 |
|
Henkilötiedot
Erkki Ertama
s. 0.0.1927 - 0.0.0, Alavus k. 0.0.2010 - 0.0.0, Helsinki
Teksti Petri Grönstrand & Jari J. Marjanen
Nimet
Täydellinen nimi | Bertel Erik Ertama | Oikea nimi | Erkki Ertama | Aliakset | Erik Enbom (Enbom alkuperäinen sukunimi) | Salanimet | E. Erta, B. Jauhert (yhdessä Lauri Jauhiaisen kanssa), Erkki Leino (runoilijasalanimi), Saluuna-Santeri (pianistina), I. Yokimuso (Samurai-tango) | Nimihistoria | Enbom, 0.0.0, alkuperäinen sukunimi |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1927 - 0.0.0, Alavus |
Kuolinaika | 0.0.2010 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | säveltäjä (päärooli), kapellimestari, sovittaja, sanoittaja, muusikko, kirjakauppias, kirkkomuusikko (urkuri), musiikkiliikkeen omistaja-johtaja, pedagogi, runoilija (salanimellä), soitinten (sähköurkujen) maahantuoja | Soittimet | piano, harmonikka, sähköurut (pääinstrumentti), kirkkourut, viulu (jo lapsuudessa) |
Vaikuttajat George de Godzinsky, muusikkokumppani Mikko Niskanen, elokuvaohjaaja Sauvo Puhtila, sävellysten sanoittaja Oskar Rokkanen, PSO:n johtaja, kauppaneuvos Ossi Runne, muusikkokumppani, yhtyeen/orkesterin johtaja Olavi Virta Muut henkilöyhteydet Aune Ala-Tuuhonen (Haarla), sävellysten sanoittaja Reino Bäckman, sävellysten sanoittaja Seija Ertama, sävellysten esittäjä (nuorempi sisar) Åke Forssell, muusikkokumppani Unto Haapa-aho, muusikkokumppani Kalevi Hartti, muusikkokumppani, ystävä Kalervo Hämäläinen, muusikkokumppani Lauri Jauhiainen, sävellysten sanoittaja ja säveltäjäkumppani Wolde Jussila, muusikkokumppani Kaarlo (Kalle) Kaartinen, muusikkokumppani Usko Kemppi, sävellysten sanoittaja Olavi "Ankka" Lampinen, muusikkokumppani Heikki Laurila, muusikkokumppani Osmo "Ossi" Malinen, muusikkokumppani Mauno Maunola, muusikkokumppani Aarre Merikanto, opettaja Gösta Möller, muusikkokumppani Kirsti Puhtila Seppo Rannikko, muusikkokumppani Tapio Rautavaara, kiertue- ja esiintymiskumppani Aili Runne, sävellysten sanoittaja Artturi Salovaara, sävellysten sanoittaja Jorma Weneskoski, muusikkokumppani Jorma Ylönen, muusikkokumppani
Erik Bertel Ertama (alk. Enbom), jonka kutsumanimi jo
lapsena vakiintui Erkiksi, syntyi hyvin musikaaliseen opettajaperheeseen
Peräseinäjoella Etelä-Pohjanmaalla. Molemmat vanhemmat olivat musiikkisukua.
Äiti soitti pianoa ja oli myös pianistina aikoinaan ansainnut opiskelurahoja.
Isä taas soitti viulua samoin kuin isoisä, ja molemmat harrastivat myös
jousisoittimien rakentamista. Vaarilta sai Erkkikin ensimmäisen oman,
neljäntoista tuuman pituisen viulunsa, ja ensiesiintyminen yleisön edessä
tapahtui jo kolmivuotiaana nuorisoseuran juhlissa. Nelivuotiaana hänet
lähetettiin vuodeksi setänsä luokse Helsinkiin, missä hän opiskeli
viulunsoittoa Helsingin konservatoriossa (nyk. Sibelius-Akatemia) ja kävi
saksalaista leikkikoulua. Kotimaakuntaan palattua jatkuivat viulutunnit
Seinäjoella, missä hän myös kävi myöhemmin oppikoulua ja soitti viulua
kouluorkesterissa.
18-vuotiaana Ertaman pääasialliseksi instrumentiksi vaihtui
piano elonleikkuutalkoissa pahoin loukkaantuneen pikkusormen vuoksi, ja myös
urut alkoivat kiinnostaa. Hän opiskeli koulun jälkeen Helsingin kirkkomusiikkiopistossa
ja Sibelius-Akatemiassa opettajinaan mm. Aarre Merikanto, Elis Mårtenson ja
Ilmari Hannikainen, sekä hankki samalla opiskelurahoja soittamalla helsinkiläisissä
ravintoloissa. Kesäisin Ertama soitteli myös Kokkolassa, missä vieraillut Erkki
Aho kutsui hänet esiintymään Kaivohuoneelle johtamaansa isoon orkesteriin.
1950-luvun alussa Ertama teki Euroopan-kiertueen Helsingin kamarikuoron mieslaulajien
säestäjänä Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan ja Italiaan. Myöhemmin
Ertama kierteli maata keikoilla mm. Ossi Runnen orkesterin kanssa
laulusolistina Olavi Virta. Hän tuli vuosien mittaan soittaneeksi lukuisissa
eri kokoonpanoissa ja toimi vuosia myös Pohjoismainen Sähkö Oy:n
levytyspäällikkönä muusikontyön ohessa. Vuosien mittaan hän on ollut mukana lukemattomissa
levytyksissä muusikkona ja myös sovittanut runsaasti.
Vuonna 1959 Ertama lähti Tapio Rautavaaran kanssa
Yhdysvaltoihin ja Kanadaan pitkälle esiintymismatkalle, joka sisälsi yli 70
konserttia ja toistasataa televisioesiintymistä. Matkalla hän tapasi myös
suuren soitinfirman urkuosaston johtajan, kiinnostui tosissaan sähköuruista ja
toi tullessaan sellsiset farmariautolla Suomeen – sopivaan aikaan, sillä täällä
kuten muuallakin länsimaissa alkoi niihin aikoihin todellinen urkubuumi.
Ertamakin kierteli Euroopan TV-asemilla 60-luvulla pitämässä toivekonsertteja
uruilla. Hän myös perusti urkuja maahantuovan tukkuliikkeen, joka vuoteen 1982
mennessä oli myynyt suomalaisille 33 000:t sähköurut.
Aikanaan kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi
valmistunut Ertama perusti Helsingin urkuopiston ja toimi sen rehtorina vuosina
1972–89 sekä laati oppimateriaalin Urkukurssi sähköuruille 1–2 yhdessä
Aarne Jutilan kanssa. Hän on myös levyttänyt urkumusiikkia useankin LP:llisen
verran – suomalaisia ja kansainvälisiä ikivihreitä, venäläisiä romansseja,
joululauluja ym.
Tietokonemusiikki on myös kiinnostanut Ertamaa varsinkin
80-luvulta alkaen. Syntetisaattori ja moderni tietotekniikka ovat esimerkiksi
mahdollistaneet musikaalien ja laulunäytelmien esittämisen myös maakuntien
pienille teattereille, joilla ei olisi mitään mahdollisuuksia elävän orkesterin
palkkaamiseen, ja Ertama on useille teattereille sovittanut tietotekniikan
avulla kotistudiossaan operetteja ja musikaaleja Iloisesta leskestä ja Savoyn
tanssiaisista Kauniiseen Veeraan ja Stadin kundiin.
Pitkien elokuvien sävellystyö alkoi Ertamalla jo 1950-luvun
alussa, kun hän yhdessä opiskelu- ja muusikkokaverinsa Kalevi Hartin kanssa
sävelsi musiikin elokuvaan Kasvot kuvastimessa (Ertama myös näytteli
filmissä pienen italialaisen perämiehen roolin), jota projektia Ertama tosin ei
vielä pidä kohdallaan kovin vakavasti otettavana. Vaativampia tehtäviä toi
eteen yhteistyö Mikko Niskasen kanssa, jolloin hän sävelsi musiikin sellaisiin
Niskasen ohjaamiin suomalaisen elokuvan merkkiteoksiin kuin Sissit, Hopeaa
rajan takaa (mol. 1963) ja ennen kaikkea Niskasen pääteos Kahdeksan
surmanluotia (1972). Ertama on tehnyt musiikin myös useisiin
TV-produktioihin, kuten esim. Matti Kassilan draamadokumenttiin Luoti
sydämessä sekä Carl Mestertonin ohjaama yhteispohjoismaiseen suuren luokan
draamaprpjektioon Daniel Hjort,
jossa hänen musiikkiaan soitti Radion sinfoniaorkesteri. Myös lukuisiin
lyhytelokuviin hän on säveltänyt musiikin. Mainospaloja hän sävelteli aikanaan
sadoittain, kunnes tunsi ammentaneensa itsensä tyhjiin ja sortuneensa itsensä
plagiointiin.
Televisiossa Ertama esiintyi usein sen
alkuaikoina muusikkona esim. sellaisissa aikansa viihdeohjelmissa kuin Tuulimylly,
Loistoemäntä, Laiva on lastattu ja Kahden kauppa. 60-luvun alussa
hän piti silloisessa Tesvisiossa myös musiikkipakinasarjaa, jossa käsitteli
soittimien historiaa ja soitto-ominaisuuksia.
Muista Ertaman
aikaansaannoksista mainittakoon Mitä
Missä Milloin -laulukirjan toimittaminen ja soinnuttaminen 1964 sekä
kapellimestarina, urkurina ja säveltäjänä toimiminen Radioteatterissa ja Lasten
radiossa sekä Ruotsalaisessa teatterissa.
Voittoja on tullut Ertaman muusikonuralla useita. Seinäjoen
teiniliiton orkesteri jossa hän soitti viulua, voitti kahdesti mestaruuden
Suomen teiniliiton musiikkikilpailussa. Opiskeluaikana hänen oma trionsa voitti
jazz-orkesterikilpailun. Suomen ensimmäisissä mainosfilmikilpailuissa 50-luvun
alussa hänet palkittiin filmistä Peili, ja Venetsian
mainoselokuvaviikolla tuli toinen palkinto yli tuhannen osallistujan joukosta.
Lyhytelokuvan musiikista tuli Grand Prix -palkinto Cannesin festivaaleilla tuli
vuonna 1963 Grand Prix -palkinto musiikista elokuvaan Pressure eli Hermoprässi
sekä seuraavana vuonna ensimmäinen palkinto elokuvasta Delicious
Corpulence (Herkullista lihavuutta), jonka musiikki oli Ertaman samoin kuin
Grand Prix’llä Varnan filmifestivaaleilla 1969 palkitun Suomen Punaisen Ristin
toimintaa esittelevän lyhytfilmin ...Ja työ jatkuu. Palermon
filmijuhlilla palkittiin aikanaan Nanny Stillin muotoilua esittelevä dokumentti
Lasin sinfonia sekä Väinö Aaltosen veistoksia esittelevä filmi.
Syksyllä 2007 tasavallan presidentti myönsi Ertamalle
musiikkineuvoksen arvonimen. Samana syksynä hän täytti 80 vuotta sekä julkaisi
muistelmateoksen nimeltä Sattuma korjaa satoa.
Erkki Ertaman nuorempi sisar Seija on myös harrastanut
musiikkia ja laulanut levylle muutamia lastenlauluja 1950-luvun alussa. Erkki Ertama kuoli Helsingissä 16. syyskuuta 2010. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin Hietaniemen krematorion isossa kappelissa perjantaina 22. lokakuuta samana vuonna.
Aikana jolloin syntetisaattoreista ei ollut vielä
kuultukaan, oli levytyksissä Ertaman kaltaisten kekseliäiden studiomuusikoiden
kyvyillä käyttöä silloin, kun piti luoda vähän erikoisempia säestysääniä.
Esimerkiksi güiron ja marakassien risteytys syntyi kätevästi, kun kankealla
käsiharjalla hangattiin VR:n vanerista osoitelappua. Erityisen ylpeä Ertama
muistelee olleensa levyn Katso, kenguru loikkaa loikasta, joka
aikaansaatiin heiluttelemalla suurta kovalevyä.
Äänitettäessä musiikkia mainospaloihin oli tilaajan eli
mainostajan puolelta nimitetty joku musiikkivastaava, jolla äänite piti
hyväksyttää. Tässä toimessa oli joskus henkilöitä, joiden musiikillinen
asiantuntemus ei välttämättä ollut yhtä korkealla tasolla kuin heidän
omanarvontuntonsa. Kerran sattui mainostajan musiikkivastaavana olemaan
vastikään tehtäväänsä nimitetty korskea kaveri, joka ilmaisi ensimmäiseen
otokseen heti tyytymättömyytensä vaatien tekemään uuden ja paremman, vaikka
Ertama oli mielestään onnistunut vallan mallikelpoisesti. Mutta tilaajan edustaja
ei ollut vielä toisellakaan kerralla tyytyväinen kuulemaansa otokseen, eikä
kolmannella. Vasta neljännen kohdalla hän ilmaisi hyväksyntänsä: ”No tällaista
minä olen koko ajan halunnut. Miksi ette heti alkuunsa saaneet tällaista aikaan?”
— Todellisuudessa Ertama oli joka kerta soittanut hänelle täsmälleen saman
äänitteen eli juuri sen tylysti kaseeratun ensimmäisen otoksen, joka siis vasta
neljännellä kuulemalla tyydytti tuon ison pomon esteettistä korvaa...
Ertama, Erkki 2007. Sattuma korjaa satoa. Monenlaista musiikista. Edico Oy. Helsinki.
Ertama, Erkki 2007. Haastattelijoina J. J. Marjanen & Petri Grönstrand. Helsinki 11. lokakuuta 2007.
Hakasalo, Ilpo 1997. "Koko sinfoniaorkesteri kotona: Erkki Ertama 70-vuotias." Helsingin Sanomat 26. marraskuuta 1997 (syntymäpäivähaastattelu)
Kuningas, Tapani 2002. "Erkki Ertaman erikoinen elämä." Ultra 12/2002
Erkki Ertaman kuolemaa ja siunaustilaisuutta koskevat tiedot lisätty tammikuussa 2011.
|
|
|