BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Jussi Raittinen

s. 15.9.1943, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiPaavo Juhani Raittinen
Oikea nimiJussi Raittinen
TaitelijanimetJussi, Sartsa
SalanimetKullervo Pellinen
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika15.9.1943, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja (päärooli), sanoittaja, orkesterinjohtaja
Soittimetkitara (pääinstrumentti), basso, piano, huuliharppu
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Rumba Miinus Samba, laulaja-kitaristi 1959
The Roberts, kitaristi 1961
The Esquires, laulaja, kitaristi ja basisti 1962-64
Eero ja Jussi & The Boys, laulaja-kitaristi 1964-65
Jussi & The Boys, 1966-67
Eero ja Jussi & The Boys, laulaja, kitaristi ja basisti 1967-70
Jussi & The Boys, laulaja-basisti 1970
Tommie Mansfield Group, 1970-71
Eero ja Jussi & The Boys, laulaja, kitaristi ja basisti 1971--72
Jussi & The Boys, 1972-77, laulaja-basisti 1978-79,2000-
Eero ja Jussi & The Boys, 1980-99
Vaikuttajat
Johan "Mosse" Vikstedt, levytuottaja
Muut henkilöyhteydet
Eero Raittinen, veli, esiintyjätoveri
Biografia
Jussi ja Eero Raittinen saivat innostuksen musiikkiin  jo varhain heidän äitinsä hankkiman levysoitinradion välityksellä. Vuonna 1956 heidän maailmankuvaansa tunkeutuivat tätä kautta Bill Haley, Elvis Presley ja rock'n'roll. Jussin hankittua rippikoululahjaksi saamillaan rahoilla käytetyn kitaran veljekset perustivat syksyllä 1959 muutaman samanhenkisen ystävänsä kanssa skiffle-yhtyeen, joka sai omalaatuisen nimen Rumba Miinus Samba, mutta jonka elinkaari jäi varsin lyhyeksi.

Seuraavana keväänä Raittisen veljekset osallistuivat koelaulutilaisuuteen, mikä poiki heinäkuussa 1960 kaupallisestikin varsin mukavasti menestyneen esikoissiglen Banjo Boy / Mustapha (Decca). Tässä vaiheessa Jussi ja Eero olivat aloittaneet myös keikkailun erään kitaraa soittaneen kaverinsa kanssa päästen esiintymään jopa televisioonkin. Tammikuussa 1961 veljeskaksikko osallistui Helsingissä pidettyyn rock'n'rollin kuninkuuskisaan, mutta ei sijoittunut palkinnoille.

Esiintyminen toi Jussille ja Eerolle kuitenkin kiinnityksen pääkaupungissa peräti puolitoista kuukautta kuudesti viikossa pyöritettyyn rock-showhon, joka jatkui kevään ja kesän mittaan hieman eri muodossa Ruotsin puolelle saakka. Tässä yhteydessä he olivat mukana myös The Roberts-nimisessä tilapäiskokoonpanossa, Jussi komppikitaristina ja Eero rumpalin vikarianttina. Syksyllä 1961 he eivät juurikaan keikkailleet, mutta Eeron hankittua itselleen   rummut he liittyivät seuraavana keväänä kitaristi Reijo Bergströmin perustamaan The Esquires-yhtyeeseen.

Joukkue alkoi saada keikkoja ja niiden myötä mainetta. Niinpä The Esquires pääsi toukokuussa 1963 tekemään ensilevynsä, kaupallisesti varsin menestyksekkään twistsovituksen kansansävelmästä Juokse sinä humma. Syksymmällä Raittisen veljekset olivat kuitenkin kypsiä eroamaan kokoonpanosta ja siirtyivät aikansa suosituimpaan ns. rautalankayhtyeeseen The Soundsiin. Se taltioi saman vuoden joulukuussa lauluesityksensä Hei tytöt ja Kaipaan sua (Fontana), joita on luonnehdittu lajissaan historiallisiksi.

Keväällä 1964 Jussi ja Eero olivat jälleen kyllästyneet entiseen komentoon. He päättivät vaihtaa levy-yhtiötä ja kokosivat saman tien uuden yhtyeen, joka sai nimen The Boys. Sen esikoislevytyksen kääntöpuoli Salaisuuteni eli suomennos Beatles-hitistä Do You Want To Know A Secret oli samalla Jussi Raittisen debyytti sanoittajana. Myöhemminhän hän on tekstittänyt toista sataa kappaletta, joista monet muille laulajille.

Äänitettyään kesällä 1964 toisen singlensä The Boys teki kuukauden kiertueen Itä-Saksaan, minkä jälkeen joukkue uusi kokonpanonsa ja taltioi sittemmin ikivihreäksi patinoituneen esityksensä Kaunis nainen. Saman vuoden joulukuussa Eero ja Jussi & The Boys ikuistivat ensimmäisen LP:nsä, joka sai nimen Numero 1 (RCA Victor) ja jota pidetään oivana esimerkkinä tuolloisten rhythm'n'blues-vaikutteiden ilmaantumisesta suomalaiseen musiikkiviihteeseen. Levy koostui veljesten single-esityksistä ja muutamista keikkanumeroista uusina äänitteinä kuuluen tänään alan keräilyharvinaisuuksiin.

Jussi Raittinen joutui ennen vuoden 1964 päättymistä suorittamaan asevelvollisuuttaan, mikä merkitsi taukoa hänen keikkailuunsa The Soundsin jatkaessa toimintaansa Eeron johdolla ilman häntä.

Seuraavana vuonna veljekset osallistuivat kuitenkin yhdessä Suomen eurovisiokarsintaan esityksellään Tahdon saaren (RCA Victor), joka menestyi levytettynä erinomaisesti. Lisäksi he säestivät eräitä muitakin vokalisteja näiden levytyksissä.

Vuonna 1965 myös The Sounds herätettiin jälleen henkiin kokoontuakseen tilapäisesti levytysstudioon taltioimaan muutamia rautalankaesityksiä Japanin markkinoita varten. Tuloksena oli single Siberia eli muunnelma venäläissävelmästä Rakastan sinua, elämä (Philips) ja LP The Sounds Best Album (Philips). Eero ja Jussi & The Boys esiintyivät mm. Tukholman Gröna Lundissa ja äänittivät toisen LP:nsä, nimeltään   Numero 2 (RCA Victor). Lisäksi yhtye oli mukana avustamassa Jukka Kuoppamäkeä tämän taltioinnissa Eikan pumppu (RCA Victor).

Palattuaan siviiliin syksyllä 1966 vänrikkinä Jussi Raittinen äänitti seuraavan levynsä, vastavedoksi Irwin Goodmanin esitykselle Ei tippa tapa tarkoitetun numeronsa Opettaja Raittinen (RCA Victor) itsellisenä solistina. Pian tämän jälkeen hän kokosi uuden kvintetin, joka sekin alkoi esiintyä ja levyttää nimellä The Boys. Joukkue ikuisti brittiläisen Jim Pembroken kanssa esitykset If You Need Me ja Say Yeah (RCA Victor) ja omissa nimissään mm. kohtalaiseksi hitiksi osoittautuneen Balladin kanuunasta (RCA Victor).

Seuraavana syksynä Jussi aloitti opiskelun kauppaopistossa, mutta tunsi ennen pitkää voittamatonta halua palata estradeille. Niinpä hän kasasi jälleen tuoreen, nyt kuusimiehisen The Boys-kokoonpanon, mikä vahvistui ennen vuoden 1968 loppua septetiksi. Syksyllä 1968 Raittisen veljesten tiet erkanivat uudemman kerran, kun Eero perusti oman yhtyeensä Helpin ja opintonsa keskeyttänyt Jussi jatkoi The Boysin kanssa.

Kun soittaminen ei kuitenkaan pitänyt leivissä, Jussi Raittinen pestautui tilapäisesti keikkamyyjäksi Antti Einiön johtamaan Artistit-ohjelmatoimistoon. Marraskuussa 1969 hänet valittiin myös vasta perustetun Popmuusikot ry:n sihteeriksi ja rahastonhoitajaksi. Sen jälkeen hän oli valmis tekemään loikan rockista poliittisiin lauluihin esittämällä pari kappaletta kokoelmaan Työväen lauluja (Scandia), joka onnistui kaupallisestikin katsottuna erinomaisesti.

70-luvun puolella Jussi Raittinen osallistui saman reseptin mukaan tehtyyn vastakkaiseen julkaisuun Talonpoikaisarmeijan lauluja (Scandia). Sittemmin hän oli mukana myös sellaisissa musiikkihistoriallisissa projekteissa kuin Työväen lauluja II (Scandia), Korsu soi (Scandia), Merimiesten lauluja (Scandia) ja Jätkän lauluja (Scandia). Vuonna 1970 Jussi levytti pari laulua englannin kielellä DDT Jazzbandin kanssa. 

Vanhan The Boysin hajottua 60-luvun lopussa Jussi Raittinen ja kitaristi Antero Jakoila lyöttäytyivät yksiin ABC-nimisen trion kanssa, jolloin syntyi tammikuussa 1970 ensimmäisen keikkansa soittanut ABC-Boys.

Ryhmittymän tarina päättyi saman vuoden syksyllä, kun Eero palasi   isonveljensä rinnalle ja The Boys puhallettiin taas henkiin. Kävi kuitenkin niin, että "Eppu" lähti jälleen keväällä omille teilleen, kokoonpanoon nimeltä Tasavallan Presidentti.

Jussi Raittinen oli alkanut toimittaa noihin aikoihin radiossa Country & Western-musiikille omistettua Kantrikotvasta, joka poiki vuonna 1971 LP:n Kantri (Scandia). Saman vuonna hän teki salanimellä Kullervo Pellinen "syrjähypyn" Love Recordsille ollakseen mukana projektissa Lokki kivellä, joka koostui Jussille niin läheisistä uskaliaista sananmuunnoksista. Kyseisen vuoden levysatoon kuului myös suomenkielinen C&W-kokoelma Länttä kohti (Scandia) mm. Eija Merilän, Erkki Liikasen ja Kai Lindin kanssa.

Jussi Raittisen varsinainen kultakausi alkoi kuitenkin vasta syksyllä 1973 Matti Laipion tuottaman kokoelman Mä tahdon rokata (Scandia) myötä ja vuotta myöhemmin ilmestynyt albumi Pojat asialla (Scandia) toi sekin hänelle kultalevyn. The Boys vietti seuraavana vuonna 10-vuotisjuhlaansa, mikä huipentui yhtyeen eri kokoonpanoja esittelevään kavalkadiin Turun Ruisrockissa ja sen jälkeen järjestettyyn railakkaaseen kultalevykaronkkaan. Saman vuoden merkkipaaluihin Jussin uralla kuuluu voitto Syksyn sävel-kipailussa K.W. Blomqvistin sävelmällä Metsämökin tonttu.

Voittoisa esitys loi pohjan pikavauhtia julkaistulle kokoelmalle Kantri & Rock (Scandia), jonka kakkospuoli oli sama kuin kolmisen vuotta aikaisemmalla Kantri-LP:llä. Vuonna 1975 Jussi ja Eero yhyttivät toisensa Tukholmassa muutaman ulkopuolisen avustajan äänilevyn teon merkeissä, jolloin syntyi rhytm´n'blues- ja soulhenkinen pitkäsoitto Kehä kaartuu (Scandia). Syksymmällä samana vuonna Jussi Raittinen vieraili Matti Laipion opastuksella ensi kerran Yhdysvalloissa taltioiden Memphisissä ohimennen muutaman sikäläisen muusikon kanssa esityksensä Blue Moon Of Kentucky (Rock & Country Records) ja hieman myöhemmin New Orleansissa Syksyn sävel-kisoihin aiotun kappaleen Alla palmupuiden (Scandia).

Kaverukset uusivat amerikanmatkansa seuraavana kesänä, kotiintuomisinaan levyn otsikkokaupungissa ikuistettu LP Nashville (EMI) ja vuonna 1977 julkaistu englanninkielinen kokoelma Rollin' The Rock (EMI).  Vuosikymmenen lopussa Jussi suoritti jälleen uuden aluevaltauksen tekemällä M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen kanssa lapsille suunnatun LP-levyn Jussi ja Kieku ja Kaiku (Gold Disc), joka sai kolmisen vuotta myöhemmin jatkoa kokoelmalla Jussi merihädässä (Johanna).

Keväällä 1980 Raittisen veljekset aloittivat jälleen yhteistyön juhlimalla siinä sivussa 20-vuotista taiteilijantaivaltaan vanhoja kotikulmiaan nostalgoivalla kokoelmalla Hämeentie 38 (RCA), minkä jälkeen levytysrintamalla oli heidän puolesta hiljaisempaa lukuunottamatta Jussin paria vähemmälle huomiolle jäänyttä älppäriä: Jussi Raittinen ystävineen (Etnomono) vuodelta 1984 ja sitä vuotta nuorempi Hirvi, älä tule tielle (Tähtitorni). Comeback The Boys-yhtyeen kanssa tapahtui vuonna 1986 kokoelmalla Numero 3 (Polydor).

1990-luvulla veljekset jatkoivat keikkailua ja levyttämistä sekä yhdessä että erikseen aina vuosisadan loppuun asti, jolloin heidän tiensä erkanivat jälleen, ties monennenko kerran. Tuolta ajalta ovat muistona mm. yhteiset LP:t 3 kitaraa (AXR) ja Kuoppainen tie (AXR) sekä Jussin 50-vuotispäivänsä kunniaksi tekemä Rockin' 50 (Ding Dong). Mielenkiintoinen Boys-yhtyeen historiaa valottava CD-julkaisu on tuore kaksoiskokoelma Suomi-rockin korkeakoulu (WEA)

2000-luvulla Jussi Raittinen on esiintynyt paitsi yksinään myös jälleen kerran uudistuneen The Boysin kanssa. Hänen tuoreimmasta levytuotannostaan kannattaa noteerata ainakin Stadin kundin kaiho (Music Makers), uusitun Boysin avustamana taltioitu kokoelma Shake! (Ding Dong) ja yhteistyönä Jorma Kääriäisen sekä Agents-yhtyeen kanssa syntynyt 2 CD:n kokoelma Pop Show (Parlophone).

Syksyllä 2003 julkaistiin Jussi Raittisen 60-vuotispäivän kunniaksi Heimo Hatakan teos Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee, joka peilaa varsin tarkasti suomalaisen rockin historiaa paitsi muistelijan itsensä myös koko hänen aikakautensa kannalta. Vuonna 2004 Raittinen palkittiin Erikois-Emmalla ja hänelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa

(WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)

Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)


Sanottua

"Pitkään muusikkopiireissä kiertänyt anekdootti kertoo, että Herbert Katz kysyi kerran studiossa, mitä Jussi tekee, kun nuoteissa tulee vastaan kinkkisempi sointu. Vastausversioita kiertää ainakin kaksi: 'Ei muuten tuu!' ja 'Kiitos, mä en käytä!'" (Hatakka, Eero 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Valikoitu diskografia

Eero ja Jussi: Banjo Boy / Mustapha 1960 (Decca)

The Esquires: Juokse sinä humma / Tumma yö 1963 (Decca)

The Sounds: Hei tytöt / Kaipaan sua 1963 (Fontana)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaikki rakkauteni (All My Loving) / Salaisuuteni (Do You Want To Know A Secret) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaunis nainen (Oh, Pretty Woman) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Tahdon saaren 1965 (RCA Victor)

Carola & The Boys: Maailmain (The End Of The World) 1965 (RCA Victor)

The Sounds: Siberia (Rakastan sinua, elämä) 1965 (Philips)

Jussi Raittinen: Opettaja Raittinen 1966 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Ukkopekka-uu-uu (Chattanooga Choo-Choo) 1968 (RCA Victor)

Eri esittäjiä: Työväen lauluja 1969 (LP) (Scandia) 

Eri esittäjiä: Talonpoikaisarmeijan lauluja 1970 (LP) (Scandia).

Eri esittäjiä: Kantri 1971 (LP) (Scandia)

Levynhävittäjät: Lokki kivellä 1971 (LP) (Love Records)

Tommie Mansfield Group With Jussi Raittinen 1972 (LP) (Special)

Jussi & The Boys: Mä tahdon rokata 1973 (LP) (Scandia)

Jussi & The Boys: Pojat asialla 1974 (LP) (Scandia)

Jussi & Kantri Boys: Kantri & Rock 1974 (Scandia)

Jussi & Boys & Friends: Kehä kaartuu 1975 (LP) (Scandia)

Jussi Raittinen: Blue Moon Of Kentucky 1975 (Rock & Country Records)

Jussi & New Orleans Boys: Alla palmupuiden 1975 (Scandia)

Jussi Raittinen ja DDT Jazz Band: Muori ei siedä musiikkia tuvassaan 1976 (Love Records)

Jussi: Nashville 1976 (LP) (EMI)

Jussi Raittinen: Rollin' The Rock 1977 (LP) (EMI)

Jussi Raittinen: Jussi ja Kieku ja Kaiku 1979 (LP)(Gold Disc)

Eero ja Jussi: Hämeentie 38 1980 (LP) (RCA)

Jussi Raittinen: Hirvi, älä tule tielle 1984 (LP) (Tähtitorni)

Eero ja Jussi & The Boys: Numero 3 1986 (CD) (Polydor)

Jussi Raittinen: Stadin kundin kaiho 2000 (LP) (Music Makers)

Jussi & The Boys: Shake! 2002 (CD) (Ding Dong)

Jorma Kääriäinen & Agents sekä Jussi & The Boys: Pop Show 2004 (2 CD) (Parlophone)

Bibliografia ja lähteet

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)

Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy