 |
|
Henkilötiedot
Olavi Koskela
s. 0.0.1912 - 0.0.0, Seinäjoki k. 0.0.2001 - 0.0.0, Helsinki
Teksti J. J. Marjanen
Nimet
Täydellinen nimi | Olavi August Koskela |
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika | 0.0.1912 - 0.0.0, Seinäjoki |
Director musices -arvonimi | 0.0.1987 - 0.0.0 |
Kuolinaika | 0.0.2001 - 0.0.0, Helsinki |
Roolit ja soittimet
Roolit | kapellimestari (päärooli), muusikko, orkesterinjohtaja, säveltäjä, sovittaja, soitonopettaja |
Vaikuttajat Muut henkilöyhteydet Tauno Kukko, muusikkokumppani Armas Miettinen, muusikkokumppani Kaarlo Valkama, muusikkokumppani Onni Hovi, muusikkokumppani Paavo Karpo, muusikkokumppani Joel Lahti, muusikkokumppani Erkki Valaste, muusikkokumppani Göran Ödner, muusikkokumppani, sävellysten sovittaja Yhtyeet Dallapé, trumpetisti Rainbow, trumpetisti Vaasan sotilassoittokunta Suomenlinnan sotilassoittokunta Olavi Koskelan orkesteri, kapellimestari Radion Viihdeorkesteri, trumpetisti Radion sinfoniaorkesteri, trumpetisti
Helsingissä Olavi Koskela
viihdytti Rainbow-orkesterissa ja hän oli jossakin vaiheessa myös
legendaarisen Dallapé-orkesterin soolotrumpetisti.
Koskelan oma
orkesteri oli 50-luvulla komea ja suosittu, ”tavaramerkkinään” swing ja
esiintymispaikkana sillä olivat usein Helsingin ykköspaikat, kuten Linnanmäki, Hämäläisten
Talo, Ostrobotnia ja Vanha ylioppilastalo. Koskelan orkesteri saattoi parhaimpina aikoinaan esiintyä jopa viitenä
iltana viikossa. Nuotteja tilattiin Yhdysvalloista.
Koskelan johtaman, v. 1951
perustaman tanssiorkesterin hienostuneita, jopa Glenn Miller -tyylisiä
esityksiä 1950-luvun alusta on kuultavissa LP-muodossa PSO:n julkaisemalla
levyllä Olavi Virta / Olavi Koskelan
orkesteri (Finlandia PSOP 96); muissa taltioinneissa laulusolistina on
Virta (jonka kanssa Koskela oli toiminut yhdessä jo Rainbow’ssa), mutta Kaarlo
Valkaman hidas foksi Tanssiaisrakkautta ja
salanimi Timo Vuoren eli Martti Pihan valssi Kaunein ruusu ovat orkesteriesityksiä. Sovittajana v. 1952—1953
Odeon PLD –levytyksissä oli usein Göran Ödner (säveltäjänimimerkkinä Yrjö
Väsäri) tai sitten Valkama. Aikalaisarvostelija Pyörittäjä eli Mauno Maunola kommentoi Koskelan
orkesteria hyvin suopeasti: ”Tanssiaisrakkautta,
PLD 1, on mielestäni täysin kansainvälistä tasoa oleva slow-fox. Säv. Kaarlo
Valkama. Olavi Koskelan orkesteri soi hyvin, eikä tässä levyssä ole sitä
tutunomaista kotimaista ’klangia’, joka niille on valitettavan usein ominaista,
johtunee viritysvaikeuksista. Sanat esiintyvät edukseen, sillä laulua ei ole
lainkaan.” Levyä Odeon PLD 27 Pyörittäjä arvioi tähän tapaan: ”Valssissa Sävel, kerro kaipuuni, PLD 27, saamme
tutustua ylikapellimestari Olavi Koskelaan säveltäjänä. Mielestäni hän on
onnistunut hyvin tässäkin suhteessa. — Olavi Virta laulaa. Hän laulaa myös
kääntöpuolen melkoisen mukavan slow-foxin Kultakutri,
säv. Yrjö Väsäri.”
Koskelan säännöllinen ”leipätyö”
oli Radion sinfoniaorkesterin ja Radion viihdeorkesterin trumpetistina 1952—72;
hän jäi eläkkeelle sinfoniaorkesterista. Hänen oma orkesterinsa lopetti v. 1964
rautalankamusiikin vallattua tanssipaikat. Koskela ehti vielä nostaa Helsingin
työväenyhdistyksen puhallinorkesterin (soittokunnan) suosioon v. 1969—79,
jolloin harrastajapohjainen
puhallinorkesteri konsertoi, teki radionauhoja ja sai hyviä arvosteluja. Tuolta
ajalta on levy Taistojen tiellä (Scandia
HSLP 232). Koskela johti myös Helsingin NMKY:n Big Bandiä, Helsingin
liikennelaitoksen soittokuntaa ja Postin sinfoniaorkesteria useita vuosia.
Koskela oli Suomen
Trumpettikillan ensimmäisiä kunniajäseniä Eugen Malmsténin, Yrjö Syrjälän ja
Lauri Ojalan ohella. Hän opetti useita nuorempia trumpetisteja.
Olavi Virta ja Olavi Koskelan
orkesteri: Marita hymyilee, valssi (säv. ja
sov. Kaarlo Valkama, san. Valdemar [= Martti Piha]) / Olavi Koskelan orkesteri:
Tanssiaisrakkautta, hidas foksi (säv.
ja sov. K. Valkama). Odeon PLD 1, 28.2.1952.
Anon. 2001. ”Kapellimestari Olavi Koskela: Trumpetisti
villitsi tanssiin ja marssille.” Helsingin
Sanomat 6. toukokuuta 2001 (muistokirjoitus).
Marjanen — Hirvi — Grönstrand — Halvorsén (toim.): Mauno Maunola: Pyörittäjän levyarvosteluja
1951—1965. Viihdemusiikin Ystävien Seura ry. Käsikirjoitus 2007.
Gronow, Pekka — Lindfors, Jukka — Nyman, Jake (toim.) 2004.
Suomi soi 1: Tanssilavoilta
tangomarkkinoille. Tammi. Hämeenlinna.
S. 113.
|
|
|