BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Jaakko Jahnukainen

s. 15.3.1925, Helsinki
k. 7.10.1980, Helsinki

Teksti Jari J. Marjanen / VYS ry
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiJaakko Juhani Jahnukainen
Oikea nimiJaakko Jahnukainen
AliaksetJahnu (lempinimi)
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika15.3.1925, Helsinki
Kuolinaika7.10.1980, Helsinki
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Vaikuttajat
Paavo Einiö
Olavi Virta
Muut henkilöyhteydet
Ilppo Aarnio
Jouko (Jopi) Eräkare, Levyraadin jäsen
Åke L. Granholm
Jyrki Hämäläinen
Klaus Järvinen, kollega ja ystävä
Eeva Kaste, Levyraadin pitkäaikainen jäsen
Sirpa Kuoppamäki, Levyraadin jäsen
Mauno Maunola, Levyraadin pitkäaikainen jäsen
Erkki Melakoski
Erkki Pälli, toimittajakollega
Tauno Rautiainen
Göran Ödner, muusikkokumppani
Biografia

Jaakko Jahnukainen oli ”Norssin” eli Helsingin normaalilyseon klassillisen, latinaa lukeneen linjan kasvatti. Hän innostui jazzista ja rumpujensoitosta jo koulupoikana ja pääsi tutustumaan samanhenkisiin koulu- ja armeijatovereihin. Hän luki kuvaruudussa maamme ensimmäiset televisiouutiset syksyllä 1959, mutta silloisen Suomen Television ohjelmapäällikkö Ville Zilliacus ei antanut hänen ”mallikkaasta” esiintymisestään huolimatta jatkaa, koska Jahnukaiseen oli jo silloin liikaa iskostunut jazzmiehen leima.

Jahnukainen muistetaan nykyisin parhaiten television alkuperäisestä Levyraadista, jonka puheenjohtajana hän toimi. Hän itse kertoi saaneensa ohjelmaidean istuessaan ongella kesällä 1961, mutta samantyyppisiä ohjelmia oli kyllä ollut ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Joka tapauksessa hän esitti idean heti lomansa jälkeen silloisen Tesvision ohjelmapäällikölle Karl Ehderille.

Levyraadin meikäläinen muoto osoittautui ulkomaisia vastineitansa pitkäikäisemmäksi. Vanha Levyraati oli missikilpailujen jälkeen (silloin 1960-luvulla kaksi- ja monissa osissa maatamme vain yksikanavaisen) television suosituimpia ohjelmia, josta tehtiin useita lehtijuttujakin ja mm. kotimaisen musiikin määrästä ulkomaiseen verrattuna käytiin kiivasta keskustelua yleisönosastoissa; ohjelman katsojaluvut olivat 60-luvun puolivälissä jopa neljänsadantuhannen luokkaa, mikä oli silloisissa oloissa aikamoinen saavutus. Ohjelma siirtyi Mainos-TV:n puolelle v. 1966. Sen vakinaisia jäseniä puheenjohtaja Jahnukaisen lisäksi olivat Jouko ”Jopi” Eräkare, Eeva Kaste (hänen jälkeensä Sirpa Kuoppamäki), Mauno Maunola ja Margareta ”Mimmu” Mutreich; vierailevia jäseniä olivat mm. Klaus Järvinen, Markku Veijalainen, Kari Kuuva ja Erkki Pälli.

Varsinkin Levyraadin ajalta on olemassa monta Jahnukaiseen liittyvää lehtijuttua. Tämä on haastattelupätkä: ”--- Ettekö anna oman mielimusiikkinne vaikuttaa levynvalintaanne?” Jahnukainen vastasi: ”Ihan totta, en! Pidän jazzista, mutta olen pitänyt kirjaa sen verran, että tiedän Levyraadissa soitetuista kappaleista olevan vain kaksi prosenttia jazzia.” — Prosenttiluku on jossakin muussa yhteydessä ollut seitsemän, mutta joka tapauksessa alle kymmenen.

Levyraadin lisäksi Jahnukainen toimitti ainakin Jazzstudio-ohjelmaa radiossa ja silloisessa Suomen Televisiossa M-Show’ta; omien sanojensa mukaan hän ei näissä ohjelmissa halunnut tuoda esille itseänsä, vaan ”pyrki kulissien takana vetelemään naruista”. Ko. ohjelmissaan hän haastatteli mm. kirjailija Mika Waltaria, pilapiirtäjä Kari Suomalaista ja arkkipiispa Martti Simojokea. Hän oli jonkin aikaa myös Iskelmä-lehden toimitussihteeri ennen Erkki Pälliä.

Jazzmies mainitsi itse omiksi suosikeikseen ainakin Max Roachin kvintetin ja Ella Fitzgeraldin. Häntä mainittiin jazzin ja sen myötä jopa yhdysvaltalaisen (”amerikkalaisen”) elämäntyylin lähettilääksi. Jahnukainen toi selvästi esille sen, ettei hän pitänyt 1960-luvun alkupuolen ja puolivälin tangokaudella esim. Veikko Tuomen edustamasta kansanomaisesta linjasta.

Jahnukainen vaikutti Lasse Mårtensonin säveltämän ja Sauvo Puhtilan (salanimellä Solja Tuuli) Voiko sen sanoa toisinkin –messun syntyvaiheisiin: Munkkiniemen vapaamielinen kirkkoherra Erkki Arhinmäki hyväksyi uskonnollisen herätyksen saaneen sodanaikaisen ystävänsä Jahnukaisen vihjeestä tuon aikanaan hyvinkin ”erilaisen”, jopa radikaalin messun.

Tämän esittelyn kirjoittajalle on Jahnukaisesta jäänyt julkisuudesta vaikutelma sanavalmiista, joskus pisteliäästäkin, mutta myös empatiaa osoittaneesta jazzmiehestä. Samaan kaksijakoisuuteen lämminsydämisyyden ja jopa loukkaavan terävyyden välillä viittaavat hänet tunteneetkin.

Jahnukainen johti omaa pientä Suomen Ilmoituskeskus –nimistä mainostoimistoaan. Hän harrasti jazzmusiikin lisäksi osakuntatoimintaa (ESO), ilmailua ja maanpuolustustyötä. Hän kuoli yllättäen sydänkohtaukseen 7. lokakuuta 1980 synnyinkaupungissaan Helsingissä.

Sanottua

Vuodelta 1974 on tämä Jahnukaisen oma kommentti: ”Levyraati on tärkeä ohjelma. Kyllä sitä katsotaan edelleen, ja on demokraattista tarjota kansalaisille katsottuja ohjelmia.”

Levyraati sai monenlaista, myös varsin suorasukaista ja joskus ala-arvoistakin palautetta. Tiettävästi kerran joku ilmeisen tyytymätön katsoja oli lähettänyt Jahnukaiselle kirjaimellisesti haisevina terveisinä rasiallisen ulostetta. Jahnukainen totesi tällöin: ”Tämä henkilö halusi lähettää parasta, mitä hänellä oli antaa.”

Bibliografia ja lähteet

Anon 1967: Antenni 33/1967, s. 9.

Anon 1980a: ”Kuolleita: Toimitusjohtaja Jaakko Jahnukainen.” Helsingin Sanomat to 9. lokakuuta 1980.

Anon. 1980b: ”Surusanoma yllätti Klaus Järvisen.” Ilta-Sanomat to 9. lokakuuta 1980.

Haljoki, Mikko 1965. ”Finnish Jaakko Jahnukainen — TV democrat and apostle of jazz.”

Henkilökokoelma 00003: Jaakko Jahnukainen. Suomen Jazz & Pop Arkisto.

Jalkanen, Pekka — Kurkela, Vesa 2003. Populaarimusiikki. S. 337 ja 481.

Nissilä, Pekka 2001. ”Välimaaston mies Lasse Mårtenson.” SELVIS 3/2001.

Norssi 1967.

Pälli, Erkki 1999. Riemutoimittaja kuuluisuuksien kintereillä. Otava. Keuruu. S. 175—178 ym.

Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy