 |
|
Henkilötiedot
Ami Lovén
s. 0.0.1922 - 0.0.0, Hanko k. 0.0.1982 - 0.0.0, Espoo
Teksti Tero Halvorsen
Nimet
Täydellinen nimi | Carl Armas August Lovén | Oikea nimi | Ami Lovén | Salanimet | Antti Rautu |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1922 - 0.0.0, Hanko |
Kuolinaika | 0.0.1982 - 0.0.0, Espoo |
Ensikonsertti | 0.0.1952 - 0.0.0 |
Vierailu Suomen Kansallisoopperassa | 0.0.1957 - 0.0.0 |
Toinen konsertti | 0.0.1959 - 0.0.0 |
Roolit ja soittimet
Roolit | laulaja (päärooli), kauppias |
Yhtyeet Bel-canto kvartetti, 1. basso - 2. basso 1950-1982 Bobby-kvartetti (poliisikvartetti), 2. basso (1950-luku) Rallineloset, 2. basso, vain levykokoonpano (1952) Trubaduurit, 1. basso (1955-1958) Kipparikvartetti, 2. basso, Kauko Käyhkön sijaisena (1970-1982)
Ami Lovén muistetaan muhkean joviaalina laulavana herrasmiehenä, jonka ääni ja hahmo tulivat
tutuiksi niin konserttien, radion, levyjen kuin televisionkin välityksellä 1950-1970-luvulla. Hän ei
koskaan noussut kaikkein kirkkaimpien esiintyvien tähtien joukkoon, mutta oli yleisesti tunnettu ja
paljon käytetty nimi lauluelämämme kentällä.
Ami Lovén syntyi Hangossa 26.8.1922. Lapsuutensa hän vietti Muolaan
pitäjässä Perkjärvellä, missä hänen isänsä August Lovén oli
asemapäällikkönä. Isä tunnettiin iloluontoisena ja musikaalisena
miehenä, joka omasi syvän bassoäänen ja hän lauloikin paikallisessa
kuorossa. Koulua nuori Ami kävi Terijoella, jonne hän matkasi
päivittäin junakyydillä. Lukion hän aloitti Viipurissa talvisodan
kynnyksellä 1939 ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi Toijalan
Yhteiskoulusta jouluna 1945 hän aloitti metsätieteen opinnot Helsingin
yliopistossa. Yliopisto sai kuitenkin pian jäädä, sillä liityttyään
Viipurilaiseen Osakuntaan ja sen kuoroon, jota johti Ossi Elokas, alkoi
laulun voittokulku ja useat solistitehtävät odottivat nuorta baritonia.
Laulua Ami Lovén opiskeli Helsingissä aluksi oopperalaulajapariskunnan Helmi Liukkosen ja Martti
Seilon luona ja myöhemmin Olavi Nybergin, Heikki Teittisen sekä Paul Hansenin johdolla.
Ensikonsertin hän antoi Teittisen valmentamana Helsingin Konservatoriossa 28.1.1952. Säestäjänä
toimi Tapani Valsta ja konsertti sai hyvin myönteisen vastaanoton. Kuusi vuotta myöhemmin
(1.12.1959) Lovén antoi toisen konsertin Pentti Koskimiehen säestyksellä. Jo 1950-luvun alussa
Lovénille aukesi nopeasti tie radio- ja levylaulajaksi. Yleisradio käytti häntä usein ja monenlaisen
musiikin parissa: oopperoissa, opereteissa, orkesterikonserttien solistina sekä laulelmatuokioissa.
Äänilevylle Lovén lauloi vuosina 1953-1958 kaikkiaan 27 vihteellistä
numeroa, joista hänen äänensä kauniin timbren vieläkin kuulee.
Levytysten joukossa on monia tunnettuja menestyssävelmiä, kuten ”Kun yö
saapuu Pariisiin” elokuvasta ”Touchez pas au grisbi” (Älkää koskeko,
1953), mustalaisromassi ”Lokki” sekä Lehárin valssi ”Kultaa ja hopeaa”,
jonka hän levytti yhdessä Kalevi Korven kanssa. Osan näistä 1950-luvun
levytyksistään hän lauloi salanimellä Antti Rautu. Vuonna 1955 Ami
Lovén levytti maailmalla suureen suosioon nousseen ”Billy Boyn” yhdessä
Sibelius-Akatemiasta laulunopettajaksi valmistuneen Sirkka -vaimonsa
(o.s. Karosuo) kanssa. Musikaalinen avioliitto solmittiin 1950 ja
vuosien aikana pariskunta esiintyi paljon yhdessä aina ulkomaita myöten.
Erinomaisen äänensä ja aikaisemmista esiintymisistään saamiensa
kannustavien kritiikkien saattelemana Ami Lovén tähtäsi oopperaan.
Vakituinen työ solistina oopperataiteen parissa ei kuitenkaan koskaan
toteutunut suuressa mittakaavassa. Liekö syynä ollut tahdon puute vai
laulajan poikkeuksellisen sopuisa, hienotunteinen ja hieman
flegmaattisuuteen taipuva luonne, joka heijastui myös hänen
taiteeseensa, eikä ehkä sopinut kuvaan tiettyjen roolien kohdalla?
Suomen Kansallisoopperassa hän kuitenkin vieraili Jevgeni Onegenin
nimiosassa tammikuussa 1957 saavuttaen varsin hyvän menestyksen. Muista
merkittävistä näyttämörooleista mainittakoon nimiosat Lehárin
”Luxemburgin kreivissä”, jonka hän valmisti Viipurilaisen Osakunnan
300-vuotisjuhlallisuuksiin (1953) ja Suomessa ensi kertaa esitetyssä
Corneliuksen ”Bagdadin parturissa” (1953) sekä Väinämöisen rooli Väinö
Hannikaisen Aino-oopperan kantaesityksessä (1952). Kaksi viimeksi
mainittua esitettiin Heikki Teittisen laulukoulun produktioissa.
Lukuvuoden 1957-1958 Ami Lovén opiskeli Wienin Musiikkiakatemian
oopperaluokalla opettajinaan professori Josef Witt ja kamarilaulaja
Tino Pattiera. Tätä seurasi kiinnitys solistiksi Länsi-Saksaan Ulmin
oopperaan syyskaudeksi 1958, jossa hänen ohjelmistonaan oli lähinnä
Telemannia ja Mozartia.
Seuraavana vuonna hän palasi pysyvästi takaisin Suomeen. Oopperan kuorovakanssi ei häntä
kiinnostanut. Ulkomailla hän esiintyi Saksan lisäksi mm. Ruotsissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Filippiineillä.
Ami Lovén oli äänialaltaan bassobaritoni ja liikkui sulavasti niin
viihteellisen kuin klassisenkin laulun alueella. ”Tyypiltäni olen
lähinnä romanttinen laulaja. Mielelläni laulan kaikenlaista musiikkia:
oopperaa, laulelmia, uskonnollisia lauluja, kansanlauluja. Ainoa, mitä
olen tietoisesti välttänyt, ovat kaksimieliset viisut.”
Televisiossa Lovén esiintyi usein viihteellisissä musiikkiohjelmissa
yhdessä mm. Harry Bergströmin, George de Godzinskyn, Veikko Huuskosen
ja Tapio Yrjän kanssa. 1970-luvun alussa hänellä oli oma tv-sarja,
jonka myötä hän tuli tutuksi koko kansalle. Hänen varreltaan komea ja
jalopiirteinen olemuksensa nähtiin myös sankarina elokuvassa ”Pekka ja
pätkä salapoliiseina” (1957). Auvo Nuotion kanssa Ami Lovén esiintyi
lukemattomat kerrat ja heidän ohjelmistoonsa kuului yleensä myös
duettoja. Karjalaisuus yhdisti näiden ystävysten ja lauluveikkojen
olemusta ja henkeä ja he tekivät paljon työtä karjalaisen kulttuurin
hyväksi. Hyväntekeväisyysesiintymisiä Lovén teki muutenkin runsaasti
laulaen mm. invalideille ja sotasokeille sekä antaen lukuisia
kirkkokonsertteja ympäri maata.
Kuorot ja laulukvartetit olivat osa Ami Lovénin laulajantaivalta.
Viipurilaisen Osakunnan Kuoron lisäksi hän lauloi mm. YL:ssa, Helsingin
Poliisilaulajissa, Helsingin NMKY:n Mieskuorossa, Olympiakuorossa
(1952) ja Radiokuorossa. Kvarteteista mainittakoon Bel-Canto kvartetti,
joka esiintyi paljon hautajaisissa ja Harry Bergströmin johtama
Trubaduurit, joissa molemmissa Ami Lovén lauloi 1. bassoa, virkavallan
tilaisuuksissa esiintynyt Bobby-kvartetti, levytyksiä varten koottu
Rallineloset sekä myös Kipparikvartetti, jossa hän toimi Kauko Käyhkön
sijaisena vuosina 1970-1982 ja ajoittain tätä ennenkin. Lovén lauloi
myös useiden kotimaisten elokuvien taustakuoroissa.
Ami Lovén toimi Helsingin poliisilaitoksen palveluksesessa nuoremman konstaapelin virassa
31.10.1951 alkaen, mutta jätti tehtävän muutaman vuoden jälkeen. Tämän
jälkeen hän oli 1950-luvun loppuun saakka vapaa taiteilija, mikä teki
hänen ohjelmistostaan ja esiintymiskentästään pakostakin monipuolisen.
Nelilapsisen perheen elättäminen vaati kuitenkin vakaampaa toimeentuloa
ja vuonna 1960 hän perustikin vaimonsa kanssa Nefertiti -nimisen
kemikaalion Espoon Oravannahkatorille, josta se jonkin ajan kuluttua
siirtyi Heikintorin tavarataloon. Tästä eteenpäin hän toimi laulavana
kauppiaana.
Lions- ja vapaamuurariaatteet ja niihin sisältyvä pyyteetön työ olivat lähellä Ami Lovénin sydäntä:
”Kunhan oppisimme ymmärtämään, että olemme sisaria ja veljiä keskenämme, olisimme mukana
rakentamassa uutta ja parempaa maailmaa.” Ami Lovén oli aikansa
aktiivisimpia leijonia Suomessa toimien useissa järjestön
luottamustehtävissä, mm. Suomen Lions-Liiton puheenjohtajana 1970-1971
sekä liiton kansainvälisten suhteiden johtajana 1972-1974. Hänen
johtamistapojaan muistellaan vieläkin kunnioituksella. Hieman ennen
poismenoaan, olleessaan jo vakavasti sairas, hän vei Lionsien XXIX
valtakunnankokouksen ohjelma-toimikunnan puheenjohtajan osuuden läpi
sairaalasta käsin. Ami Lovén kuoli Puolarmetsän sairaalassa Espoossa
vaikean sairauden murtamana 19.8.1982.
Ami Lovénia on luonnehdittu valoisaksi ja lämpimäksi renessanssi-ihmiseksi, joka ei pelännyt
heittäytyä asioihin ja tilanteisiin. Monesti hän olikin ilontuoja, joka avasi hiljaisuuden kuplan
olemuksellaan ja laulullaan. Ihmisenä ja työtoverina hän oli harvinaisen pidetty ja rakastettu.
”Laulaminen auttaa elämistä – se tuo elämään väriä ja ystäviä” (Ami Lovén, HS 26.8.1972).
Ami Lovén 1960: Paratiisilaulu (King). Tv-ohjelmasta ”Lauluja Sinulle”.
Ami Lovén 1956: Kun yö saapuu Pariisiin (Wiener). Odeon PLD 143.
Ami Lovén 1956: Kuun hopeaa (Begström). Odeon PLD 140.
Ami Lovén 1956: Miesten mies (Davy Crockett) (Bruns). Finlandia P 245.
Ami Lovén 1953: Kaipuun siniset vuoret (Young). Decca SD 5235.
Ami Lovén 1956: Näkemiin bambina (Cornell). Radionauha.
Ami Lovén 1956: Lokki (Trad.). Finlandia P 249.
Ami Lovén 1968: Klunkom Welam Welamsson (Rangström). Radionauha.
Ami Lovén 1971: Sininen uni (Rautavaara). Tv-ohjelmasta.
Ami Lovén 1975: Soi kunniaksi Luojan (Sibelius). Finnlevy SFFLP 8557.
Ami Lovén 1965: On kaunis maa (Sibelius). Vapaamuurarimusiikkia. Kirkkokonsertista.
Antti Rautu 1956: Puukko-Mackie (Mack the Knife) (Weill). Finlandia P 257.
Antti Rautu 1957: Ennustit mulle, mustalaistyttö (Jauhert). Finlandia P 266.
Bel-Canto kvartetti 1962: Täällä Pohjantähden alla (Trad.). Scandia KS 492.
Rallineloset 1952: Ralli (Trad.). Rytmi R 6160.
Trubaduurit 1956: La Mer (Trenet). Odeon PLD 152.
Trubaduurit 1956: Kerro lokki (Bergström). Odeon PLD 152.
Trubaduurit 1958: Rakkautta Santiagossa (Monterio). Triola T 4316.
Kipparikvartetti 1963: Pieni ankanpoikanen (Barrows-Zaritzky). 1963. Helmi 440092.
Ami Lovén & Sirkka Lovén 1955: Billy-Boy (Trad.). Finlandia P 245.
Ami Lovén & Auvo Nuotio 1955: Merimies se laivallansa seilailee (Kauppi). Finlandia P 233.
Kirjat:
Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.
Lehdet:
ET-lehti 8/1974, 10. Kipinä laulajan uralle syttyi jo koulussa.
Helsingin Sanomat 26.8.1972. Laulajan ja kauppiaan roolit sopivat yhteen.
Helsingin Sanomat 25.8.1982. Kuolleita. Laulaja Ami Lovén.
Katso 44/1971, 56-57. Hyvää iltapäivää toivottaa Ami Lovén.
Kemikalikauppias 4/1979, 8-9. Espoo. Heikintorin kemikalio-parfymerie.
Leijona 7/1982. Muistamme näitä veljiämme.
Länsiväylä 6.11.1980. Lovénien 20-v juhla.
Ulmer Stadt Nachrichten 4.9.1958. Ami Lovén.
Uusi Suomi 26.8.1972. Kun Ami Lovén laulaa on mukana salkku A tai B.
Tero Halvorsenin tekemät haastattelut:
Kalevi Korven haastattelu 13.12.1996.
Sirkka Lovénin haastattelu 20.4.2005 ja 6.9.2005.
Sinikka Lovén-Tanskan haastattelu 20.4.2005.
Muut:
Ami Lovénin leikekirja. Sirkka Lovénin kotiarkisto.
Haastattelunauhat ja muu aineisto / Tero Halvorsenin kotiarkisto.
|
|
|