 |
|
Henkilötiedot
Leif Wager
s. 0.0.1922 - 0.0.0, Helsinki k. 0.0.2002 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Jari J. Marjanen
Nimet
Täydellinen nimi | Leif Kristian Wager | Aliakset | Munkkiniemen kreivi (lempinimi) |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1922 - 0.0.0, Helsinki |
Kuolinaika | 0.0.2002 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | näyttelijä (päärooli), laulaja |
Vaikuttajat Muut henkilöyhteydet
Leif Wager syntyi
Helsingissä helmikuussa 1922 oopperalaulaja-taidemaalari Lars Wagerin ja
tämän toimittajavaimon esikoisena. Perhe oli varsinkin tuon ajan oloissa
poikkeuksellisen kosmopoliittinen, ja nuori Leif kävi koulua mm. Pariisin
kuuluisassa Lycée Montaignessa.
Wager loi merkittävimmän uransa
sekä elokuva- että teatterinäyttelijänä, mutta oli myös laulava näyttelijä ja
laulaja. Hänen urastaan olisi saattanut tulla jopa kansainvälinen, sillä toisen
maailmansodan loppupuolella kuuluisa yhdysvaltalainen Metro-Goldwyn-Mayer
-elokuvayhtiö pyysi saada nähtäväkseen ”200 metriä Wageria”, mihin Suomen
Filmiteollisuuden legendaarinen Maisteri T. J. Särkkä suostuikin; filmit
eivät kuitenkaan koskaan päässeet perille, koska laatikkoa kuljettanut laiva
sai osuman torpedosta. Muistelmissaan Wager kommentoi tätä lyhyesti: ”Samalla
torpedoitiin myös minun Hollywoodin-unelmani.”
Verkosta (ks. esim. ylläolevia
linkkejä) ja Wagerin omista muistelmista on saatavissa runsaasti tietoa hänen
näyttelijänurastaan.
Wager oli aikoinaan palvonnan ja
ihailun kohteena lähes Tauno Palon veroinen, vaikka nämä kaksi laulavaa
näyttelijää olivatkin kovin erityyppisiä. Palvonnan synnytti hänen
järjestyksessä toinen elokuvaosansa, kreivi Mauritz Armborgin rooli Oskar (Ossi)
Elstelän v. 1943 ohjaamassa Katariina ja Munkkiniemen kreivi –elokuvassa
(jonka kuvauksissa Wager tapasi tulevan puolisonsa Eva Hemmingin), jossa Wager
lauloi ikivihreäksi jääneen Nils-Eric Fougstedtin säveltämän ja Reino
Hirvisepän eli R. W. Palmrothin sanoittaman Romanssin: ”Sua vain
yli kaiken mä rakastan...” Tuo sota-ajan ikävään ja murheeseen lohtua tuonut
laulu muistettiin läpi Wagerin elämän — vaikka hänen uransa
elokuvanäyttelijänäkin kesti 48 vuotta — ja siitä hänelle jäi ”Munkkiniemen
kreivin” lempinimi. Levylle hän lauloi Romanssin kuitenkin vasta v.
1971.
Wagerille
kertyi levytyksiä melko tarkkaan neljäkymmentä, joukossa pari
ruotsinkielistäkin, kuten yhdessä Nisse Brandtin ja Helen Elden
kanssa Love Recordsille levytetty H. O. Donnerin ja Bengt Ahlforsin
Dödsdansen vuodelta 1966. Hän teki melko monta tallennetta 1950-luvun ja
1960-luvun taitteessa. Hänen lauluansa voisi kuvailla ”ruotsalaistyyliseksi”,
meikäläistä makua pehmeämmäksi.
Leif Wager
16.1.1953: Kalliosaaren tyttö. Valssi elokuvasta Saariston tyttö.
Säv. & sov. George de Godzinsky, san. Kaarlo Nuorvala.
Leif
Wager 1959: Katulaulajan serenadi (Penny Serenade). Tangobeguine. Säv.
Melle Weersma, san. Hal Hallifax [= Arthur W. Halifax], suom. K. Raikko [=
Kauko Käyhkö], sov. Ingmar Englund.
Leif
Wager 1960: Mustanmeren valssi (Чёрное море моё). Valssi. Säv. Oskar
Feltsman, san. Mihail L'vovitš Matusovski, suom. Pauli Salonen, sov. Jaakko
Borg.
Leif
Wager 1960: Älä jätä minua yksin. Beguine. Säv. & san. Orvokki Itä
[= säv. Toivo Kärki ja san. Reino Helismaa], sov. Toivo Kärki.
Leif
Wager 1961: En voi unohtaa. Foksi. Säv. W. Stone [= Toivo Kärki], san.
Aarne Lohimies [= Reino Helismaa], sov. Toivo Kärki.
Wager, Leif 2000. Hävyttömän hieno elämä. WSOY.
|
|
|