4.-7.1964: Raittinen, Jussi - kitara ja laulu; Raittinen, Eero - rummut ja laulu; Sjöberg, Harry - basso.

7.-9.1964: samat kuin edellä + Westerlund, Kaj - soolokitara.

10.1964-10.1965: samat kuin edellä, mutta Sjöbergin tilalla Kvist, Lasse - basso.

11.1965-6.1966: samat kuin edellä, mutta Jussi Raittisen tilalla Lönnfors, Arto - kitara ja laulu.

6.-8.1966: samat kuin edellä + Österberg, Ronnie - rummut.

8.-10.1966: samat kuin edellä, mutta Lönnforsin tilalla Keurulainen, Seppo - kitara ja laulu.

10.1966-1.1967: Raittinen, Jussi - kitara ja laulu; Paakkunainen, Seppo - saksofoni, huilu ja viulu; Laitinen, Pekka - kosketinsoittimet ja laulu; Kvist, Lars - basso; Kuoppamäki, Mikko - rummut.

1.-7.1967: Raittinen, Jussi - kitara ja laulu; Raittinen, Eero - laulu; Paakkunainen, Seppo - saksofoni, huilu ja viulu; Laitinen, Pekka - kosketinsoittimet ja laulu; Kvist, Lars - basso; Mattson, Kurt - rummut.

7.-10.1967: samat kuin edellä, mutta Raittinen, Jussi - basso ja laulu sekä Kvistin tilalla McLeod, Ken - kitara.

10.1967-5.1968: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Raittinen, Eero - laulu; Kasari, Heikki - saksofoni, huilu ja basso; Söderberg, Arno - kitara; Kalaoja, Timo - urut ja laulu; Hakala, Aimo - rummut.

5.-10.1968: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Raittinen, Eero - laulu; Alaspää, Arto - trumpetti; Kasari, Heikki - saksofoni, huilu ja basso; Söderberg, Arno - kitara; Kalaoja, Timo - urut ja laulu; Hakala, Aimo - rummut.

10.1968-1.1969: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Alaspää, Arto - trumpetti; Kasari, Heikki - saksofoni, huilu ja basso; Koivistoinen, Eero - saksofoni; Jakoila, Antero - kitara; Nuorivaara, Mikki - urut; Österberg, Ronnie - rummut.

1.-10.1969: samat kuin edellä, mutta Österbergin tilalla Oiling, Matti - rummut.

10.1969-5.1970: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Jakoila, Antero - kitara; Hauru, Jukka - kitara; Pohjola, Pekka - basso; Rautarinne, Raimo - rummut.

5.-10.1970: samat kuin edellä, mutta Rautarinnen tilalla Puumalainen, Rauli - rummut.

10.1970-7.1971: samat kuin edellä, mutta Haurun tilalla Westerlund. Kaj - kitara, basso ja piano.

7.-10.1971: samat kuin edellä, mutta Puumalaisen tilalla Hakala, Aimo - rummut.

10.1971-4.1972: samat kuin edellä + Raittinen, Eero - laulu.

4.-7.1972 samat kuin edellä - Raittinen, Eero.

7.1972-12.1974: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Jakoila, Antero - kitara; Westerlund. Kaj - kitara, basso ja piano; Hakala, Aimo - rummut.

12.1974-7.1975: samat kuin edellä, mutta Jakoilan tilalla Lae, Kalle - kitara ja laulu.

9.1975-2.1977: samat kuin edellä, mutta Laen tilalla Tammilehto, Pekka - kitara ja laulu.

1977-1979: samat kuin edellä, mutta Westerlundin tilalla Tammilehto. Antti, basso ja kitara.

1980-1986: Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Raittinen, Eero, rummut ja laulu; Lupari, Eero - kitara ja laulu; Tokazier, Hillel, urut, piano ja laulu.

1986-1996: samat kuin edellä, mutta Tokazierin tilalla Haavisto, Olli, kitara, pedal-steel ja dobro.

1997-1999: samat kuin edellä, mutta Haaviston tilalla Anttila, Vesa, kitara.

2000- : Raittinen, Jussi - basso, kitara ja laulu; Lupari, Eero - kitara ja laulu; Metsberg, Jari - kitara ja laulu; Ryynänen, Antero - rummut.

Eero ja Jussi & The Boys syntyi keväällä 1964, kun The Soundsista eronneet Raittisen veljekset päättivät perustaa oman yhtyeen, joka sai nimen The Boys. Se suoritti ensiesiintymisensä Vapun aattona tuona vuonna Helsingin Messuhallissa alkuperäisessä kokoonpanossaan triona, jolloin basistina nähtiin ja kuultiin Harry "Hara" Sjöberg. Hieman aiemmassa levytyksessä, jossa taltioitiin Beatles-hitit All My Loving eli Kari Kuuvan tekstittämänä Kaikki rakkauteni ja Do You Want To Know A Secret eli Jussi Raittisen suomentamana Salaisuuteni (RCA Victor), mukana oli myös soolokitaristi Henrik "Henkka" Granö.

Kolmikko jatkoi keikkailua ilman soolokitaristia, kunnes pojat saivat heinäkuussa 1964 kutsun äänitysstudioon tekemään toista singleään, joka tulisi sisältämään englanninkieliset esitykset Route 66 ja So Glad You're Mine (RCA Victor). Levytykseen pestattiin neljänneksi pyöräksi rattaisiin Kaj "Kajde" Westerlund, joka jäi yhtyeeseen sen lähtiessä kuukauden kiertueen Itä-Saksaan. Palattuaan taas kotikonnuilla kvartetti vaihtoi basistiksi Lasse Kvistin. Hän oli mukana heti tuoreeltaan lokakuussa, kun joukkue taltioi pianistina toimineen Rauno Lehtisen avustamana sittemmin ikivihreäksi patinoituneen esityksensä Kaunis nainen (RCA Victor).

Näin oli syntynyt yksi pitkäikäisimmistä The Boys-kokoonpanoista, joka ikuisti joulukuussa 1964 Eeron ja Jussin kanssa ensimmäisen LP:nsä Numero 1 (RCA Victor). Kun vanhempi Raittinen joutui suorittamaan asevelvollisuuttaan ennen vuoden loppua, muut jatkoivat keikkailuunsa ilman häntä. Seuraavana vuonna veljekset osallistuivat yhdessä Suomen eurovisiokarsintaan ja säestivät yhtyeineen eräitä muitakin vokalisteja heidän levytyksissään. Näistä esityksistä mainittakoon vain Carolan single Hunajainen (RCA Victor).

Samaisena vuonna 1965 joukkue esiintyi mm. Tukholman Gröna Lundissa ja äänitti toisen pitkäsoittokiekkonsa, nimeltään  Numero 2 (RCA Victor). Lisävahvistuksena levyllä olivat mukana myös Jukka Kuoppamäki kitaristina, Rauno Lehtinen pianistina sekä kaksi käyrätorven soittajaa. Samassa sessiossa The Boys säesti Kuoppamäkeä tämän taltioinnissa Eikan pumppu (RCA Victor).

Loppuvuodesta 1965 joukon jatkoksi pestattiin laulaja-kitaristi Arto "Ave" Lönnfors, mutta hänen tilallaan komppikitaristina toimi Timo Puustinen siinä vaiheessa, kun The Boys avusti Jim Pembrokea tämän esikoissinglellä Say Yeah / If You Need Me (Love Records). Kesällä 1966 Eero Raittinen päätti keskittyä pelkästään laulamiseen, jolloin rumpaliksi palkattiin Ronnie Österberg. Hieman myöhemmin Lönnforsin tilalle kitaristiksi tuli Seppo Keurulainen.

Syksyllä 1966 The Boys hajosi, kun Eero Raittinen, Westerlund ja Österberg päättivät liittyä Ilkka "Danny" Lipsasen perustamaan D'Islandersiin. Armeijan leivistä vapautunut Jussi Raittinen ryhtyi nyt kokoamaan uutta yhtyettä, johon tulivat hänen lisäkseen multi-instrumentalisti Seppo "Paroni" Paakkunainen, pianisti-urkuri Pekka Laitinen, basisti Lars Kvist ja rumpali Mikko Kuoppamäki. Tämäkin kokoonpano alkoi esiintyä ja levyttää nimellä The Boys soittaen ensimmäisen keikkansa lokakuussa 1966.

Pian sen jälkeen Eero ilmoitti olevansa halukas palaamaan isonveljensä rinnalle, jos rumpaliksi otettaisiin ruotsalainen Kurt Mattson. Näin tapahtuikin ja samalla vierailevaksi basistiksi tuli Kaj Wallin Kvistin keskittyessä alkukeväästä ylioppilaskirjoituksiinsa. Kesällä 1967 kitaristiksi vaihtui brittiläinen Ken McLeod, joka kuitenkin lopetti yhtyeessä  jo syksyllä potkut yhtyeen sisäisten erimielisyyksien vuoksi.

Saman tien Paakkunainen, Laitinen ja Mattson siirtyivät Kirka Babitzinin Islanders-muodostelmaan, joten vanhasta The Boysista eivät olleet jäljellä enää kuin Raittisen veljekset. Uusi kokoonpano saatiin kuitenkin kasaan ennätysajassa, joten se saattoi esittäytyi jo lokakuussa yleisölle miehistönään Jussin ja Eeron lisäksi saksofonisti-huilisti Heikki Kasari, kosketinsoittaja Timo Kalaoja, kitaristinakin kunnostautunut basisti Arno "Nono" Söderberg ja rumpali Aimo "Aikka" Hakala. Tammikuussa 1968 uusittu The Boys suoritti ensiesiintymisensä levytysstudiossa numeronaan Aarno Ranisen sovittama klassikko Chattanooga-Choo-Choo eli suomalaisittain Ukkopekka-uu-uu (RCA Victor).

Toukokuussa 1968 The Boys kasvoi septetiksi, kun joukkoon liittyi myös trumpetisti Arto Alaspää, mutta seuraava muutos tapahtui jo syksyllä Eero Raittisen päätettyä lähteä jälleen omille teilleen. Hän perusti oman yhtyeen Helpin ja sai siihen mukaan myös Söderbergin sekä Hakalan. Jussi-veli jatkoi sinnikkäästi jäljelle jääneiden soittajien kanssa uusina apureinaan kitaristi Antero Jakoila, saksofonisti Eero Koivistoinen, kosketinsoittaja Mikki Nuorivaara ja rumpali Ronnie Österberg, jota seurasi ennen pitkää Matti Oiling.

Lokakuussa 1969 The Boys hajosi jälleen, jolloin Jussi Raittinen ja kitaristi Antero Jakoila lyöttäytyivät yksiin ABC-nimisen trion kanssa. Näin syntyi tammikuussa 1970 ensimmäisen keikkansa soittanut ABC-Boys, jossa soittivat heidän lisäkseen kitaristi Jukka Hauru, basisti Pekka Pohjola ja rumpali Raimo Rautarinne. Toukokuussa 1970 Rautarinteen tilalle tuli Rauli "Rale" Puumalainen ja syksymmällä samana vuonna Haurun korvasi myös pianoa ja bassoa soittanut kitaristi Kaj Westerlund.

Syksyllä 1971 Eero Raittinen palasi  isonveljensä rinnalle, mutta oli jo seuraavana keväänä taas kypsä lähtemään omille teilleen, tällä kerralla kokoonpanoon nimeltä Tasavallan Presidentti. Saman tien joukkueesta erosi kosketinsoittaja Nuorivaara, joten muodostelma oli jälleen kvartetti. Syksyllä 1973 Jussi ja The Boys äänittivät Matti Laipion tuottamana kokoelman Mä tahdon rokata (Scandia), joka nosti heidät todella pinnalle.

Kesällä 1974 The Boys vietti 10-vuotisjuhlaansa, joka huipentui eri kokoonpanoja esitelleeseen kavalkadiin Turun Ruisrockissa ja sen jälkeen järjestettyyn railakkaaseen kultalevykaronkkaan albumin Pojat asialla (Scandia) menestyksen johdosta. Hieman myöhemmin juhlittiin K.W. Blomqvistin sävelmän Metsämökin tonttu-esityksen voittoa Mainos-TV:n Syksyn sävel-kisailussa. Vauhti oli kova ja nelivaljakko pysyi kasassa aina lokakuuhun 1974 saakka, jolloin yhtyeestä yllättäen eronneen Jakoilan tilalle kitaristiksi tuli Kalle Lae.

Viimeksi mainitun pesti ei kestänyt kuin pari kuukautta, ja hänen paikkansa täytti myöhemmin taiteilijanimellä Topi Sorsakoski tuntemaan tultu Pekka Tammilehto. The Boysin historiassa tapahtui merkillinen välivaihe, kun Lae palasi yhtyeeseen huhtikuussa 1976, mutta luovutti paikkansa vapaaehtoisesti taas syyskuussa Tammilehdolle. Helmikuussa 1977 myös Kaj Westerlund lopetti kokoonpanossa ja hänen tilalleen otettiin Pekka "Topi" Tammilehdon sekä bassoa että kitaraa soittanut velipoika Antti.

Vuonna 1980 yhtyeen ilme muuttui taas olennaisesti, kun Eero Raittinen palasi isoveljensä Jussin rinnalle rumpaliksi ja toiseksi laulusolistiksi. Samalla Tammilehdon veljekset poistuivat muonavahvuudesta luovuttaen paikkansa kitaristi Eero Luparille ja Israelista palanneelle pianisti-urkuri Hillel Tokazierille. Vuonna 1986 Tokazier irtautui kuitenkin itsenäiseksi yrittäjäksi ja hänen tilalleen tuli seuraavaksi kymmenvuotiskaudeksi Olli Haavisto, joka tunnetaan paitsi kitaran myös pedal-steelin ja dobron taitajana. Vuonna 1997 Haaviston tilalle tuli Vesa Anttila, joka oli mukana syksyyn 1999 asti.

Vuoden 2000 alusta lähtien yhtye on toiminut nimellä Jussi & The Boys uudistuneessa kokoonpanossa Eero Raittisen siirryttyä  jatkamaan omaa soolouraansa joulukuussa 1999. "Boys-perinteen" jatkumisesta ovatkin tällä vuosituhannella huolehtineet  ennen kaikkea Jussi Raittinen(laulu ja basso) sekä Eero Lupari (kitara ja laulu). Nykyiseen edelleenkin ahkerasti keikkailevaan kokoonpanoon kuuluvat heidän ohellaan Jari Metsberg (kitara ja laulu) ja Rudy Ryynänen (rummut ja laulu).

Yhteenvetona voidaan todeta, että The Boys ansaitsee sijansa suomalaisen kevyen musiikin historiassa eräänlaisena pop- ja rockmuusikkojen moniulotteisena korkeakouluna, jossa on työskennellyt sen yli 40-vuotisen historian aikana kaikkiaan 35 soittajaa.

 

Biografiatekstissä käytetyt lähteet:

Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)

Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)

Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)

Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 - Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)

Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee (Gummerus, Jyväskylä.)

Öystilä, Raimo 2006: Eero ja Jussi & The Boys epävirallinen kotisivu. (www.saunalahti.fi/-oystila/raimo/ejb)

"Jukka Kuoppamäki oli ehdolla myös Jussin inttituuraajaksi Boysiin. Vastavalmistunut kansankynttilä oli ensimmäisessä työpaikassaan Oulunkylässä ja kävi kerran Boys-treeneissä Annankadulla. Hanke kuitenkin kariutui Jukan tuolloin olemattomaan sähkökitaran soittotaitoon." (Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee, s. 92. Gummerus, Jyväskylä.)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaikki rakkauteni (All My Loving) / Salaisuuteni (Do You Want To Know A Secret) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Kaunis nainen (Oh, Pretty Woman) 1964 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Tahdon saaren 1965 (RCA Victor)

Carola & The Boys: Maailmain (The End Of The World) 1965 (RCA Victor)

Eero ja Jussi & The Boys: Ukkopekka-uu-uu (Chattanooga Choo-Choo) 1968 (RCA Victor)

Jussi & The Boys: Mä tahdon rokata 1973 (LP) (Scandia)

Jussi & The Boys: Pojat asialla 1974 (LP) (Scandia)

Jussi & Kantri Boys: Kantri & Rock 1974 (Scandia)

Jussi & Boys & Friends: Kehä kaartuu 1975 (LP) (Scandia)

Jussi & New Orleans Boys: Alla palmupuiden 1975 (Scandia)

Eero ja Jussi: Hämeentie 38 1980 (LP) (RCA)

Eero ja Jussi & The Boys: Numero 3 1986 (CD) (Polydor)

Eero ja Jussi & The Boys: 3 kitaraa 1991 (CD) (Ding Dong)

Eero ja Jussi & The Boys: Kuoppainen tie 1995 (CD) (Ding Dong)

Jussi & The Boys: Shake! 2002 (CD) (Ding Dong)