s. 26.8.1922, Hanko

k. 19.8.1982, Espoo

Bel-canto kvartetti, 1. basso - 2. basso 1950-1982
Bobby-kvartetti (poliisikvartetti), 2. basso (1950-luku)
Rallineloset, 2. basso, vain levykokoonpano (1952)
Trubaduurit, 1. basso (1955-1958)
Kipparikvartetti, 2. basso, Kauko Käyhkön sijaisena (1970-1982)

Ami Lovén muistetaan muhkean joviaalina laulavana herrasmiehenä, jonka ääni ja hahmo tulivat tutuiksi niin konserttien, radion, levyjen kuin televisionkin välityksellä 1950-1970-luvulla. Hän ei koskaan noussut kaikkein kirkkaimpien esiintyvien tähtien joukkoon, mutta oli yleisesti tunnettu ja paljon käytetty nimi lauluelämämme kentällä.

Ami Lovén syntyi Hangossa 26.8.1922. Lapsuutensa hän vietti Muolaan pitäjässä Perkjärvellä, missä hänen isänsä August Lovén oli asemapäällikkönä. Isä tunnettiin iloluontoisena ja musikaalisena miehenä, joka omasi syvän bassoäänen ja hän lauloikin paikallisessa kuorossa. Koulua nuori Ami kävi Terijoella, jonne hän matkasi päivittäin junakyydillä. Lukion hän aloitti Viipurissa talvisodan kynnyksellä 1939 ja kirjoitettuaan ylioppilaaksi Toijalan Yhteiskoulusta jouluna 1945 hän aloitti metsätieteen opinnot Helsingin yliopistossa. Yliopisto sai kuitenkin pian jäädä, sillä liityttyään Viipurilaiseen Osakuntaan ja sen kuoroon, jota johti Ossi Elokas, alkoi laulun voittokulku ja useat solistitehtävät odottivat nuorta baritonia.

Laulua Ami Lovén opiskeli Helsingissä aluksi oopperalaulajapariskunnan Helmi Liukkosen ja Martti Seilon luona ja myöhemmin Olavi Nybergin, Heikki Teittisen sekä Paul Hansenin johdolla. Ensikonsertin hän antoi Teittisen valmentamana Helsingin Konservatoriossa 28.1.1952. Säestäjänä toimi Tapani Valsta ja konsertti sai hyvin myönteisen vastaanoton. Kuusi vuotta myöhemmin (1.12.1959) Lovén antoi toisen konsertin Pentti Koskimiehen säestyksellä. Jo 1950-luvun alussa Lovénille aukesi nopeasti tie radio- ja levylaulajaksi. Yleisradio käytti häntä usein ja monenlaisen musiikin parissa: oopperoissa, opereteissa, orkesterikonserttien solistina sekä laulelmatuokioissa. Äänilevylle Lovén lauloi vuosina 1953-1958 kaikkiaan 27 vihteellistä numeroa, joista hänen äänensä kauniin timbren vieläkin kuulee. Levytysten joukossa on monia tunnettuja menestyssävelmiä, kuten ”Kun yö saapuu Pariisiin” elokuvasta ”Touchez pas au grisbi” (Älkää koskeko, 1953), mustalaisromassi ”Lokki” sekä Lehárin valssi ”Kultaa ja hopeaa”, jonka hän levytti yhdessä Kalevi Korven kanssa. Osan näistä 1950-luvun levytyksistään hän lauloi salanimellä Antti Rautu. Vuonna 1955 Ami Lovén levytti maailmalla suureen suosioon nousseen ”Billy Boyn” yhdessä Sibelius-Akatemiasta laulunopettajaksi valmistuneen Sirkka -vaimonsa (o.s. Karosuo) kanssa. Musikaalinen avioliitto solmittiin 1950 ja vuosien aikana pariskunta esiintyi paljon yhdessä aina ulkomaita myöten.

Erinomaisen äänensä ja aikaisemmista esiintymisistään saamiensa kannustavien kritiikkien saattelemana Ami Lovén tähtäsi oopperaan. Vakituinen työ solistina oopperataiteen parissa ei kuitenkaan koskaan toteutunut suuressa mittakaavassa. Liekö syynä ollut tahdon puute vai laulajan poikkeuksellisen sopuisa, hienotunteinen ja hieman flegmaattisuuteen taipuva luonne, joka heijastui myös hänen taiteeseensa, eikä ehkä sopinut kuvaan tiettyjen roolien kohdalla? Suomen Kansallisoopperassa hän kuitenkin vieraili Jevgeni Onegenin nimiosassa tammikuussa 1957 saavuttaen varsin hyvän menestyksen. Muista merkittävistä näyttämörooleista mainittakoon nimiosat Lehárin ”Luxemburgin kreivissä”, jonka hän valmisti Viipurilaisen Osakunnan 300-vuotisjuhlallisuuksiin (1953) ja Suomessa ensi kertaa esitetyssä Corneliuksen ”Bagdadin parturissa” (1953) sekä Väinämöisen rooli Väinö Hannikaisen Aino-oopperan kantaesityksessä (1952). Kaksi viimeksi mainittua esitettiin Heikki Teittisen laulukoulun produktioissa. Lukuvuoden 1957-1958 Ami Lovén opiskeli Wienin Musiikkiakatemian oopperaluokalla opettajinaan professori Josef Witt ja kamarilaulaja Tino Pattiera. Tätä seurasi kiinnitys solistiksi Länsi-Saksaan Ulmin oopperaan syyskaudeksi 1958, jossa hänen ohjelmistonaan oli lähinnä Telemannia ja Mozartia.
Seuraavana vuonna hän palasi pysyvästi takaisin Suomeen. Oopperan kuorovakanssi ei häntä kiinnostanut. Ulkomailla hän esiintyi Saksan lisäksi mm. Ruotsissa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Japanissa ja Filippiineillä.

Ami Lovén oli äänialaltaan bassobaritoni ja liikkui sulavasti niin viihteellisen kuin klassisenkin laulun alueella. ”Tyypiltäni olen lähinnä romanttinen laulaja. Mielelläni laulan kaikenlaista musiikkia: oopperaa, laulelmia, uskonnollisia lauluja, kansanlauluja. Ainoa, mitä olen tietoisesti välttänyt, ovat kaksimieliset viisut.”

Televisiossa Lovén esiintyi usein viihteellisissä musiikkiohjelmissa yhdessä mm. Harry Bergströmin, George de Godzinskyn, Veikko Huuskosen ja Tapio Yrjän kanssa. 1970-luvun alussa hänellä oli oma tv-sarja, jonka myötä hän tuli tutuksi koko kansalle. Hänen varreltaan komea ja jalopiirteinen olemuksensa nähtiin myös sankarina elokuvassa ”Pekka ja pätkä salapoliiseina” (1957). Auvo Nuotion kanssa Ami Lovén esiintyi lukemattomat kerrat ja heidän ohjelmistoonsa kuului yleensä myös duettoja. Karjalaisuus yhdisti näiden ystävysten ja lauluveikkojen olemusta ja henkeä ja he tekivät paljon työtä karjalaisen kulttuurin hyväksi. Hyväntekeväisyysesiintymisiä Lovén teki muutenkin runsaasti laulaen mm. invalideille ja sotasokeille sekä antaen lukuisia kirkkokonsertteja ympäri maata.

Kuorot ja laulukvartetit olivat osa Ami Lovénin laulajantaivalta. Viipurilaisen Osakunnan Kuoron lisäksi hän lauloi mm. YL:ssa, Helsingin Poliisilaulajissa, Helsingin NMKY:n Mieskuorossa, Olympiakuorossa (1952) ja Radiokuorossa. Kvarteteista mainittakoon Bel-Canto kvartetti, joka esiintyi paljon hautajaisissa ja Harry Bergströmin johtama Trubaduurit, joissa molemmissa Ami Lovén lauloi 1. bassoa, virkavallan tilaisuuksissa esiintynyt Bobby-kvartetti, levytyksiä varten koottu Rallineloset sekä myös Kipparikvartetti, jossa hän toimi Kauko Käyhkön sijaisena vuosina 1970-1982 ja ajoittain tätä ennenkin. Lovén lauloi myös useiden kotimaisten elokuvien taustakuoroissa.

Ami Lovén toimi Helsingin poliisilaitoksen palveluksesessa nuoremman konstaapelin virassa
31.10.1951 alkaen, mutta jätti tehtävän muutaman vuoden jälkeen. Tämän jälkeen hän oli 1950-luvun loppuun saakka vapaa taiteilija, mikä teki hänen ohjelmistostaan ja esiintymiskentästään pakostakin monipuolisen. Nelilapsisen perheen elättäminen vaati kuitenkin vakaampaa toimeentuloa ja vuonna 1960 hän perustikin vaimonsa kanssa Nefertiti -nimisen kemikaalion Espoon Oravannahkatorille, josta se jonkin ajan kuluttua siirtyi Heikintorin tavarataloon. Tästä eteenpäin hän toimi laulavana kauppiaana.

Lions- ja vapaamuurariaatteet ja niihin sisältyvä pyyteetön työ olivat lähellä Ami Lovénin sydäntä: ”Kunhan oppisimme ymmärtämään, että olemme sisaria ja veljiä keskenämme, olisimme mukana rakentamassa uutta ja parempaa maailmaa.” Ami Lovén oli aikansa aktiivisimpia leijonia Suomessa toimien useissa järjestön luottamustehtävissä, mm. Suomen Lions-Liiton puheenjohtajana 1970-1971 sekä liiton kansainvälisten suhteiden johtajana 1972-1974. Hänen johtamistapojaan muistellaan vieläkin kunnioituksella. Hieman ennen poismenoaan, olleessaan jo vakavasti sairas, hän vei Lionsien XXIX valtakunnankokouksen ohjelma-toimikunnan puheenjohtajan osuuden läpi sairaalasta käsin. Ami Lovén kuoli Puolarmetsän sairaalassa Espoossa vaikean sairauden murtamana 19.8.1982.

Ami Lovénia on luonnehdittu valoisaksi ja lämpimäksi renessanssi-ihmiseksi, joka ei pelännyt heittäytyä asioihin ja tilanteisiin. Monesti hän olikin ilontuoja, joka avasi hiljaisuuden kuplan olemuksellaan ja laulullaan. Ihmisenä ja työtoverina hän oli harvinaisen pidetty ja rakastettu.

”Laulaminen auttaa elämistä – se tuo elämään väriä ja ystäviä” (Ami Lovén, HS 26.8.1972).

Ami Lovén 1960: Paratiisilaulu (King). Tv-ohjelmasta ”Lauluja Sinulle”.
Ami Lovén 1956: Kun yö saapuu Pariisiin (Wiener). Odeon PLD 143.
Ami Lovén 1956: Kuun hopeaa (Begström). Odeon PLD 140.
Ami Lovén 1956: Miesten mies (Davy Crockett) (Bruns). Finlandia P 245.
Ami Lovén 1953: Kaipuun siniset vuoret (Young). Decca SD 5235.
Ami Lovén 1956: Näkemiin bambina (Cornell). Radionauha.
Ami Lovén 1956: Lokki (Trad.). Finlandia P 249.
Ami Lovén 1968: Klunkom Welam Welamsson (Rangström). Radionauha.
Ami Lovén 1971: Sininen uni (Rautavaara). Tv-ohjelmasta.
Ami Lovén 1975: Soi kunniaksi Luojan (Sibelius). Finnlevy SFFLP 8557.
Ami Lovén 1965: On kaunis maa (Sibelius). Vapaamuurarimusiikkia. Kirkkokonsertista.
Antti Rautu 1956: Puukko-Mackie (Mack the Knife) (Weill). Finlandia P 257.
Antti Rautu 1957: Ennustit mulle, mustalaistyttö (Jauhert). Finlandia P 266.
Bel-Canto kvartetti 1962: Täällä Pohjantähden alla (Trad.). Scandia KS 492.
Rallineloset 1952: Ralli (Trad.). Rytmi R 6160.
Trubaduurit 1956: La Mer (Trenet). Odeon PLD 152.
Trubaduurit 1956: Kerro lokki (Bergström). Odeon PLD 152.
Trubaduurit 1958: Rakkautta Santiagossa (Monterio). Triola T 4316.
Kipparikvartetti 1963: Pieni ankanpoikanen (Barrows-Zaritzky). 1963. Helmi 440092.
Ami Lovén & Sirkka Lovén 1955: Billy-Boy (Trad.). Finlandia P 245.
Ami Lovén & Auvo Nuotio 1955: Merimies se laivallansa seilailee (Kauppi). Finlandia P 233.

Kirjat:
Käyhkö, Kauko 1971. Voi veljet! Kipparikvartetti. Helsinki: Karisto.

Lehdet:
ET-lehti 8/1974, 10. Kipinä laulajan uralle syttyi jo koulussa.
Helsingin Sanomat 26.8.1972. Laulajan ja kauppiaan roolit sopivat yhteen.
Helsingin Sanomat 25.8.1982. Kuolleita. Laulaja Ami Lovén.
Katso 44/1971, 56-57. Hyvää iltapäivää toivottaa Ami Lovén.
Kemikalikauppias 4/1979, 8-9. Espoo. Heikintorin kemikalio-parfymerie.
Leijona 7/1982. Muistamme näitä veljiämme.
Länsiväylä 6.11.1980. Lovénien 20-v juhla.
Ulmer Stadt Nachrichten 4.9.1958. Ami Lovén.
Uusi Suomi 26.8.1972. Kun Ami Lovén laulaa on mukana salkku A tai B.

Tero Halvorsenin tekemät haastattelut:
Kalevi Korven haastattelu 13.12.1996.
Sirkka Lovénin haastattelu 20.4.2005 ja 6.9.2005.
Sinikka Lovén-Tanskan haastattelu 20.4.2005.

Muut:
Ami Lovénin leikekirja. Sirkka Lovénin kotiarkisto.
Haastattelunauhat ja muu aineisto / Tero Halvorsenin kotiarkisto.

Ami Lovénin jäämistön äänitteet on digitoitu Suomen Jazz- & Pop-arkistoon.