Anneli Saaristo ei sovi perinteisen iskelmäartistin muottiin. Hänen
tulkintansa ovat aina olleet vähän liian vahvoja sopiakseen
suomalaiseen perusiskelmään ja hänen ohjelmistonsakin kurottaa
tyylillisesti moniin suuntiin, intiimeistä laulelmista dramaattisiin ja
suorastaan draamallisiin sävelmiin.
Useimmista aikalaisistaan poiketen hän on vältellyt kaupallisia kompromisseja ja valinnut itsenäisesti
suurimman osan levyttämistään lauluista. Saaristo ei olekaan koskaan
ollut mikään koko kansan suosikki,
vaan pikemminkin pienempien yleisöjen oma tähti, johon on liitetty usein myös laatusana diiva etenkin myönteisessä mielessä.
Ennen oman persoonallisen tyylin löytymistä, Saaristo aloitti
laulajanuransa tanssikeikoilla, joita hän ehti tehdä esimerkiksi
Kalevi
Rothbergin orkesterin solistina yli kymmenen vuotta. Hänen ensimmäiset
levytyksensä olivat "kilpailevia versioita" suosituista iskelmistä,
kuten tuohon aikaan tapana oli, esimerkiksi Katri-Helenan hiteistä
Kesän lapsi ja
Syysunelma. Nämä julkaistiin Hittiparaati 3 -kokoelmalla vuonna 1977.
Anneli Saaristo esittäytyi ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle euroviisukarsinnassa 1978 sijoittuen neljänneksi kappalella
Sinun kanssasi, sinua ilman.
Samana vuonna hän kirjoitti ylioppilaaksi iltakoulusta Turussa. Hänen
uransa lähti kuitenkin varsinaisesti käyntiin vuonna 1980 ensimmäisen
sooloalbumin
Aina aika rakkauden ja ensimmäisen oman soolokonsertin myötä. 1982 Anneli kilpaili Syksyn Sävelessä kappaleella
Tyhjät sanat.
Tärkeimpänä käännekohtana Anneli itse pitää vuotta 1983, jolloin hän
pääsi edustamaan Yleisradiota Belgiassa Knokke Cupissa yhdessä
Riki
Sorsan ja
Kirkan kanssa
Jukka Kajavan kolmikolle ohjaamassa
showesityksessä. Knokkessa Anneli voitti parhaan solistin palkinnon,
jota seurasi myös Muusikkojen liiton "Vuoden naissolisti" -palkinto.
Vuoden 1984 euroviisukarsinnoissa Anneli oli yksi kutsutuista
artisteista ja sijoittui kolmanneksi flamencohenkisellä laululla
Sä liian paljon vaadit.
Saman kisan satoa on myös
Sirkka-Liisa Sassin Elän hetkessä,
josta tuli Annelin seuraavan levyn nimikappale. Tällä albumilla alkanut
yhteistyö sovittaja-kapellimestari
Upi Sorvalin kanssa jatkui myös
seuraavalla
Näin jäätiin henkiin -levyllä 1985. Emma-palkinnon vuoden
naissolistina Saaristo sai 1985. 1987 albumilla
Tuuli, laivat ja laulu sovittajana oli toinen tärkeä yhteistyökumppani
Matti Puurtinen.
Vaikkei Saariston levymyynti yltänytkään huippuartistien
myyntilukuihin, 1980-luvun menestys antoi itseluottamusta
lopettaa tanssimusiikin esittäminen ja lavojen kiertäminen. Anneli
Saaristo siirtyikin esiintymään konserttisaleihin selvästi aikaisemmin kuin monet muut iskelmälaulajat.
Kilpailumenestys vuoden 1989 Euroviisuissa nosti Anneli Saariston
uran uudelle tasolle. Samanniminen albumi myi kultalevyyn oikeuttavat
25.000 kappaletta jo ennen ilmestymistään ja sitten Matti Puurtisen
säveltämä ja
Turkka Malin sanoittama
La dolce vita
sijoittui loppukilpailussa Sveitsin Lausannessa seitsemännelle sijalle,
joka on edelleen kaikkien aikojen paras sijoitus suomenkielisellä
esityksellä.
La dolce vitan ohella Saariston suosituimpia lauluja ovat
Appelsiinipuita aavikkoon vuodelta 1992, versio
Veikko Lavin Evakon laulusta ja eräiden maailmanhittien cover-versiot kuten
Päättyneet juhlat (-La fiesta terminò-), Aina eilinen (-Englishman in New York-), Kuutamon poika (-Hijo de la luna-) ja
Tämä yö (-Con te partirò-).
1990-luvulla Anneli muutti Turusta Helsinkiin, levytystahti
hidastui ja levyjen sovittajiksi tulivat
Jussi Liski ja
Petri Kaivanto.
Oman vakiokokoonpanon kanssa esiintyminen kävi lamavuosina
kannattamattomaksi ja Anneli onkin esiintynyt paljon pelkän pianistin
säestyksellä, mutta toisaalta myös monien suurten orkesterien
solistina. Annelin oma konsertti Vantaan Viihdeorkesterin kanssa 2005
esitettiin myös TV2:ssa.
Laulelmalliseen suuntaan Saariston ohjelmistoa on vienyt
erityisesti yhteistyö persoonallisen lauluntekijä Sirkka-Liisa
Krapinoja-Sassin kanssa. Sass on yksi Annelin luottotekijöistä, joiden
kanssa yhteistyö on jatkunut vuosikymmeniä. Parin yhteistyön tulosta on
myös Sassin kappaleisiin perustuva dramatisoitu lauluilta
Yksisiipinen perhonen, jota Saaristo esitti hyvällä menestyksellä ympäri Suomea vuosina 2000–2003, ja viimeisin
Kaksi sielua -albumi, joka perustuu enimmäkseen kyseiseen kokonaisuuteen.
Vuonna 1998 Anneli Saaristo on esiintyi yhdessä
Eija Kantolan ja
Marjorien kanssa
Rakkauden kiertokulku
-konserttikiertueella. Konsertit saivat suuren suosion ja
laulajattarien yhteistyö jatkui seuraavina vuosina vielä kolmella
samannimisellä kiertueella ja Silja Europalle tehdyssä joulushow'ssa
Himmelin jouluyllätys 2004.
Anneli on myös esiintynyt näyttelijänä: hän esiintyi vuonna 1996 Turun kaupunginteatterissa Kathyn roolissa operetissa
Valkoinen hevonen ja 2001 hänellä oli rooli
Zorron miekka -musikaalissa. Ilmeikäs laulaja on esiintynyt myös puherooleissa: esimerkiksi piirretyissä Disney-elokuvissa
Kaunotar ja hirviö sekä
Leijonakuningas. Vuonna 2004 hänellä oli rooli
Timo Koivusalon ohjaamassa musikaalielokuvassa
Kaksipäisen kotkan varjossa.
Biografiatekstissä käytetyt lähteet:
Gronow Pekka, Lindfors Jukka & Nyman Jake 2004:
Suomi soi 1 – tanssilavoilta
Tangomarkkinoille. Helsinki, Tammi. S. 361.
Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004:
Iskelmän tähtitaivas. Helsinki, WSOY. S.377–379.
Kaivanto, Petri:
Anneli Saariston kotisivut. Tarkistettu 9.7.2006.
