BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Eppu Normaali


Teksti Tero Valkonen
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1976
Linkit
(Virallinen kotisivu)
http://www.eppunormaali.fi/
Yhtyejäsenet
Mikko "Pantse" Syrjä - kitara
Martti Syrjä - laulu
Aku Syrjä - rummut
Juha Torvinen - kitara
Mikko Saarela - basso (1976-1979)
Mikko Nevalainen - basso (1979-1989)
Sami Ruusukallio - basso (1989-)
Biografia
Eppu Normaalia voi väittää pelkkää yhtyettä suuremmaksi ilmiöksi. On jopa sanottu, että jos nykyään keski-ikäinen ihminen ei muista vähintään puoltakymmentä Eppu-kertosäettä, hän ei ole voinut viettää 1980-lukua Suomessa. Niin lähtemättömän jäljen bändi silloin teki suomalaisen mielenmaisemaan.

Vuonna 1976 punk-innostuksen huumassa perustettu Eppu Normaali on Suomen menestyksekkäimpiä rockyhtyeitä. Se on tehnyt hämmästyttävän määrän hittejä, mutta osa pitkän iän salaisuutta piilee todennäköisesti siinä, että orkesteri on pitänyt urallaan myös taukoja, joista mittavin kesti yli kymmenen vuotta.

Eppu Normaalin alkuperäisessä kokoonpanossa vaikuttivat Martti Syrjä (laulu) ja hänen veljensä Mikko "Pantse" Syrjä (kitara), näiden kahden serkku Aku Syrjä (rummut) sekä Juha Torvinen (kitara) ja Mikko Saarela (basso). Musiikillista linjaa innoitti ensisijaisesti punk ja punkista ensisijaisesti amerikkalainen The Ramones.

Yksinkertainen, energinen ilmaisu oli tässä vaiheessa eräänlainen itsetarkoitus, joskin välttämättömyydestä tehtiin myös hyve: bändi ei osannut soittaa kovinkaan kaksisesti, kuten vuonna 1978 ilmestynyt debyyttialbumi Aknepop osoittaa. Toisaalta huomattava osa albumin viehätyksestä perustuu juuri kotikutoisuuteen, suoranaiseen amatööriyteen.

Mainittakoon muuten, että kotikutoisuus jatkui myöhemmin siten, että yhtye ei missään vaiheessa ottanut käyttöönsä ulkopuolista tuottajaa tai äänittäjää, vaan tämän puolen hoiti Pantse Syrjä (debyyttialbumin tosin tuotti Poko-yhtiön johtaja Epe Helenius). Syrjä, joka oli aikoinaan opiskellut teoreettista fysiikkaa yliopistotasolla, osoittautui tarkaksi ja taitavaksi studiomieheksi, joka työsti yhtyeelle erittäin tunnistettavan soinnin.

Vuonna 1979 ilmestynyt toinen albumi Maximum Jee & Jee osoitti ensisijaisesti sen, että soitto- ja sävellystaidot olivat kasvaneet ensilevyn jälkeen huomattavasti. Sävellyksistä suurin osa oli Pantse Syrjän, joka on ollut alusta alkaen yhtyeen musiikillinen johtaja: säveltäjä, sovittaja, äänittäjä, miksaaja, tuottaja, kaikkien hittien tekijä. Suuri osa sanoitusvastuusta kuului alkuvaiheessa basisti Mikko Saarelalle, joka tuli tunnetuksi omalaatuisesta riimittelystä, tahallisista "virheistä" kielenkäytössä, nokkelanpuoleisesta huumorista ja yhteiskunnan ilmiöitä kommentoivasta otteesta. Saarela erosi yhtyeestä Maximum Jee & Jee -albumin jälkeen mutta jatkoi kuitenkin sanoittamista. Hänen tilalleen basistiksi tuli Mikko Nevalainen.

Seuraavat kaksi albumia, Akun tehdas (1980) ja Cocktail Bar (1981) olivat yhtyeelle eräänlaista linjan hakemista. Alkuaikojen punk-kohkaus ei enää innostanut niin paljon kuin ennen, mutta sen jälkeisestä suunnasta ei vielä ollut täyttä selvyyttä. Myöskään biisien tekeminen ei ollut erityisen luonteva prosessi, sillä Mikko Saarela lähetti sanoituksensa säveltäjä Pantselle, joka sitten työsti niistä biisejä; kontakti ei ollut siis kovin läheinen. Onkin merkillepantavaa, että näiltä kahdelta levyltä ei varsinaisesti löydy hittejä.

1980-luvun alkuun kuuluivat myös maineikkaat Tuuliajolla-risteilyt, joihin osallistui Eppu Normaalin lisäksi myös mm. Hassisen Kone ja Juice Leskisen yhtye. Tapahtuma ikuistettiin Kaurismäen veljesten elokuvaan Saimaa-ilmiö, ja pitkään uinunut perinne herätettiin 2000-luvulla henkiin ainakin kerran, kun Saimaata kiersivät muiden muassa CMX, 51 koodia ja Kotiteollisuus.

Mikko Saarela luopui sanoittamisesta Cocktail Barin jälkeen, ja vastuun otti laulaja Martti Syrjä. Hän joutui omien sanojensa mukaan isoveljensä Pantsen ankaraan tekstityskouluun, mutta tulokset olivat itse asiassa hämmästyttävän hyviä. Vuonna 1982 ilmestyneen Tie vie -albumin ensimmäinen kappale on Murheellisten laulujen maa, yksi Eppujen suosituimmista biiseistä kautta aikojen, ja sen teksti on teknisesti valmista, sisällöllisesti oivaltavaa ja tavattoman rikasta suomalaista rocklyriikkaa. Paljon sen hienompaa sisääntuloa Martti Syrjä ei kotoisen rocksanoittamisen kentälle olisi voinut tehdä. Martti Syrjästä kasvoi vuosien myötä erittäin taidokas ja merkittävä rocktekstittäjä, ja hänelle myönnettiin Juha Vainio -palkinto vuonna 1997. Reino Helismaa -palkinto seurasi vuonna 2004.

Mutta mitä musiikilliseen linjaan tuli, niin se oli Tie vie -albumilla vielä haussa, samoin kuin sitä seuranneella levyllä Aku ja köyhät pojat (1983). On huomattavaa, että vaikka orkesteri oli alun perin perustettu punk-aallon hengessä nimenomaisena vastaiskuna mahtipontiseksi ja tyhjänpäiväiseksi koetulle progeilmaisulle, niin Tie vie- ja Aku ja köyhät pojat -levyiltä löytyy ilmiselviä kaikuja progressiivisesta rockista, jota myös Eppujen jäsenet olivat kaikesta päätellen siis kuunnelleet.

Eppu Normaali on muuttunut viime vuosien aikana niin suureksi nimeksi ja niin merkittävää liiketoimintaa pyörittäväksi ilmiöksi, että voi olla vaikea uskoa, että sen taloudellinen tilanne oli vuonna 1983 perin kehno. Aku ja köyhät pojat -albumi menestyi suorastaan huonosti - niin huonosti, ettei osa yleisöstä edes tiennyt moisen albumin ilmestymisestä. Niinpä yhtyeen seuraavan levyn oli käytännössä menestyttävä, tai muutoin edessä olisi todennäköisesti ollut lopettaminen.

Vuonna 1984 ilmestynyt Rupisia riimejä, karmeita tarinoita menestyikin hyvin, ja se sisälsi kolme suurta Eppu-hittiä: Taivaassa perseet tervataan, Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja Pimeyden tango. Jälkikäteen voidaan myös sanoa, että tällä levyllä Eppu Normaali löysi musiikillisen linjansa, jota se ei sen jälkeen ole muuttanut. Pinnassa ovat kitarat, jotka soivat kuitenkin jo huomattavasti pehmeämmin kuin punk-aikoina; itse asiassa jopa niin pehmeästi, että Dire Straits- ja Steely Dan -vaikutteet ovat tarkalle kuulijalle päivänselviä. Harmoniamaailma perustuu yksinkertaisiin sointuihin, joita Pantse Syrjä kuitenkin panee varsin omintakeisiin järjestyksiin. Melodiat ovat tarttuvia, biisirakenteet suoraviivaisia.

Kahdeksas ihme (1985) jatkoi edeltäjänsä viitoittamalla tiellä, joskin musiikki oli hioutunut entisestään ja hitit olivat vielä suurempia. Vuonna 85, Voi kuinka me sinua kaivataan ja Kitara taivas ja tähdet soivat ilmestymisvuonnaan käytännössä kaikkialla, ja ne ovat pysyneet tavattoman suosittuina kappaleina näihin päiviin asti.

Valkoinen kupla (1986) ja Imperiumin vastaisku (1988) sisälsivät lisää parilta aiemmalta albumilta tuttua Eppu-ilmaisua. Valkoinen kupla -albumi oli tosin näistä levyistä iskelmällisin ja omalla tavallaan lohduttomin. Näiltä ajoilta ovat kotoisin muiden muassa hitit Joka päivä ja joka ikinen yö, En saa mielestä sinua, Afrikka sarvikuonojen maa, Linnunradan laidalla ja Baarikärpänen. Vuodet 1984-1988 olivat Eppu Normaalin kultakausi.

Yhtyeen historian toinen miehistönvaihdos tapahtui Imperiumin vastaiskun jälkeen, kun basisti Mikko Nevalainen totesi saaneensa kyllikseen. Hänen tilalleen tuli Sami Ruusukallio, joka debytoi albumilla Historian suurmiehiä (1990). Basistin vaihtuminen ei kuulunut musiikissa kovinkaan suuresti, koska yhtyeen linja oli vakiintunut niin vahvasti ja musiikista vastasi edelleen Pantse Syrjä. Historian suurmiehiä sisälsi yhtyeen suurimpiin kuuluvan hitin Tahroja paperilla.

Seuraavaa albumia Studio Etana (1993) saatiin odottaa kolme vuotta, ja sen syntyprosessi oli orkesterille perin traumaattinen. Esimerkiksi kitaristi Juha Torvinen ei ole huolinut levyä kokoelmiinsa. Albumia tehtiin pitkään, mutta kaikesta päätellen ensisijaisesti siksi, että materiaalia ei tahtonut syntyä eikä yhtyeellä ollut oikein tietoa siitä, miten sen syntymistä voisi edesauttaa. Martti Syrjällä oli ilmeisiä vaikeuksia tekstinteossa, ja hän pyysikin apuun jopa Mikko Saarelaa, vuosien takaista Eppu-sanoittajaa. Studio Etana tuli lopulta kauppoihin synkkänä, hidastempoisena ja selvästi edeltäjäänsä heikompana Eppu-albumina.

Sitten seurasi pitkä tauko, jonka kuluessa ehdittiin moneen kertaan miettiä, onko Eppu Normaali-yhtyettä enää olemassakaan. Siltä kyllä julkaistiin muiden muassa kokoelmia ja livelevy, joiden menestys oli parhaimmillaan uskomattoman suurta, ja bändi teki silloin tällöin keikkojakin, muttei enää aiempien vuosien kaltaisia mittavia kiertueita. Puheita hajoamisesta tai yhtyeen jatkosta orkesterin jäsenet eivät suostuneet vahvistamaan suuntaan tai toiseen.

Vuonna 2004 kävi ilmeiseksi, ettei Eppu Normaali ollut hajonnut, kun siltä ilmestyi levy Sadan vuoden päästäkin. Musiikillinen linja oli pysynyt edelleen aivan samana, mitä nyt pientä seestymistä oli yhdentoista vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Kovin suuria hittejä paluualbumi ei sisältänyt, mutta sitä seurannut kiertue oli tavattoman suosittu.

Vuonna 2007 ilmestyi yhtyeen toistaiseksi viimeisin albumi Syvään päähän, joka oli edeltäjäänsä nopeatempoisempi, duurivoittoisempi ja myös tekstillisesti toiveikkaampi. Massiivisia hittejä ei tältäkään levyltä löytynyt.

Eppu Normaali on noussut vuosien kuluessa eräänlaiseksi instituutioksi suomalaisessa rockissa. Se pystyy keikkailemaan suurimmilla mahdollisilla areenoilla, sen kappaleita soitetaan edelleen säännöllisesti radiossa eikä sen tarvitse tehdä minkäänlaisia kompromisseja suosionsa eteen. Yhtyeen menoon kriittisesti suhtautuvat voivat todeta, ettei yhtye ole kyennyt uusiutumaan sitten vuoden 1984, että se on lainannut hirvittävän määrän ideoita muualta ja juuttunut pahasti omiin maneereihinsa. Ja ehkä juuri tämä osoittaa, että kyse on instituutiosta: siitä esitetään intohimoisia mielipiteitä puolesta ja vastaan, mutta kummatkaan eivät varsinaisesti heilauta yhtyettä.
Valikoitu diskografia
Studioalbumit:

Aknepop (1978, Poko)
Maximum Jee & Jee (1979, Poko)
Akun tehdas (1980, Poko)
Cocktail Bar (1981, Poko)
Tie vie (1982, Poko)
Aku ja köyhät pojat (1983, Poko)
Rupisia riimejä, karmeita tarinoita (1984, Poko)
Kahdeksas ihme (1985, Poko)
Valkoinen kupla (1986, Poko)
Imperiumin vastaisku (1988, Poko)
Historian suurmiehiä (1990, Poko)
Studio Etana (1993, Poko)
Sadan vuoden päästäkin (2004, Poko)
Syvään päähän (2007, Poko)
Bibliografia ja lähteet
Santtu Luoto: Tiimalasin santaa - Eppu Normaalin tarina. WSOY, 1999
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy