Helsingissä vuonna 1945 syntynyt Ilkka Sysimetsä sai ensimmäisen kosketuksen musiikkiin 5-vuotiaana isän pakottaessa hänet soittamaan pianoa. Soittaminen ei siinä vaiheessa vielä kiinnostanut, ja isän kuoleman jälkeen Ilkka vannoi, ettei enää koske pianoon. Noin 15-vuotiaana kiinnostus musiikkiin syttyi kuitenkin uudelleen. Ensimmäisen keikkansa hän teki yhtyeen Jim & The Beatmakersin urkuina, mutta siirtyi pian Roostersiin. Hän toimi Roostersissa kolme vuotta, jona aikana yhtye levytti kolme singleä. Hänet kuitenkin erotettiin yhtyeestä, koska häntä pidettiin liian huonona urkurina. 1960-luvulla Ilkka Sysimetsä keikkaili mm.
Tapani Kansan ja Kristina Hautalan taustayhtyeissä. 60-luvun lopulla hän toimi nuorten musiikkilehti Stumpin kustantajana ja päätoimittajana.
Ensimmäisen levynsä, oman sävellyksensä
Kaukana pohjoisessa Ilkka Sysimetsä julkaisi vuonna 1968 EMI-yhtiön toimesta nimellä Anssi Savioja. Levyä otettiin pieni, 50 kappaleen painos, joista erään tiedon mukaan myytiin vain 17 kappaletta. Ilkka Sysimetsän ura laulajana ei siis alkanut erityisen lupaavasti.
Ilkka Sysimetsä ottikin sitten salaa laulutunteja
Ture Aran,
Eero Väreen, Kim Borgin ja Ester Raskin ohjauksessa. Salamyhkäisyys johtui siitä, että Ilkka ei tässä vaiheessa halunnut paljastaa kenellekään ottavansa laulutunteja eikä myöskään sitä, että hänellä oli tähtäimessä laulajan ura. Kim Borg, joka ei ymmärtänyt Ilkan pyrkimyksiä kevyen musiikin esittäjäksi, totesikin, että ”Sinusta ei ole laulajaksi”. Seuraavan levynsä Niin päättyy rakkaudet Ilkka Sysimetsä teki Scandia-yhtiölle nimellä Frederick. Kyseinen levy jäi kuitenkin ”Frederickin” ainoaksi levytykseksi Scandialle, koska tuottaja
Jaakko Salo ei ollut lopputulokseen täysin tyytyväinen.
Vuonna 1969 Ilkka Sysimetsä solmi levytyssopimuksen Finnlevyn kanssa ja samalla taitelijanimi vakiintui muotoon Frederik. Koelaulutilaisuudessa paikalla ollut
Jaakko Borg vannotti Ilkkaa laulamaan hyvin, jotta koko yhtiön henkilökunta ei nauraisi hänelle. Musiikkilehden toimittajan laululahjoihin ei silloin vielä uskottu. Kuitenkin koelaulutilaisuudessa esitetty Muisto vain jää sujui Ilkan esittämänä mallikelpoisesti. Ensimmäinen levytys oli vielä vuoden 1969 puolella ilmestynyt single
Otan sinut takaisin / Nyt tai ei koskaan.Frederikin varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1970 Syksyn Sävel -kilpailussa Kari Kuuvan sävelmällä
Jos jotain yrittää. Kappaleen teetti Frederik itse tilaustyönä Kari Kuuvalla. Kuuva itse suhtautui tämän tyyppiseen kappaleeseen epäillen, mutta teki kuitenkin kappaleen solistin toivomalla tavalla niin sävellystä kuin sanoitusta myöten ”mittatilaustyönä”. Kyseinen kappale, joka tunnetaan myös nimellä
Harva meistä on rautaa sijoittuikin Syksyn Sävelessä peräti kolmanneksi
Irwin Goodmanin St. Pauli ja Reeperbahnin ollessa ylivoimainen voittaja.
Vuonna 1972 Frederikille tarjottiin Kari Kuuvan säveltämää kappaletta
Daa-da, daa-da, mutta Finnlevy-yhtiön tuotantopäällikkö
Toivo Kärki ei pitänyt kappaleen tekstistä, koska siinä mainittaan sana ”hiki”. Kappale päätyi sitten kilpailijalle, EMI-yhtiölle ja siellä
Sammy Babitzinin esitettäväksi. Sammy Babitzin voittikin sitten tuolla kappaleella ylivoimaisesti saman vuoden Syksyn Sävelen.
1970-luvun alussa Frederikille rakennettiin Tom Jonesin tyyliin macho-imago, ts. tyyli, jossa pukeutumista myöten korostettiin hänen maskuliinisia ominaisuuksiaan ja luonnollisesti myös levytettävä materiaali valittiin pääosin tuon tyylin mukaisesti. Laulaja itse piti tuosta tyylistä, omaksui sen ja jopa nautti siitä. Frederik levytti ahkerasti koko 1970-luvun ajan ja häneltä ilmestyikin levyalbumi vuosittain. Tuon ajan suuria hittejä olivat muun muassa
Taka-takata (1972) ja
Ramaya (1976), Ensimmäisen kultalevynsä hän sai albumista
Tsingis Khan vuonna 1979. Albumin nimiraita oli suomalainen versio vuoden 1979 euroviisuissa neljänneksi sijoittuneesta Länsi-Saksan euroviisusta
Dschinghis Khan, jonka esitti samanniminen yhtye. Suomennoksen kappaleeseen teki Juha Vainio. Kappaleen säveltäjä Ralph Siegel kehui Frederikin version olevan alkuperäistä parempi ja tarjosi Reetulle levytettäväksi kappaleen
Hadschi Halef Omar, josta tulikin Frederikin seuraava hitti, niin ikään Juha Vainion käännöksenä nimellä
Sheikki Ali Hassan.
1970- ja 80-luvulla Ilkka Sysimetsä sävelsi salanimellä Kurt Gräsbeck. Mm. kappaleet
Sano että pidät musta ja
Miten raukea rakkaani katseesi on ovat hänen tuon ajan tunnetuimpia sävellyksiään. Salanimeä hän joutui käyttämään siksi, että vouti ei ulosmittaisi teostokorvauksia. Syynä Sysimetsän rahavaikeuksiin olivat tuolloin erään yrityksen rahasotkut. Mainittakoon vielä, että Kurt Gräsbeck on myös todellinen henkilö, Ilkka Sysimetsän silloisen vaimon sukulainen, joka antoi luvan käyttää nimeään Frederikin säveltäjäpseudonyyminä.
1970-luvun lopulla Frederik pääsi esiintymään kansainvälisillä laulufestivaaleilla. Matka suuntautui tuolloin Japaniin, Kanadaan ja Rostockiin. Frederik muistelee tuota aikaa uransa huippuhetkenä. Japanissa Rudokan hallissa häntä olikin kuulemassa peräti 45 000-päinen yleisö. Siellä hän esitti oman sävellyksensä
If I Were A King (Kunkku).
Vuonna 1980 Esa Nieminen yhdessä Frederikin kanssa sävelsi ja Raul Reiman sanoitti kappaleen
Kolmekymppinen, josta tuli yksi Frederikin ikivihreistä. Teostoon kappale on kuitenkin merkitty Esa Niemisen sävellyksenä. Vuonna 1981 Frederik osallistui euroviisukarsintaan Jori Sivosen säveltämällä ja Raul Reimanin sanoittamalla kappaleella
Titanic. Vaikka kappale oli ennakkosuosikki, niin asiantuntijaraati pisteytti kappaleen toiseksi viimeiselle sijalle ja lähetti Suomea edustamaan Riki Sorsan kappaleella
Reggae OK. Albumi
Alta pois, joka sisälsi
Titanicin, myi kuitenkin kultaa.
Alta pois jäi 1980-luvulla Frederikin viimeiseksi Finnlevy-yhtiön julkaisemaksi pitkäsoittolevyksi, sillä tässä vaiheessa hän perusti oman levy-yhtiön, Reetu Recordsin, jonka ensimmäinen albumi
Roadstar myi peräti timanttilevyyn oikeuttavan määrän. Mutta koska Frederikin yhtiö ei ollut liittynyt Ääni- ja kuvatallennetuottajat ry.:hyn, jäi varsinainen timanttilevy häneltä saamatta, kuten myös monesta seuraavastakin menestysalbumista. Menestystä hänellä nimittäin jatkui: vuonna 1984 albumi
Singapore myi kultaa ja vuonna 1989 ilmestynyt
Uhri rakkauden myi jälleen timanttia. 1980-luvun loppupuolella oli Frederikin uralla lyhyt hiljaiselon kausi. Äänitetuotannossa tuota ei kuitenkaan huomaa, sillä kaiken aikaa häneltä ilmestyi pitkäsoittolevyjä entiseen tiuhaan tahtiin.
1990-luvun alussa Frederik palasi suosion huipulle. Silloin hän teki sanoittaja Jaana Rinteen ja tuottaja Ralf Örnin kanssa Syksyn Sävel 1991 -kilpailuun kappaleen
Markkinarako ja albumin
Killeri, joka sisälsi käännösversioita mm. Village Peoplen (Nakurantaan ja Miesstrippari) ja Kissin (Eero Eros) ohjelmistosta. Levy myi timanttia. Vuonna 1997 Frederik levytti Mascara-yhtyeen kanssa kappaleen
Tyylilyyli. Yhteistyö jatkui singlellä
Humu humu nuku nuku apua, joista jälkimmäinen julkaistiin vuonna 1998 levyllä
Sä tulit koputtamatta. 1990-luvun lopulla Frederikin suosio keikoilla jatkui vanhojen, nyt jo nostalgisten hittien voimalla.
Syksyllä 2000 Frederikin hittikokoelma
Kovimmat hitit myi kultaa. Samana vuonna Frederik yritti Syksyn Sävel-kisaan kappaleella
Rytsölät ostaa kaiken. It-miljonääriveljeksistä kertovaa kappaletta ei kuitenkaan kisaan hyväksytty "hyvän maun rajoilla" liikkumisen takia. Vuonna 2002 Frederik julkaisi levyn
Pelimies - Hulvattomimman mauttomat hitit, joka artistin omien sanojen mukaan on "junttidiskoa", mm. Frederikin versio 1980-luvulla suosioon nousseesta saksalaisiskelmästä
Volga. Myös It-miljonääriveljeksistä kertova kappale on levyllä nimellä
Rytsölät baanalla, uutena versiona, jossa tekstiä on hieman muutettu. Vuonna 2004 Frederik juhlisti 35 vuotta kestänuttä uraansa konserttikiertueella ja tuplakokoelmalla, johon sisältyi muutaman uusikin kappale.
Ilkka Sysimetsä, kuten myös Remu Aaltonen, oli vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Liberaalien ehdokas Uudenmaan vaalipiirissä, mutta hän yritti perua ehdokkuuttaan kun se oli jo liian myöhäistä. Hän sai silti 116 ääntä. Vuonna 2007 hän sai Perussuomalaisten ehdokkaana Helsingin vaalipiirissä 1225 ääntä (toiseksi eniten Helsingin vaalipiirin Perussuomalaisista) ja jäi valitsematta eduskuntaan.
Vuonna 2007 hän julkaisi uuden levynsä
Äijäenergiaa. Levyltä löytyvät muun muassa Tom Jonesin 90-luvulla tunnetuksi tekemä
Sex Bomb, suorana suomennoksena nimellä
Seksipommi sekä uudelleenlämmitetty 70-luvun kotimainen hitti
Naulaan ja naputan.
Todellinen kestosuosikki, laulaja Frederik on vuosikymmeniä kestäneen uransa aikana osoittautunut eräänlaiseksi musiikin monitoimipersoonaksi. Hän aloitti vaatimattomasti urkurina ja toimitti sitten musiikkilehteä, mutta laulamisen opittuaan loi oloissamme suorastaan ainutlaatuisen uran. Hänen levytuotantonsa on merkittävä, sillä lähes 40-vuotisen uransa aikana hän on levyttänyt käytännössä koko ajan; viittä vuotta pidempää taukoa ei pitkäsoittoäänitteiden ilmestymisessä ole ollut, ja niistä ensimmäinen ilmestyi sentään jo vuonna 1970. Unohtaa ei sovi myöskään hänen omaa, luovaa panostaan säveltäjänä, sanoittajana ja sovittajana omilla levyillään. Omalla levymerkillään toimivana itsenäisenä tuottajana hän on levynsä myös onnistunut itse markkinoimaan jo yli kahden vuosikymmenen ajan. Alkuperäinen macho-imago on myös varttuneessa iässä purrut hyvin, minkä ohella hän on osoittanut omaavansa laulajana myös tulkinnallista herkkyyttä. Hitaat tunnelmakappaleet onnistuvat häneltä nimittäin siinä missä räväkämpi macho-tyylikin.
