s. 23.11.1926, Helsinki

k. 11.10.2004, Pariisi, Ranska

Valto Laitinen oli Pariisin tunnetuimpia ellei peräti tunnetuin suomalainen
http://www.ranskanuutiset.com/article.php3?id_article=202

Ulkosuomalaisen tarina -TV-sarjan jakso "Pariisin taivaan alla"
http://www.ulkosuomalaiset.net/fi/nayta/jakso/11889874604452

Åke Granholm, yhtyekumppani
Olli Hämäläinen ("Häme"), yhtyekumppani
Ossi Runne, yhtyekumppani
Ulla Sandqvist ("Ulla Sand"), sävellysten sanoittaja
Maynie Sirén

Sauvo Puhtila, sävellysten sanoittaja

Valto Laitinen oli kansainvälisesti merkittävimpiä suomalaisia muusikoita ja säveltäjiä; hänen elämäntyönsä jakautui kahteen maahan, synnyinmaahan Suomeen sekä hänen toiseen kotimaahansa Ranskaan. Hän oli muuttanut pysyvästi asumaan Pariisiin jo v. 1958, mutta senkin jälkeen hän vieraili usein täällä Pohjolassa, mm. Saariselän Kaamosjazz-juhlilla.

Laitinen oli jo 40-luvun lopulla tunnettu jazzpianisti, joka herätti meillä huomiota Lennie Tristanon tyyppisellä sointumaailmalla, jonka hän kuitenkin kertoi itse omin kokeiluin löytäneensä. Hän matkusti omalla kustannuksellaan Pariisin jazzfestivaaleille 1949 osallistumaan tapahtuman yhteydessä järjestettyyn pianistikilpailuun, jossa hän saavutti kolmannen sijan. Laitinen ryhtyi säveltämään 1950-luvun alkupuolella.

Täällä Laitisen synnyinmaassa hänen sävellyksistään tunnetaan parhaiten nimimerkki Ulla Sandin, oikeammin Ulla Sandqvistin (latinalais-amerikkalaisen musiikin meikäläisen sanansaattajan ”Sacy Sandin” puolison) sanoittama tyylikäs, ”epäsuomalaisella tavalla” alakuloinen Kun syksy saapuu Helsinkiin, jonka Maynie Sirén levytti Westerlundille v. 1957. Säveltäjä itse kertoi Toivo Kärjen kehottaneen häntä muuttamaan sävelmän tangoksi, koska se muka ei menisi muuten kaupaksi, mutta säveltäjä saattoi myöhemmin tokaista, että menihän se. Toinen suuren yleisön mieleen jäänyt sävellys on Katri Helenan v. 1971 levyttämä Kai laulaa saan, jonka alkuteksti oli jo ranskan­kielinen.

Ranskalaiset tunsivat Laitisen ennen kaikkea säveltäjänä, mutta myös tunnettujen jazzkerhojen ja hotellien pianistina; edellisissä hän esiintyi mm. useitten yhdysvaltalaisten jazzlegendojen kanssa. Hän osallistui ranskansuomalaisten toimintaan ja oli suomalaisyritysten tuotteitten vientiä edistänyt liikemieskin.

Vuoden 1972 Syksyn Sävelen loppukilpailuissa kolmessa oli Laitisen sävel; sanat olivat Sauvo Puhtilan. Ranskassa Laitisen sävellyksiä on levyttänyt mm. meilläkin jossakin vaiheessa varsin suosittu ja tunnettu chansonlaulaja Mireille Mathieu. Varsinaiselle eläkkeelle hän ei ranskansuomalaisten verkkojulkaisun mukaan koskaan ehtinyt.

Valto Laitinen poistui 77-vuotiaana keskuudestamme Pariisissa 11. lokakuuta 2004 pitkään vaikeaa syöpää sairastettuaan.

Maynie Sirén ja Ossi Malisen orkesteri 1957: Kun syksy saapuu Helsinkiin. Hidas foksi. Säv. Valto Laitinen, san. Ulla Sand [= Ulla Sandqvist]. His Master’s Voice TJ 72

Katri-Helena 1971: Kai laulaa saan (C’est toute une musique). Säv. Valto Laitinen, san. Marc Bonnard, suom. Christina Johansson, sov. Pentti Lasanen.

Hannele Widomski 1972: C’est drôle un grand amour. Säv. Valto Laitinen, san. Michel Jordan.

Berit [= Tuula Etola] 1972: Katselen toisien onnea (Quand tu n’es pas là). Säv. Valto Laitinen, san. Pascal Bilat, suom. Saukki [= Sauvo Puhtila], sov. A. Oinonen.

Muller, Tuulikki & Airaksinen, Anneli: ”Rakastettu Valto Laitinen menehtyi syöpään.” (Verkkolähde, osoite yllä.)

Tahkolahti, Jaakko 2004: ”Jazzpianisti loi uran Ranskassa.” (Nekrologi.) Helsingin Sanomat to 14. lokakuuta 2004.