Henkilötiedot
Pauli Granfelt
s. 0.0.1921 - 0.0.0, Helsingin pitäjä
k. 0.0.2005 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Jari J. Marjanen
Nimet
Täydellinen nimi | Pauli Henrik Granfelt |
Aliakset | Pave (lempinimi) |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1921 - 0.0.0, Helsingin pitäjä |
Kuolinaika | 0.0.2005 - 0.0.0, Helsinki |
Director musices -arvonimi | 0.0.1973 - 0.0.0 |
Viulunsoiton opettajana | 0.0.1980 - 0.0.1986, Vantaan musiikkiopisto |
Roolit ja soittimet
Roolit | muusikko (päärooli), sovittaja, tuottaja |
Soittimet | viulu (pääinstrumentti), trumpetti, pasuuna, kitara |
Vaikuttajat
Kokoonpanot
Erkki Ahon orkesteri
Toivo Kärjen orkesteri
Olavi Virran yhtye
Radion tanssiorkesteri
Humppa-VeikotMuut henkilöyhteydet
Pauli Granfelt muistetaan viulunsoittajana, mutta hän aloitti
varsinaisen uransa Eugen Malmsténin johtaman Rytmi-Pojat –orkesterin
trumpetistina.
Kapellimestari-trumpetisti Ossi Runteen mukaan ”Pave olisi ollut yksi
varteenotettavista klassisista sooloviulisteista maassamme, ellei sota
olisi ollut oleellisesti katkaisemassa hänen, niin kuin monen muunkin
lahjakkaan muusikon, uraa.”
Viulistina Granfelt sai alun perin klassisen koulutuksen ensin
isältänsä ja sitten mm. Leo Funtekilta ja Aarre Merikannolta. Hän ei
kuitenkaan halunnut ”virkamiesmuusikoksi” Kansallisoopperaan eikä
kaupunginorkesteriin. Ilpo Hakasalolle hän totesi
70-vuotishaastattelussaan, ettei hän ollut koskaan pitänyt
viihdemuusikon tehtävää muka vähäarvoisempana. Hän jatkoi klassisen
musiikin harjoittelua läpi pitkän uransa.
Ensilevytyksensä Granfelt teki 1939. Sota-aikana Granfelt oli
viihdytyskiertueilla yhdessä pianoa soittaneen opiskelutoverinsa Joonas
Kokkosen kanssa. Sen jälkeen 1940-luvulla Granfelt soitti Erkki Ahon,
Ossi Aallon ja Toivo Kärjen orkestereissa. Granfelt kertoi Ilpo
Hakasalolle ”lähes asuneensa” Helsinkiin vuonna 1943 valmistuneessa
maan ensimmäisessä oikeassa studiossa.
Granfelt oli 1950-luvun alkupuolella Olavi Virran alkuperäisen oman
yhtyeen kantava voima Matti Viljasen ohella. Yhtye sai vuoden 1952
tienoilla puoli vuosikymmentä lähes muutoksitta kestäneen
kokoonpanonsa, jossa Granfeltin (viulu ja trumpetti) lisäksi olivat
Matti Viljanen (harmonikka), Alvi (Alvian) Palho (kontrabasso) ja Tage
Manninen (rummut); Virta soitti usein komppikitaraa, milloin ei
laulanut. Samat muusikot säestivät myös Henry Theeliä ja Erkki
Junkkarista. Samalla vuosikymmenellä hän soitti myös Radion
tanssiorkesterissa. Humppa-Veikkojen kanssa Granfelt teki muun muassa
viisi Yhdysvaltain-kiertuetta.
Pauli Granfelt oli paljon käytetty studiomuusikko, ”konserttimestari”
jonka levytysten kokonaismäärää ei voi enää tarkkaan laskea.
Granfelt toimi sovittajana maamme ensimmäisellä platinalevyllä, joka oli Erkki Junkkarisen LP Ruusuja hopeamaljassa. Junkkarinen levytti Hannes Konnon jo ennen viime sotia säveltämän Ruusuja hopeamaljassa
–valssin v. 1967 Kaarlo Valkaman sovituksena, mutta Granfeltin
sovituksesta tuli paljon tunnetumpi. Granfelt sovitti Junkkarisen
levytysohjelmistoon monia muitakin kappaleita ja vaikutti levy-yhtiö
PSO:ssa muutenkin vanhan tanssimusiikin ja ”humpan” uutena nousukautena
1970-luvulla.
Granfeltin jykevä olemus tuli tutuksi televisionkatsojille 1970-luvulla
Lauantaitansseista, jossa ohjelmassa hän toimi säestävän yhtyeen
viulistina. Granfeltin hahmo on ikuistettu muutamiin kotimaisiin
elokuviinkin — viimeiseksi jäi Aki Kaurismäen ohjaama Kauas pilvet
karkaavat (1996).
Pauli Granfelt kuoli perjantain 23.9.2005 vastaisena yönä Helsingissä 84-vuotiaana.
”Ei me ikinä harjoiteltu”, Granfelt kertoo [Virran yhtyeen ajoista].
”Se oli sellaista, että Ola sanoi, että tällä kertaa tällainen ralli.
Se katseltiin pari kertaa nuoteista ja soitettiin. Sen jälkeen sitä
jauhettiin. Se oli melkein improvisoitua se meidän taustan teko.
Levytykset oli taas asia erikseen.” (Koski, von Bagh & Aarnio 1977,
s. 132.)
Olavi Virta yhtyeineen 1950: Tuntematon tulevaisuus (Ich wünsche dir Glück, Jonny), hidas foksi. Säv. & san. Ludwig Schmiedseder, suom. san. Olavi Virta, sov. Pauli Granfelt.
Reijo Kallio ja Veikko Huuskosen yhtye 1956: Keinussa kesällä kerran (valssilaulu). Säv. & san. tuntematon, sov. Pauli Granfelt. Finlandia P 250.
Erkki Junkkarinen 1972: Konkaritanssit 1 (LP). Blue Master BLU-LP 155. Kaikki kappaleet sov. Pauli Granfelt.
Kauko Käyhkö 1976: Kehuisit edes joskus (LP). Blue Master BLU-LP 196. Kaikki kappaleet sov. Pauli Granfelt.
Veikko Tuomi 1977: Maailman valot (За окошком свету мало),
valssi. Säv. Eduard Kolmanovski, san. Konstantin Vanšenkin, suom. san.
Lauri Jauhiainen, sov. Pauli Granfelt. (Huom! Sävelmä on joskus
merkitty virheellisesti trad-kappaleeksi.)
Lasse Kuusela 1981: Eikö milloinkaan? Säv. Pauli Granfelt, san. Lauri Jauhiainen. Blue Master BLU-LP 246.
Arto Martiskainen & Pauli Granfeltin studio-orkesteri 1988. AMLP 151050
Hakasalo, Ilpo 1991: ”Tanssimusiikillakin voi olla sielu”. (Syntymäpäivähaastattelu.) Helsingin Sanomat 9. heinäkuuta 1991.
Kotirinta, Pirkko 2005: Viihteen veteraani arvosti myös klassista musiikkia. Helsingin Sanomat su 25. syyskuuta 2005.
Wacklin, Matti — Flinck, Jori 1994: Pave ja viulu. Pauli Granfeltin pitkä soitto. F-Montteeri Oy. Huittinen.
Koski, Markku — von Bagh, Peter — Aarnio, Pekka 1977: Olavi Virta — legenda jo eläessään. WSOY. Porvoo.