s. 0.0.1927 - 0.0.0, Alavus

k. 0.0.2010 - 0.0.0, Helsinki

YLEn Elävä arkisto: Viihdeveteraani Erkki Ertama
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=26&t=5&a=1630

Ertaman elämäkerran kustantajan esittelysivu
http://www.edico.fi/kirjailijat/ertama_erkki/

George de Godzinsky, muusikkokumppani
Mikko Niskanen, elokuvaohjaaja
Sauvo Puhtila, sävellysten sanoittaja
Oskar Rokkanen, PSO:n johtaja, kauppaneuvos
Ossi Runne, muusikkokumppani, yhtyeen/orkesterin johtaja
Olavi Virta

Aune Ala-Tuuhonen (Haarla), sävellysten sanoittaja
Reino Bäckman, sävellysten sanoittaja
Seija Ertama, sävellysten esittäjä (nuorempi sisar)
Åke Forssell, muusikkokumppani
Unto Haapa-aho, muusikkokumppani
Kalevi Hartti, muusikkokumppani, ystävä
Kalervo Hämäläinen, muusikkokumppani
Lauri Jauhiainen, sävellysten sanoittaja ja säveltäjäkumppani
Wolde Jussila, muusikkokumppani
Kaarlo (Kalle) Kaartinen, muusikkokumppani
Usko Kemppi, sävellysten sanoittaja
Olavi "Ankka" Lampinen, muusikkokumppani
Heikki Laurila, muusikkokumppani
Osmo "Ossi" Malinen, muusikkokumppani
Mauno Maunola, muusikkokumppani
Aarre Merikanto, opettaja
Gösta Möller, muusikkokumppani
Kirsti Puhtila
Seppo Rannikko, muusikkokumppani
Tapio Rautavaara, kiertue- ja esiintymiskumppani
Aili Runne, sävellysten sanoittaja
Artturi Salovaara, sävellysten sanoittaja
Jorma Weneskoski, muusikkokumppani
Jorma Ylönen, muusikkokumppani

Erik Bertel Ertama (alk. Enbom), jonka kutsumanimi jo lapsena vakiintui Erkiksi, syntyi hyvin musikaaliseen opettajaperheeseen Peräseinäjoella Etelä-Pohjanmaalla. Molemmat vanhemmat olivat musiikkisukua. Äiti soitti pianoa ja oli myös pianistina aikoinaan ansainnut opiskelurahoja. Isä taas soitti viulua samoin kuin isoisä, ja molemmat harrastivat myös jousisoittimien rakentamista. Vaarilta sai Erkkikin ensimmäisen oman, neljäntoista tuuman pituisen viulunsa, ja ensiesiintyminen yleisön edessä tapahtui jo kolmivuotiaana nuorisoseuran juhlissa. Nelivuotiaana hänet lähetettiin vuodeksi setänsä luokse Helsinkiin, missä hän opiskeli viulunsoittoa Helsingin konservatoriossa (nyk. Sibelius-Akatemia) ja kävi saksalaista leikkikoulua. Kotimaakuntaan palattua jatkuivat viulutunnit Seinäjoella, missä hän myös kävi myöhemmin oppikoulua ja soitti viulua kouluorkesterissa.

18-vuotiaana Ertaman pääasialliseksi instrumentiksi vaihtui piano elonleikkuutalkoissa pahoin loukkaantuneen pikkusormen vuoksi, ja myös urut alkoivat kiinnostaa. Hän opiskeli koulun jälkeen Helsingin kirkkomusiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa opettajinaan mm. Aarre Merikanto, Elis Mårtenson ja Ilmari Hannikainen, sekä hankki samalla opiskelurahoja soittamalla helsinkiläisissä ravintoloissa. Kesäisin Ertama soitteli myös Kokkolassa, missä vieraillut Erkki Aho kutsui hänet esiintymään Kaivohuoneelle johtamaansa isoon orkesteriin. 1950-luvun alussa Ertama teki Euroopan-kiertueen Helsingin kamarikuoron mieslaulajien säestäjänä Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan ja Italiaan. Myöhemmin Ertama kierteli maata keikoilla mm. Ossi Runnen orkesterin kanssa laulusolistina Olavi Virta. Hän tuli vuosien mittaan soittaneeksi lukuisissa eri kokoonpanoissa ja toimi vuosia myös Pohjoismainen Sähkö Oy:n levytyspäällikkönä muusikontyön ohessa. Vuosien mittaan hän on ollut mukana lukemattomissa levytyksissä muusikkona ja myös sovittanut runsaasti.

Vuonna 1959 Ertama lähti Tapio Rautavaaran kanssa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan pitkälle esiintymismatkalle, joka sisälsi yli 70 konserttia ja toistasataa televisioesiintymistä. Matkalla hän tapasi myös suuren soitinfirman urkuosaston johtajan, kiinnostui tosissaan sähköuruista ja toi tullessaan sellsiset farmariautolla Suomeen – sopivaan aikaan, sillä täällä kuten muuallakin länsimaissa alkoi niihin aikoihin todellinen urkubuumi. Ertamakin kierteli Euroopan TV-asemilla 60-luvulla pitämässä toivekonsertteja uruilla. Hän myös perusti urkuja maahantuovan tukkuliikkeen, joka vuoteen 1982 mennessä oli myynyt suomalaisille 33 000:t sähköurut.

Aikanaan kanttori-urkuriksi ja musiikinopettajaksi valmistunut Ertama perusti Helsingin urkuopiston ja toimi sen rehtorina vuosina 1972–89 sekä laati oppimateriaalin Urkukurssi sähköuruille 1–2 yhdessä Aarne Jutilan kanssa. Hän on myös levyttänyt urkumusiikkia useankin LP:llisen verran – suomalaisia ja kansainvälisiä ikivihreitä, venäläisiä romansseja, joululauluja ym.

Tietokonemusiikki on myös kiinnostanut Ertamaa varsinkin 80-luvulta alkaen. Syntetisaattori ja moderni tietotekniikka ovat esimerkiksi mahdollistaneet musikaalien ja laulunäytelmien esittämisen myös maakuntien pienille teattereille, joilla ei olisi mitään mahdollisuuksia elävän orkesterin palkkaamiseen, ja Ertama on useille teattereille sovittanut tietotekniikan avulla kotistudiossaan operetteja ja musikaaleja Iloisesta leskestä ja Savoyn tanssiaisista Kauniiseen Veeraan ja Stadin kundiin.

Pitkien elokuvien sävellystyö alkoi Ertamalla jo 1950-luvun alussa, kun hän yhdessä opiskelu- ja muusikkokaverinsa Kalevi Hartin kanssa sävelsi musiikin elokuvaan Kasvot kuvastimessa (Ertama myös näytteli filmissä pienen italialaisen perämiehen roolin), jota projektia Ertama tosin ei vielä pidä kohdallaan kovin vakavasti otettavana. Vaativampia tehtäviä toi eteen yhteistyö Mikko Niskasen kanssa, jolloin hän sävelsi musiikin sellaisiin Niskasen ohjaamiin suomalaisen elokuvan merkkiteoksiin kuin Sissit, Hopeaa rajan takaa (mol. 1963) ja ennen kaikkea Niskasen pääteos Kahdeksan surmanluotia (1972). Ertama on tehnyt musiikin myös useisiin TV-produktioihin, kuten esim. Matti Kassilan draamadokumenttiin Luoti sydämessä sekä Carl Mestertonin ohjaama yhteispohjoismaiseen suuren luokan draamaprpjektioon Daniel Hjort, jossa hänen musiikkiaan soitti Radion sinfoniaorkesteri. Myös lukuisiin lyhytelokuviin hän on säveltänyt musiikin. Mainospaloja hän sävelteli aikanaan sadoittain, kunnes tunsi ammentaneensa itsensä tyhjiin ja sortuneensa itsensä plagiointiin.

Televisiossa Ertama esiintyi usein sen alkuaikoina muusikkona esim. sellaisissa aikansa viihdeohjelmissa kuin Tuulimylly, Loistoemäntä, Laiva on lastattu ja Kahden kauppa. 60-luvun alussa hän piti silloisessa Tesvisiossa myös musiikkipakinasarjaa, jossa käsitteli soittimien historiaa ja soitto-ominaisuuksia.

Muista Ertaman aikaansaannoksista mainittakoon Mitä Missä Milloin -laulukirjan toimittaminen ja soinnuttaminen 1964 sekä kapellimestarina, urkurina ja säveltäjänä toimiminen Radioteatterissa ja Lasten radiossa sekä Ruotsalaisessa teatterissa.

Voittoja on tullut Ertaman muusikonuralla useita. Seinäjoen teiniliiton orkesteri jossa hän soitti viulua, voitti kahdesti mestaruuden Suomen teiniliiton musiikkikilpailussa. Opiskeluaikana hänen oma trionsa voitti jazz-orkesterikilpailun. Suomen ensimmäisissä mainosfilmikilpailuissa 50-luvun alussa hänet palkittiin filmistä Peili, ja Venetsian mainoselokuvaviikolla tuli toinen palkinto yli tuhannen osallistujan joukosta. Lyhytelokuvan musiikista tuli Grand Prix -palkinto Cannesin festivaaleilla tuli vuonna 1963 Grand Prix -palkinto musiikista elokuvaan Pressure eli Hermoprässi sekä seuraavana vuonna ensimmäinen palkinto elokuvasta Delicious Corpulence (Herkullista lihavuutta), jonka musiikki oli Ertaman samoin kuin Grand Prix’llä Varnan filmifestivaaleilla 1969 palkitun Suomen Punaisen Ristin toimintaa esittelevän lyhytfilmin ...Ja työ jatkuu. Palermon filmijuhlilla palkittiin aikanaan Nanny Stillin muotoilua esittelevä dokumentti Lasin sinfonia sekä Väinö Aaltosen veistoksia esittelevä filmi.

Syksyllä 2007 tasavallan presidentti myönsi Ertamalle musiikkineuvoksen arvonimen. Samana syksynä hän täytti 80 vuotta sekä julkaisi muistelmateoksen nimeltä Sattuma korjaa satoa.

Erkki Ertaman nuorempi sisar Seija on myös harrastanut musiikkia ja laulanut levylle muutamia lastenlauluja 1950-luvun alussa.

Erkki Ertama kuoli Helsingissä 16. syyskuuta 2010. Hänen siunaustilaisuutensa pidettiin Hietaniemen krematorion isossa kappelissa perjantaina 22. lokakuuta samana vuonna.

Aikana jolloin syntetisaattoreista ei ollut vielä kuultukaan, oli levytyksissä Ertaman kaltaisten kekseliäiden studiomuusikoiden kyvyillä käyttöä silloin, kun piti luoda vähän erikoisempia säestysääniä. Esimerkiksi güiron ja marakassien risteytys syntyi kätevästi, kun kankealla käsiharjalla hangattiin VR:n vanerista osoitelappua. Erityisen ylpeä Ertama muistelee olleensa levyn Katso, kenguru loikkaa loikasta, joka aikaansaatiin heiluttelemalla suurta kovalevyä.

Äänitettäessä musiikkia mainospaloihin oli tilaajan eli mainostajan puolelta nimitetty joku musiikkivastaava, jolla äänite piti hyväksyttää. Tässä toimessa oli joskus henkilöitä, joiden musiikillinen asiantuntemus ei välttämättä ollut yhtä korkealla tasolla kuin heidän omanarvontuntonsa. Kerran sattui mainostajan musiikkivastaavana olemaan vastikään tehtäväänsä nimitetty korskea kaveri, joka ilmaisi ensimmäiseen otokseen heti tyytymättömyytensä vaatien tekemään uuden ja paremman, vaikka Ertama oli mielestään onnistunut vallan mallikelpoisesti. Mutta tilaajan edustaja ei ollut vielä toisellakaan kerralla tyytyväinen kuulemaansa otokseen, eikä kolmannella. Vasta neljännen kohdalla hän ilmaisi hyväksyntänsä: ”No tällaista minä olen koko ajan halunnut. Miksi ette heti alkuunsa saaneet tällaista aikaan?” — Todellisuudessa Ertama oli joka kerta soittanut hänelle täsmälleen saman äänitteen eli juuri sen tylysti kaseeratun ensimmäisen otoksen, joka siis vasta neljännellä kuulemalla tyydytti tuon ison pomon esteettistä korvaa...

Ertama, Erkki 2007. Sattuma korjaa satoa. Monenlaista musiikista. Edico Oy. Helsinki.

Ertama, Erkki 2007. Haastattelijoina J. J. Marjanen & Petri Grönstrand. Helsinki 11. lokakuuta 2007.

Hakasalo, Ilpo 1997. "Koko sinfoniaorkesteri kotona: Erkki Ertama 70-vuotias." Helsingin Sanomat 26. marraskuuta 1997 (syntymäpäivähaastattelu)

Kuningas, Tapani 2002. "Erkki Ertaman erikoinen elämä." Ultra 12/2002

Erkki Ertaman kuolemaa ja siunaustilaisuutta koskevat tiedot lisätty tammikuussa 2011.