsseissa ja humpissa. Lahteen
asettautuneen Rahkosen uurastus palkittiin vuonna 1977, kun hän sai
kultalevyn jo muutama vuosi aikaisemmin julkaistusta albumista Kaukainen kotiseutuni. Levyllä oli
muun muassa Kotiseutu Pohjolassa,
yksi Rahkosen 1970-luvun suosikkikappaleista. Vuoteen 1986 saakka Rahkonen
keikkaili tiiviisti ja julkaisi uusia levyjäkin muutaman vuoden välein.
Vuodesta 2002 lähtien Esko Rahkonen on nauttinut valtion
taiteilijaeläkettä, mutta hän ei ole siltikään jättänyt tanssilavoja.
Keikkoja on edelleen tasaiseen tahtiin, ja kokoelmalevyjäkäkin on jo
julkaistu useita.
Biografiatekstissä käyteyty lähteet:
von
Bagh, Peter & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja.
Helsinki, Otava. S. 453–454.
Gronow, Pekka 2004: ”Suomalaisen tangon sielu”. Teoksessa Gronow, Pekka,
Lindfors, Jukka & Nyman, Jake 2004: Suomi
soi 1 – tanssilavoilta Tangomarkkinoille. Helsinki, Tammi. S. 27, 29, 32.
Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia. Populaarimusiikki. Helsinki, WSOY. S.
459, 475, 477.
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas. Helsinki, WSOY. S. 350–532.
”Esko Rahkonen on yhtä suomalainen kuin ruisleivän puolikas ja lasi
maitoa”. Uusi Lahti -kaupunkilehden
artikkeli Internet-osoitteessa
http://www.uusilahti.com/puheenaiheet.php?category=4&story=1426.
Tarkistettu 20.7.2005.
Tietokanta:
Suomalaisten äänilevyjen tietokanta vuosilta 1901–1999. Suomen äänitearkisto
ry. Tietokanta Internet-osoitteessa http://www.yle.fi/aanilevysto/firs.
