 |
|
Henkilötiedot
Theodor 'Tettu' Weissman
s. 0.0.1891 - 0.0.0 k. 0.0.1966 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Veikko Tiitto
Nimet
Täydellinen nimi | Theodor Mauritz Jacob Weissman | Salanimet | Teddy Weissman, Tettu Weissman |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1891 - 0.0.0 |
Kuolinaika | 0.0.1966 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | laulaja, sanoittaja | Soittimet | laulu |
Kupletin kulta-aikana 1920-luvun aikana
kuplettilaulun
perinnettä vaali omalla tahollaan Theodor 'Tettu' Weissman. Rafael
'Rafu'
Ramstedtin tapaan hänkin oli laulutuotannossaan Tatu Pekkariseen
verrattuna
enemmän kaupunkilais- ja keskiluokkaiskupletööri kuin maarahvaan
laulaja, samaan tapaan kuin J. Alfred Tanner
oli aikanaan kaupunkilainen Pasi Jääskeläiseen
ja Iivari Kainulaiseen verrattuna. Reino Hirviseppä kertoo hänestä mm.
seuraavaan tapaan:
"Theodor Weissman eli Tettu, niinkuin häntä yleisemmin kutsuttiin, kuului
niihin herrasmieshumoristeihin ja seurapiirihurmureihin, joiden olemusta
kuvaavat hyvin istuva frakki, silinteri ja valkoinen neilikka napin lävessä.
Vanhan sotaväen upseerikodissa kasvaneena Weissman oli synnynnäinen gentlemanni
ja loistava seuramies, tässä suhteessa erikoislaatuinen poikkeus aikansa
kuplettilaulajien joukossa. Sangen kuvaavaa onkin hänen taiteilijatovereidensa
esittämä toteamus: Herra, joka kantoi frakkinsa."
Suomalaisista kuplettilaulajista juuri Weissman ja Rafael Ramstedt loivat oman
hahmonsa ruotsalaisen maassamme ahkerasti vuosisadan vaihteessa esiintyneen
Sven Scholanderin esimerkin pohjalta. Scholanderin edustama miestyyppi
oli Bellmanin tapaan aristokraattinen viisulaulaja.
Weissman voidaan luokitella 1920-luvun kolmen uuden kupletöörin joukkoon, hänen
lisäkseen mainittakoon Tatu Pekkarinen ja Rafu Ramstedt. Reino Hirvisepän
mukaan Tettu ei kuitenkaan monen muun aikansa kupletöörin tapaan ollut
varsinainen lauluntekijä, vaan hän lauloi ja levytti lähinnä toisten lauluja
tehden kuitenkin käännöksiä skandinaavisista kielistä. Hänen levylaulujensa
tekstintekijöitä ei levyetiketeillä juuri mainittu.
Ensimmäiset levytyksensä (Ystäväni Tanner ja ma / Tätini kitara) Weissman
levytti Gramophone-yhtiölle v. 1913.
Weissman esiintyi Helsingissä aluksi Helikon-teatterissa, kunnes se lopetti
toimintansa v. 1912, sittemmin ruotsinkielisessä Apollo-teatterissa, jossa
mukana oli entisiä helikonilaisia, mm. Iivari Kainulainen, J. Alfred Tanner ja
Rafael Ramstedt.
Maailmansodan puhjettua huvipaikkoja suljettiin. Tällöin kaikki esiintyvät
taiteilijat joutuivat olosuhteiden pakosta viettämään kiertue-elämää. Weissman
kiersikin ahkerasti lauluilloissa, joskus myös itsensä J. Alfred Tannerin
kanssa.
Teatteriuransa Theodor Weissman aloitti Suomalaisessa Operetissa ja lauloi
Viipurin Näyttämöllä 1917-18, kunnes siirtyi mainostoimittajaksi. Hänen
ohjelmistonsa oli enimmäkseen ruotsalaista ja tanskalaista revyyohjelmistoa.
Ramstedtin lailla hänkin lauloi paljon raumalaisen kirjailija Hj. Nortamon
lauluja.
Kansalaissodan jälkeen ruotsinkieliset kuten Ramstedt ja Weissman saivat
esiintymistilaisuuksia ravintoloissa. Ravintolavarietee kuitenkin lakkasi
käytännössä vuonna 1921, syynä tähän olivat suurelta osin verovaikeudet.
Vuonna 1927 Tettu Weissman levytti kaikkiaan kymmenen levylaulua sekä niiden
lisäksi 2-puolisen äänilevyn huumorijutelman Änkytysjuttuja 1-2. Einari
Kukkosen mukaan Weissmanin tuon ajan levytykset olivat lähinnä kotimais- ja
ulkolaissävelisiä kupletteja. Eräät Tetun laulut tavoittelivat jonkinlaista
tanssin, lähinnä jenkan tahtia, mutta pianosäesteisinä niitä ei voi rinnastaa
iskelmiin. Poikkeuksena tästä Kukkonen mainitsee Irving Berlinin jenkkafoksin
Oon tehnyt voitavani ma, joka orkesterisäesteisenä on selväpiirteinen
tanssikappale, eräänlainen iskelmäklupletti.
Tunnetuimpia Weissmanin levyttämiä käännöskappaleita on Columbia-levymerkillä
vuonna 1929 ilmestynyt ruotsalaisen Jules Sylvainin (= Stig Hansson) sävellys
Linnunrata (Wintergatan).
Viimeiset levytyksensä Tettu Weissman teki vuosina 1929-30. Sen jälkeen
tanssi-iskelmä syrjäytti äänilevyissä perinteisen kupletin. Myös
Weissman
yritti aikaansa seuraten mukauttaa levylauluaan iskelmäkupletiksi.
Kupletin aika oli kuitenkin 1930-luvulle tultaessa jo auttamattomasti
ohi.
Theodor Weissman kuoli Helsingissä 29.3.1966.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Hirviseppä, Reino 1969. Hupilaulun taitajia. Ss. 142-143. Helsinki WSOY
Kukkonen, Pirjo 1997. Ilon ja surun sointu. S. 124, 197, 198, 225. Helsinki:
Yliopistopaino
Kukkonen, Einari 1998. Oi muistatkos Emma. S. 71-74, 151-154, 163-167. Kustannuskolmio
1998. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä.
Jalkanen, Pekka & Kurkela, Vesa 2003. Suomen musiikin historia -
Populaarimusiikki. S. 205, 216, 219, 220, 222-224, 298, 299. Helsinki WSOY
Th. Weissman, pianon säestyksellä: Luonto se tikanpojan puuhun vetää (säv. & san. tuntematon), Westerlund,
HMV X 2578, 1927
Th. Weissman, pianon säestyksellä: -tarten laulu (säv. & san. tuntematon), Westerlund, HMV X 2578,
1927
Th. Weissman, pianon säestyksellä: Hän on vaan mennyt Jaanssonskan
luokse (säv. & san.
tuntematon), Westerlund, HMV X 2579, 1927
Th. Weissman ja Homocord-orkesteri: Tytöt meijän kylästä (säv.
traditional, san. Tatu Pekkarinen), PSO, Homocord O.4-23010, 1929
Th. Weissman ja Homocord-orkesteri: Juhlan päättäjäislaulu (säv. traditional,
san. Hjalmar Nortamo), PSO,
Homocord O.4-23017, 1929
Th. Weissman ja Homocord-orkesteri: Bellona ja Rodrigo
(Estudiantina)(säv. Emile
Waldteufel, san. Hjalmar Nortamo), PSO, Homocord O.4-23017, 1929
Th. Weissman viulun ja harmonikan säestyksellä: Mulla on priki (säv.
traditional, san. tuntematon), PSO, Homocord O.4-23025, 1929
Th. Weissman ja Homocord-orkesteri: Amerikan ihmemaa (säv. traditional, san. J.
Alfred Tanner), PSO, Homocord O.4-23085, 1930
|
|
|