Leif Wager

Leif Wager syntyi Helsingissä helmikuussa 1922 oopperalaulaja-taidemaalari Lars Wagerin ja tämän toimittajavaimon esikoisena. Perhe oli varsinkin tuon ajan oloissa poikkeuksellisen kosmopoliittinen, ja nuori Leif kävi koulua mm. Pariisin kuuluisassa Lycée Montaignessa.

Wager loi merkittävimmän uransa sekä elokuva- että teatterinäyttelijänä, mutta oli myös laulava näyttelijä ja laulaja. Hänen urastaan olisi saattanut tulla jopa kansainvälinen, sillä toisen maailmansodan loppupuolella kuuluisa yhdysvaltalainen Metro-Goldwyn-Mayer -elokuvayhtiö pyysi saada nähtäväkseen ”200 metriä Wageria”, mihin Suomen Filmiteollisuuden legendaarinen Maisteri T. J. Särkkä suostuikin; filmit eivät kuitenkaan koskaan päässeet perille, koska laatikkoa kuljettanut laiva sai osuman torpedosta. Muistelmissaan Wager kommentoi tätä lyhyesti: ”Samalla torpedoitiin myös minun Hollywoodin-unelmani.”

Verkosta (ks. esim. ylläolevia linkkejä) ja Wagerin omista muistelmista on saatavissa runsaasti tietoa hänen näyttelijänurastaan.

Wager oli aikoinaan palvonnan ja ihailun kohteena lähes Tauno Palon veroinen, vaikka nämä kaksi laulavaa näyttelijää olivatkin kovin erityyppisiä. Palvonnan synnytti hänen järjestyksessä toinen elokuvaosansa, kreivi Mauritz Armborgin rooli Oskar (Ossi) Elstelän v. 1943 ohjaamassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi –elokuvassa (jonka kuvauksissa Wager tapasi tulevan puolisonsa Eva Hemmingin), jossa Wager lauloi ikivihreäksi jääneen Nils-Eric Fougstedtin säveltämän ja Reino Hirvisepän eli R. W. Palmrothin sanoittaman Romanssin: ”Sua vain yli kaiken mä rakastan...” Tuo sota-ajan ikävään ja murheeseen lohtua tuonut laulu muistettiin läpi Wagerin elämän — vaikka hänen uransa elokuvanäyttelijänäkin kesti 48 vuotta — ja siitä hänelle jäi ”Munkkiniemen kreivin” lempinimi. Levylle hän lauloi Romanssin kuitenkin vasta v. 1971.

Wagerille kertyi levytyksiä melko tarkkaan neljäkymmentä, joukossa pari ruotsinkielistäkin, kuten yhdessä Nisse Brandtin ja Helen Elden kanssa Love Recordsille levytetty H. O. Donnerin ja Bengt Ahlforsin Dödsdansen vuodelta 1966. Hän teki melko monta tallennetta 1950-luvun ja 1960-luvun taitteessa. Hänen lauluansa voisi kuvailla ”ruotsalaistyyliseksi”, meikäläistä makua pehmeämmäksi.

Leif Wager 16.1.1953: Kalliosaaren tyttö. Valssi elokuvasta Saariston tyttö. Säv. & sov. George de Godzinsky, san. Kaarlo Nuorvala.

Leif Wager 1959: Katulaulajan serenadi (Penny Serenade). Tangobeguine. Säv. Melle Weersma, san. Hal Hallifax [= Arthur W. Halifax], suom. K. Raikko [= Kauko Käyhkö], sov. Ingmar Englund.

Leif Wager 1960: Mustanmeren valssi (Чёрное море моё). Valssi. Säv. Oskar Feltsman, san. Mihail L'vovitš Matusovski, suom. Pauli Salonen, sov. Jaakko Borg.

Leif Wager 1960: Älä jätä minua yksin. Beguine. Säv. & san. Orvokki Itä [= säv. Toivo Kärki ja san. Reino Helismaa], sov. Toivo Kärki.

Leif Wager 1961: En voi unohtaa. Foksi. Säv. W. Stone [= Toivo Kärki], san. Aarne Lohimies [= Reino Helismaa], sov. Toivo Kärki.

Wager, Leif 2000. Hävyttömän hieno elämä. WSOY.