BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Metrokvartetti


Teksti Tero Halvorsen
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1937
Lakkautettu1940
Yhtyejäsenet
1. tenori - Herman Schaibel
2. tenori - Jaakko Sola
1. basso - Rauni Terämaa
2. basso - Kauko Forsell
Biografia

Metrokvartetti oli järjestyksessä ensimmäinen Harry Bergströmin ideoimista ja johtamista lauluyhtyeistä, joiden maineikasta sarjaa myöhemmin jatkoivat Metro-tytöt, Kipparikvartetti ja Trubaduurit. Metrokvartetin syntyvaiheet sijoittuvat vuoden 1937 tietämille, jolloin 27-vuotias Harry Bergström (1910-1989) alkoi yhdessä tuntemiensa laulajien kanssa suunnitella mieskvartetin perustamista ja pian olikin seuraava kokoonpano koossa: 1. tenori - Herman Schaibel, 2. tenori – Jaakko Sola, 1. basso – Rauni Terämaa ja 2. basso – Kauko Forsell. Koska näiden laulajien dokumentaatio on hyvin vähäistä, osittain täysin puutteellista, on tässä syytä kirjata ylös kunkin laulajan keskeiset vaiheet, siltä osin kuin ne ovat tiedossa.

Herman Hirsch Schaibel (1910-luvulla – 4.11.1989) oli Suomeen tullut saksalainen opiskelija, joka esiintyi myöhemmin Jakobin osassa elokuvassa Tuulinen päivä (1962).

Jaakko Ilari Sola (23.7.1913 Helsinki – 29.2.1940 Taipaleenjoki) oli oopperalaulaja Wäinö Solan (1883 - 1961) nuorin poika. Jaakko Sola kirjoitti ylioppilaaksi 1932 ja kirjautui samana syksynä Helsingin yliopistoon liittyen samalla myös Etelä-Suomalaiseen Osakuntaan (ESO). Yliopisto-opintojensa ohella hän opiskeli yksinlaulua Sibelius-Akatemiassa Mauno Tammisen johdolla. Isänsä johtaman oopperaluokan toiminnassa Jaakko Sola oli mukana koko Sibelius-Akatemiassa opiskelunsa ajan eli vuodet 1932 – 1938 laulaen mm. Puccinin Turandotin Calaffina. Suomalaisen Oopperan kuoroon hän tuli 1. tenoriksi syksyllä 1934. Oopperassa hänelle uskottiin vuosien 1934 - 1939 aikana kaikkiaan kymmenkunta pientä solistitehtävää kuorokiinnityksen rinnalla. Sola oli monipuolinen ja lahjakas kyky, joka harrasti kieliä, käsikirjoitti, ohjasi, näytteli ja lauloi. Kevätkaudella 1939 Suomalaisen Oopperan kuusi Trubaduuri-näytäntöä olivat hänen ohjaamiaan. Yhdessä Lauri Kyöstilän kanssa hän riimitteli satunäytelmän Mikki-hiiri ja Taikapeili, joka esitettiin joulukuussa 1936. Samoilta käsikirjoittajilta ilmestyi myös elokuva Jos oisi valtaa (1941). Sola toimi Suomi-Filmin avustajana ja hänet nähtiin elokuvassa Laivan kannella (1938). Hän lauloi Etelä-Suomalaisen Osakunnan Laulajissa ja näytteli Ylioppilasteatterin Elinan surmassa sekä Viimeisessä valssissa Viipurissa. Metrokvartetin lisäksi hänen kerrotaan toimineen Pop-kvartetin vetäjänä, jonka muita jäseniä olivat mm. Sulo Saarits ja Kauko Forsell. Monipuolisena alkanut elämäntyö päättyi talvisodan taisteluissa Taipaleenjoella 29.2.1940, jolloin hänet todettiin kadonneeksi ja julistettiin tämän jälkeen kaatuneeksi. Hänen maalliset jäännöksensä löydettiin vasta syksyllä 1941 ja hautaus toimitettiin Hietaniemessä 24.9.1941 oopperan kuorolaisten laulaessa Sotarukouksen ja Finlandia-hymnin. Ahkeruus, taiteellisuus ja idealistisuus leimasivat Jaakko Solan elämää. 1930-luvulla hän oli kärsinyt keuhkopussintulehduksesta ja kroonisesta angiinasta. Laulajanuran ja esiintymisten sijasta hän tähtäsikin enemmän organisointitehtäviin, mm. oopperan johtoon.

Rauni Werneri Terämaa (1.3.1910 Porvoo) opiskeli aluksi lakia Helsingissä, mutta jätti sen päästyään pankkiin töihin. Hän opiskeli jo nuoresta laulua aluksi Viipurin musiikkiopistossa Olavi Nybergin johdolla ja myöhemmin Lahden musiikkiopistossa Felix Krohnin johdolla. Lahden musiikkiopistossa hän suoritti myös laulunopettajan pätevyyden (loppututkinto). Vuonna 1957 Terämaa muutti Ouluun, jossa hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä saakka KOP:n pankinjohtajana. Päätyönsä ohella hän antoi yksityisesti laulutunteja. Ensikonserttinsa Terämaa piti Helsingissä 20.10.1940. Useiden nimekkäiden kuorojen baritonisolistina hän oli kysytty nimi jo vuodesta 1930 alkaen. Mm. EOL:n, YL:n ja Pohjan Laulun solistina hän esiintyi kotimaan lisäksi miltei kaikissa Euroopan maissa sekä USA:ssa ja Kanadassa. Italiassa hän lauloi pyynnöstä mm. Mussolinille. Terämaa on toiminut myös Oulun kaupunginorkesterin solistina, antanut lukuisia kirkkokonsertteja ja esiintynyt omin ohjelmin Yleisradiossa. Oulun musiikkiopiston sekä Oulun oopperan produktioissa hän on ollut mukana laulaen mm. nimiroolin Haydnin Apteekkarissa sekä ruhtinas Greminin osan Tshaikovskin Jevgeni Oneginissa (1967). Äänellisesti Terämaa kuuluu Metrokvartetin koulituimpiin ja solistisimpiin ääniin, jolle Bergström uskoikin eniten sooloja ja lähes kaikkien ohjelmistossa olleiden laulujen aloituksen varmana ja terveäänisenä laulajana.

Kauko Kalervo Forsell (29.11.1912 Pori - 28.4.2002 Helsinki) opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa Georg Wisénin (1932-1933) ja Oiva Soinin (1941) johdolla. Suomalaisen Oopperan kuoroon hänet kiinnitettiin syksyllä 1935 1. bassoon ja kiinnitys jatkui kevääseen 1942. Tämän jälkeen Kauko Forsell muutti ihailunsa kohteen, Jolanda di Maria Petrisin, luokse Tukholmaan, josta pariskunta palasi ja asettui Suomeen 1951. Forsell siirtyi kultasepänliike Viktor Kallion osakkaaksi ja myöhemmin sen johtajaksi. Laulua hän harrasti enää lähinnä kulttuuriseura Killan piireissä ja toisinaan yhdessä vaimonsa kanssa. Aikalaiset muistavat Forsellin pitkänä ja komeana Don Giovanni -tyyppinä positiivisessa mielessä. Forsell teki myös pienen roolityön elokuvassa ”On lautalla pienoinen kahvila” (1952).

Metrokvartetin jäsenistä Sola ja Forsell tunsivat toisensa oopperan kuorosta. Terämaa tunsi Solan Helsingin yliopiston ympyröistä sekä yhteisistä kieliopinnoista ja muistelee, että Schaibel olisi kuulunut niihin nuoriin ulkomailta tulleisiin laulajiin, joita toisinaan asui Solien luona.

Tyylillisesti Metrokvartetti erosi suomalaisista perinteisistä mieskvarteteista seuraten suuren maailman tyyliä, kuten jo yhtyeen moderni nimikin kertoo. Kvartetista löytää reilun ripauksen vaikutteita saksalaisesta, samaan aikaan pinnalla olleesta, Comedian Harmonists-yhtyeestä. Äänilevyltä kuultuna Metrokvartetin äänelliset resurssit eivät kuitenkaan olleet kovin laajat, mikä rajoitti Bergströmin sovitusmahdollisuuksia. Kvartetin ääriäänten varaan ei voinut kunnolla rakentaa: Schaibelin tenorin jalostus oli selvästi vielä kesken ja Forsellin ääni oli bassoksi varsin hento, oikeastaan hän olikin baritoni. Täytyy kuitenkin muistaa, että laulajat olivat vielä nuoria opiskelijoita, alle kolmekymppisiä, joiden varsinainen karriääri oli odotetusti edessä päin. Sooloja Bergström kirjoitti ennenkaikkea Terämaalle, Schaibelille ja Forsellille. Kvartetin ohjelmisto koostui aikansa kansainvälisistä elokuva- ja viihdehiteistä, kuten Frimlin Aasiserenadista (operetista Tulikärpänen, myöhemmin elokuvasta Senorita), Churchillin säveltämästä Lumikista elokuvasta Lumikki ja seitsemän kääpiötä sekä saksalaisesta tangosta Hör mein Lied, Violetta. Joukkoon mahtui myös Bergströmin omia raikkaita elokuvasäveliä. Yhtyeen säestäjänä, sovittajana, kapellimestarina, organisaattorina ja managerina toimi itseoikeutetusti Harry Bergström.

Metrokvartetti esiintyi Yleisradion suorissa radiolähetyksissä useammankin kerran, mitä todennäköisesti edesauttoi se, että Jaakko Solan veli Pentti Sola toimi Yleisradion musiikkiosaston apulaispäällikkönä. Elokuvassa Poikamiesten holhokki (1938) kvartetti nähtiin laulamassa kutsuilla Harry Bergströmin pianosäestyksellä. Kvartetti pääsi myös levyttämään ja kaikkiaan levylle tallentui yhdeksän kappaletta. Osassa näistä vuonna 1938 tehdyistä levyistä oli mukana Birgit Kronström. Kvartetti teki ulkomaan matkan ainakin Ruotsiin, jossa paikallinen lehdistökin siitä kirjoitti. Kotimaassa esiintymisiä riitti kunnes talvisota katkaisi yhtyeen toiminnan ja lopetti sen kokonaan Jaakko Solan poismenon takia. Vaikka Metrokvartetti ehti toimia vain kolmisen vuotta, jätti se käyntikorttinsa sekä äänilevylle että kuvanauhalle. Tämäkin kertoo yhtyeen ”suosiosta” ja asemasta omana aikanaan, vaikka Bergströmin ja Solan suhteillakin oli oma osuutensa kvartetin esille nousuun.

LÄHTEET

Yvonne Calás (1999). Suomen Kansallisoopperan kuoron kronikka. Helsinki: Suomen Kansallisooppera.

Veli Virkkunen (1989). Vanhat sotilaat eivät kuole koskaan. Sotamies Jaakko Solan muistoalbumi talvisodasta tähän päivään. Helsinki: WSOY.

Tero Halvorsenin tekemä Rauni Terämaan haastattelu 4.3.2007.

Valikoitu diskografia
METROKVARTETIN KAIKKI LEVYTYKSET

Metrokvartetti: Aasiserenadi (Friml) 1938 (Columbia DY 189)
Metrokvartetti: Violetta (Klose) 1938 (Columbia DY 189)
Metrokvartetti: Auringon laskiessa (Charles-Kenny) 1938 (Columbia DY 191)
Metrokvartetti: Lumikki (Churchill) 1938 (Columbia DY 190)
Metrokvartetti: Ti-pi-tin (Grever) 1938 (Columbia DY 190)
Metrokvartetti ja Birgit Kronström: Markan tähden 1 (Bergström) 1938 (Columbia DY 187)
Metrokvartetti ja Birgit Kronström: Markan tähden 2 (Bergström) 1938 (Columbia DY 188)
Metrokvartetti ja Birgit Kronström: Päin onnen rantaa 1 (Bergström) 1938 (Columbia DY 187)
Metrokvartetti ja Birgit Kronström: Päin onnen rantaa 2 (Bergström) 1938 (Columbia DY 188)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy