BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Eero Raittinen

s. 6.10.1944, Helsinki

Teksti Erkki Pälli
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiEero Raittinen
Oikea nimiEero Raittinen
AliaksetEppu
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika6.10.1944, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja
Soittimetlaulu, rummut
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Yhtyeet
Rumba Miinus Samba, 1959
The Esquires, rumpali 1962-63
The Sounds, 1963-64
The Boys, laulaja, rumpali 1964-66
The Boys, laulaja 1967-68
Help, 1968-69
Tasavallan Presidentti, 1969-74
Groon, 1971-
Rotox, 1975-76
Ball, 1977
Boxcar, 1978
Kultakurkut, 1985-
Noisy Kinda Men, 2002 -
Vaikuttajat
Jussi Raittinen, isoveli, yhtyekumppani
Muut henkilöyhteydet
Johan "Mosse" Vikstedt, levytuottaja
Biografia


Veljekset Eero ja Jussi Raittinen viettivät lapsuutensa suuressa vuokratalossa Helsingin Hämeentien varrella 131 muun perheen joukossa. Eero syntyi hieman toista vuotta ison veljensä Jussin jälkeen, minkä vuoksi poikien keskinäinen suhde muodostui heti alun pitäen varsin läheiseksi. Innostuksen musiikkiin he saivat jo varhain äitinsä hankkiman levysoitinradion välityksellä. Vuonna 1956 poikien maailmankuvaan tunkeutuivat tätä kautta Bill Haley, Elvis Presley ja rock'n'roll.

Kolme vuotta myöhemmin he perustivat muutaman samanhenkisen ystävänsä kanssa skiffle-yhtyeen, joka sai omalaatuisen nimen Rumba Miinus Samba, mutta jonka elinkaari jäi varsin lyhyeksi.

Keväällä 1960 Eero ja Jussi osallistuivat koelaulutilaisuuteen, jonka tuloksena syntyi saman vuoden heinäkuussa heidän esikoissiglensä Banjo Boy / Mustapha (Decca). Tässä vaiheessa veljekset olivat aloittaneet myös keikkailun erään kitaraa soittaneen kaverinsa kanssa ja päässeet näyttäytymään jopa televisioon. Tammikuussa 1961 kaksikko osallistui Helsingissä pidettyyn rock'n'rollin kuninkuuskisaan, mutta ei sijoittunut palkinnoille.

Esiintyminen toi pojille kuitenkin lisää julkisuutta ja sen myötä kiinnityksen pääkaupungissa peräti puolitoista kuukautta kuudesti viikossa pyöritettyyn rock-showhon, joka jatkui kevään ja kesän mittaan hieman eri muodossa Ruotsin puolelle saakka. Vuonna 1962 veljekset liittyivät kitaristi Reijo Bergströmin perustamaan The Esquires-yhtyeeseen, joka teki seuraavana keväänä ensilevynsä, kaupallisesti varsin menestyksekkään twistsovituksen kansansävelmästä Juokse sinä humma. Syksyllä 1963 Jussi siirtyi aikansa suosituimpaan  rautalankayhtyeeseen The Soundsiin ja pikkuveli Eero tuli perässä hankittuaan sitä ennen itselleen rummut.

Runsaan puolen vuoden kuluttua Eero ja Jussi olivat kypsiä eroamaan The Soundsista omille teilleen. He vaihtoivat seuraavana keväänä levy-yhtiötä ja kokosivat uuden yhtyeen, joka sai nimen The Boys ja siitä kehittyi ajan myötä eräänlainen suomalaisten rockmuusikkojen sisäoppilaitos. Kokoonpanon ensilevytys oli vuonna 1964 julkaistu Kaikki rakkauteni, käännös Beatles-hitistä All My Loving (RCA Victor).

Äänitettyään kesällä 1964 toisen singlensä The Boys teki kuukauden kiertueen Itä-Saksaan, minkä jälkeen yhtye uusi miehistönsä ja taltioi sittemmin ikivihreäksi patinoituneen esityksensä Kaunis nainen.

Saman vuoden joulukuussa Eero ja Jussi & The Boys ikuistivat ensimmäisen LP:nsä
Numero 1
(RCA Victor), jota pidetään oivana esimerkkinä tuolloisten rhythm'n'blues-vaikutteiden ilmaantumisesta suomalaiseen musiikkiviihteeseen. Levy koostui veljesten single-esityksistä ja muutamista keikkanumeroista uusina äänitteinä ja kokoelma kuuluu tänään alan keräilyharvinaisuuksiin.

Vuonna 1965 koottiin vanha The Sounds jälleen levytysstudioon taltioimaan muutamia rautalankaesityksiä Japanin markkinoita varten. Tuloksena oli single Siberia eli muunnelma venäläissävelmästä Rakastan sinua, elämä (Philips) ja kokoelma The Sounds Best Album (Philips). Seuraavana vuonna joukkue esiintyi mm. Tukholman Gröna Lundissa ja äänitti toisen pitkäsoittokiekkonsa, nimeltään  Numero 2 (RCA Victor).

Jussi Raittisen jouduttua suorittamaan asevelvollisuuttaan vuoden 1964 lopussa Eero ja The Boys jatkoivat toimintaansa ilman häntä kierrellen maata kesällä 1966 Dannyn suureellisen shown mukana. Samana vuonna julkaistiin myös The Boysin ilman Jussia taltioitu esitys Norjan puu (Norwegian Wood) (RCA Victor), jota seurasi lämpimän vastaanoton saanut Eeron ensimmäinen soolosingle Lontoo (London) (RCA Victor).

Levyn menestys innoitti Eero Raittisen paneutumaan ensisijaisesti laulajan uraan. Ratkaisua vahvistivat hänen keväällä 1968 suomeksi levyttämänsä kaksi ruotsalaishittiä Rakkaudelta näyttää hitto vie (Det börjar verka kärlek, banne mej) ja Vanha holvikirkko (Mälarökyrka) (RCA Victor)  ja niiden saavuttama kaupallinen menestys, mikä sai hänet irtautumaan The Boysista sekä kokoamaan oman yhtyeen nimeltä Help. Sen tarina päättyi kuitenkin jo seuraavana keväänä, vaikka sen jäsenet olivat yhä mukana Raittisen loppuvuodesta 1969 työstetyllä esikois-LP:llä Eero elpee (RCA Victor).

Kokoelma julkaistiin uudelleen vuonna 1977 otsikolla Blues From The North (RCA Victor) eikä syyttä, sillä sitä voidaan pitää monessakin suhteessa ainutlaatuisena. Tarjoaahan se ensinnäkin hyvän näytteen Eero Raittisen  kyvyistä alan taitajana ja onhan se kokonaisuudessaan myös aikansa kansainväliset laatuvaatimukset täyttävä tuote.

Vuonna 1971 Eero Raittinen teki uuden listahitin Toivotaan, toivotaan (RCA Victor) eli suomenkielisen version Jose Felicianon esityksestä Che Sara. Seuraavana vuonna hän liittyi mahtipontista nimeä Tasavallan Presidentti kantaneeseen progressiiviseen yhtyeeseen, jonka kanssa teki LP:n Lumberland (Sonet) ja pari vuotta myöhemmin toisen: Milky Way Moses (Sonet). Kokoonpanon hajottua Raittinen vetäytyi estradeilta, kunnes palasi  taas musiikin pariin  pianistin Hillel Tokazierin kanssa.

Kaksikko kokosi joukkueen, joka alkoi esiintyä nimellä Rotox ja joka julkaisi alkuvuodesta 1976 ainoaksi jääneen LP:nsä Etsikko (Hi-Hat). Yhtyeen lopetettua toimintansa Raittinen ja Tokazier työstivät kaksistaan kokoelman Good Rockin' Tonight (Hi-Hat), minkä jälkeen he muodostivat ensemblen, joka sai nimen Ball - mutta muuttui jo runsaan vuoden kuluttua Boxcariksi. Tämäkään kokoonpano ei osoittautunut kovin pitkäikäiseksi, vaikka ehti sentään jättää jälkeensä kokoelman Necktie Party (Kompass).

Niinpä Eero Raittinen ja Hillel Tokazier pestautuivat 80-luvun alussa Jussi Raittisen siihen saakka sitkeästi hengissä pitämään The Boys-yhtyeesen, joka julkaisi heti alkajaisiksi parikin uutta kokoelmaa: Hämeentie 38 (LP) (RCA Victor) ja Eero ja Jussi 20 vuotta (RCA Victor). Tokazier viihtyi joukkueessa kuusi vuotta, mutta Raittisen veljekset jatkoivat yhdessä aina seuraavan vuosikymmenen loppuun asti. Vuonna 1986 Eero ja Jussi & The Boys saivat myös markkinoille kokoelmansa Numero 3 (Polydor), jota seurasi ennen vuosikymmenen vaihtumista vielä nuoremman Raittisen albumi Oiling Boiling Rhythm'n'Blues Bandin laulusolistina.

90-luvun puolella Raittisen veljekset tehtailivat vielä pitkäsoiton 3 kitaraa (AXR) ja vuosikymmenen puolivälissä kokoelman Kuoppainen tie (AXR). Eero teki siinä sivussa vuonna 1992 omiin nimiinsä vahvasti country-vaikutteisen soolo-LP:n Mies matkallaan (Epic) ja vuotta myöhemmin uuden kokoelman Vielä vähän aikaa (Epic). Vuonna 1996 häneltä ilmestyi niin ikään lännenhenkinen kokoelma Eero Raittinen ja kansainvälinen seikkailija (Texicali).

Eero Raittinen on jatkanut levyttämistä tasaiseen tahtiin myös 2000-luvun puolella, tuoreimpina aikaansaannoksinaan 60-vuotisjuhlan kunniaksi julkaistu CD Uhkapeluri (Bluelight) ja samana vuonna ilmestynyt näyttökokoelma Eero Raittinen & Noisy Kinda Men (Bluelight). Vuodelta 2004 on myös yhteinen CD Wetus Blues Bandin solistina (Bluelight). Pari vuotta vanhempi opus on neljän omaperäisen raspikurkun hieman itseironinen soiva käyntikortti Kultakurkut (AXR).

Viime vuosina Eero Raittinen on keikkaillut useammankin eri kokoonpanon kanssa, mutta useimmiten häntä on avustanut aiemmin mainittu rumpali Janne Haviston isännöimä Noisy Kinda Men tai Gustavson & Raittinen Rhythm & Blues Band. Lisäksi hän on ollut aktiivisesti mukana tuossa erikoisessa Kultakurkut-muodostelmassa, johon ovat kuuluneet hänen lisäkseen Harri Marstio, Bablo alias Marko Junnilainen ja Esa Eloranta säestäjänään Tom Nyman Band.

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)

Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)

Sanottua

"Ensisinglen saldo tahattomassa komiikassaan oli melkoinen. Pääosassa olivat meidän innostuksemme ja aikuisten äijien laskelmointi. Se oli niin sanottua muusikkojen sisätyötä", arvioi Eppu 40 vuoden viiveellä." (Hatakka, Eero 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Valikoitu diskografia
Eero ja Jussi: Banjo Boy / Mustapha 1960 (Decca)

The Esquires: Juokse sinä humma / Tumma yö 1963 (Decca)

The Sounds: Hei tytöt / Kaipaan sua 1963 (Fontana)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaikki rakkauteni (All My Loving) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaunis nainen (Oh, Pretty Woman) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Tahdon saaren 1965 (RCA Victor)

Carola & The Boys: Maailmain (The End Of The World) 1965 (RCA Victor)

The Sounds: Siberia 1965 (Philips)

Eero & The Boys: Sinä vain (You're The One) / Norjan puu (Norwegian Wood) 1966 (RCA Victor)

Eero: Lontoo (London) 1966 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Ukkopekka-uu-uu (Chattanooga Choo-Choo) 1968 (RCA Victor)

Eero: Rakkaudelta näyttää hitto vie (Det börjar verka kärlek, banne mej) / Vanha holvikirkko (Mälarökyrka) 1968 (RCA Victor)

Eero Koivistoinen: Valtakunta 1968 (LP) (Otava)

Eero: Eeron elpee 1970 (LP) (RCA Victor)

Eero: Toivotaan, toivotaan (Che Sara) 1971 (RCA Victor)

Tasavallan Presidentti: Sisältäni portin löysin 1972 (Love Records)

Tasavallan Presidentti: Milky Way Moses (LP) 1974 (Sonet)

Rotox: Etsikko 1975 (LP) (Hi-Hat)

Eero & Hille: Good Rockin' Tonight (LP) 1976 (Hi-Hat)

Ball: Ballgame / Leaving 1977 (Hi-Hat)

Boxcar: Nectie Party (LP) 1978 (Kompass)

Eero ja Jussi & The Boys: Hämeentie 38 1980 (LP) (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Eero ja Jussi 20 vuotta 1980 (LP) (RCA Victor).

Eero ja Jussi & The Boys: Numero 3 1986 (LP) (Polydor)

Oiling Boiling Rhythm'n'Blues Band 1989 (LP) (Andania)

Eero ja Jussi & The Boys: 3 kitaraa 1991 (LP) (AXR)

Eero: Mies matkallaan 1992 (LP) (Epic)

Eero: Vielä vähän aikaa 1993 (LP) (Epic)

Eero ja Jussi & The Boys: Kuoppainen tie 1995 (CD) (AXR).

Eero Raittinen: Eero Raittinen ja kansainvälinen seikkailija 1996 (LP) (Texicali)

Kultakurkut 2002 (CD) (AXR)

Wentus Blues Band: Family Album 2004 (CD) (Bluelight)

Eero Raittinen: Uhkapeluri 2004 (CD) (Bluelight)

Eero Raittinen & Noisy Kinda Men 2004 (CD) (Bluelight)

Wentus Blues Band: Family Album 2004 (CD) (Bluelight)
Bibliografia ja lähteet
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Haapanen, Urpo 1990: Suomalaisten äänilevyjen taiteilijahakemisto (Suomen äänitearkisto, Helsinki)

Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki.)

Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)

Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)

 
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy