The Sounds lienee merkittävin suomalainen ns. rautalankayhtye, joka toimi
esikuvana lukemattomille aikalaisilleen. Yhtyeen soolokitaristi Henrik Granö
oli alansa kiistaton ykkönen ja ylti parhaimmillaan varsin lähelle brittiläistä
ihannettaan The Shadows-yhtyeen Hank B. Marvinia. The Soundsin levytykset kuten
Emma ja Hei tytöt vuodelta 1963 ovat tänään lajinsa klassikkoja.
Myöhemmin The Sounds tuli tunnetuksi myös laulusolistiksi ryhtyneen Johnny
Liebkindin säestysyhtyeenä, mutta sen toiminta päättyi vuonna 1965 Liebkindin
ruvettua itsenäiseksi yrittäjäksi.
The Sounds syntyi kesällä 1962, kun neljä ns. rautalankamusiikista innostunutta
nuorta - Henrik Granö, Bobi Söderholm, Peter Ekman ja Eljon "Johnny"
Liebkind - lyöttäytyi yhteen. Ensimmäiset keikkansa yhtye soitti syksyllä
samana vuonna ja joulukuussa se pääsi tekemään myös esikoissinglensä, joka
sisälsi Liebkindin sovittamat esitykset Emma / Mandschurian Beat (Fontana).
Levy ilmestyi kauppoihin tammikuussa 1963 ja huhtikuussa se nähtiin jo listojen
kärjessä.
Nelivaljakko julkaisi menestyksekkään avauskiekkonsa imussa vielä pari
samankaltaista opusta. Nekin koostuivat vanhoista tutuista kansansävelmistä
uuden nuorisomuodin mukaisina sovituksina, joista käytiin myöhemmin kiistaa
yhtyeenjäsenten ja tuottajan kesken. Samaan sarjaan kuului myös jo joulukuussa
1962 taltioitu mutta vasta 1964 julkaistu yhdistelmä Golden Earrings / Night
Run (Fontana).
Muodostelma koki ensimmäinen muutoksen kokoonpanossaan loppukesästä 1963, kun
Bobi Söderholm jätti yhtyeen muuttaakseen Turkuun. Hänen tilalleen pestattiin
Timo Puustinen, joka kuitenkin joutui luovuttamaan paikkansa jo saman vuoden
lokakuussa Raittisen veljeksille Jussille ja Eerolle. Jussista tuli
komppikitaristi ja Eerosta rumpali ensimmäisen soololevynsä Hymyhuulet
(Scandia) tehneen Johnny Liebkindin siirtyessä päätoimiseksi laulusolistiksi.
Molemmat veljekset kunnostautuivat yhtyeessä myös laulajina, kuten joulukuussa
1963 taltioitu single Hei tytöt / Kaipaan sua (Fontana) todistaa. Kyseessä oli
ensimmäinen suomalaisen rautalankayhtyeen laulua sisältänyt levy, joten sitä ei
ole suotta luonnehdittu lajissaan historialliseksi. Alkuvuodesta 1964 yhtye
äänitti myös salanimellä The Hounds Ann Christine Nyströmin kanssa ilman
Raittisia kilpailevan yhtiön laskuun esitykset Meidän yhteinen ja Jos kädet
annat vain (Scandia).
Toukokuussa 1964 levytettiin vielä The Houndsin nimissä Johnny Liebkindin
sovittamat Beatles-käännökset Hän sinun on (She Loves You) ja Kun hänet nähdä
sain (I Saw Her Standing There) (Scandia), minkä jälkeen Raittisen veljekset katsoivat
saaneensa tarpeekseen siihenastisesta komennosta. Heidän erkaannuttua omille
teilleen tilalle pestattiin taiteilijanimen David Sinner taakse kätkeytynyt
kosketinsoittaja Esa Helasvuo ja rumpali Martin Brushane. Kaksikko oli mukana
syksyllä 1964 taltioiduissa esityksissä Roll Over Bach ja Baby Elephant Walk
(Scandia), joista ensin mainittu oli yhtyeen oma sävellys.
Vuoden 1964 lopussa äänitetty mutta vasta seuraavan vuoden puolella ilmestynyt
Sauna-Stomp (Scandia) oli itse asiassa Hopkinsin "Teen Scene" Granön
ja Liebkindin sovituksena. Sitä seurasi heti perässä yhdistelmä Lonely Avenue /
Be-bop-a-lula (Scandia), joista jälkimmäisessä esityksessä Johnnya avusti
laulussa Peter Ekman. 60-luvun puolivälin jälkeen joukkue levytti nimellä
Johnny & The Sounds, mistä tuotannosta kannattaa nostaa esille kesäkuussa
1965 taltioitu Liebkindin sovitus Tunti vain (Scandia).
Johnny Liebkindin ja The Soundsin viimeiseksi yhteiseksi levytykseksi jäi
single Öisin vain valvon / Itke siis, siitä viis (Scandia) lokakuulta 1965. Ns.
rautalankamusiikin parhaat päivät olivat tässä vaiheessa jo auttamatta takana
päin, minkä vuoksi The Soundsin perustajajäseniin kuuluneen ja sittemmin
rumpujen takaa laulusolistiksi siirtyneen Liebkindin irtaantuminen muusta
joukkueesta merkitsi vääjäämättä kuoliniskua koko yhtyeelle.
Tarinaan liittyy vielä omalaatuinen epilogi, kun Westerlund, Ekman ja välillä
oman Boys-yhtyeensä perustaneet Raittisen veljekset lyöttäytyivät syksyllä 1965
taas yhteen tehdäkseen The Soundin nimissä tilaustyönä 14
instrumentaaliesitystä Japanin äänilevymarkkinoille. Osa äänitteistä
julkaistiin nousevan auringon maassa singleinä ja aikaisempien taltiointien
kanssa myös lp:nä The Sounds Best Album (Philips), parikymmentä vuotta
myöhemmin myös Suomessa kokoelmassa The Sounds (Finnlevy).
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Nyberg, Hannu 1984: Rockista rautalankaan (Otava, Keuruu.)
Gronow, Pekka-Bruun, Seppo 1968: Popmusiikin vuosisata (Tammi, Helsinki)
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista
viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)
Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 2 -
Rautalangasta hiphoppiin (Tammi, Helsinki.)
Hatakka, Heimo 2003: Muistan vielä vuonna 56 - Jussi Raittinen muistelee
(Gummerus, Jyväskylä.)
Öystilä, Raimo 2006: Eero ja Jussi & The Boys epävirallinen kotisivu.
(www.saunalahti.fi/-oystila/raimo/ejb)
