BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Henkilötiedot

Ismo Alanko

s. 12.11.1960, Helsinki

Teksti Tero Valkonen, kuva: Fullsteam Records
Perustiedot
Nimet
Täydellinen nimiIsmo Alanko
Tärkeät päivämäärät
Syntymäaika12.11.1960, Helsinki
Roolit ja soittimet
Roolitlaulaja, lauluntekijä
Soittimetlaulu, kitara, sello
Linkit
Yhteydet muihin musiikkialan vaikuttajiin
Muut yhteydet
Ilkka Alanko, veli, laulaja-lauluntekijä
Biografia
Hassisen kone. Sielun veljet. Sooloura. Useita hittejä. Teatteri-, elokuva- ja televisiomusiikkia. Jokunen näyttelijänroolikin. Juha Vainio -palkinto vuonna 2003. Paljon omaleimaista, monipuolista musiikkia ja hienoja tekstejä. Ismo Alangolla riittää meriittejä.

Vuonna 1960 syntynyt Ismo Alanko on noussut pitkän uransa kuluessa yhdeksi suomalaisen rockin kiistattomista suuruuksista, joka on osoittanut merkittävyytensä niin sanoittajana kuin säveltäjänäkin. Hän kohosi maineeseen Hassisen kone -yhtyeessä (ks. oma artikkeli), joka hajosi vuonna 1982. Sen jälkeen oli vuorossa Sielun veljet (ks. oma artikkeli), joka lopetti toimintansa 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen Alanko on ollut soolouralla. Hänen kokoonpanoillaan on kyllä ollut useita bändinomaisia nimiä (Vapaat soittajat, Tuonelan lukio, Säätiö), mutta koska Alanko on ollut niin leimallisesti orkestereiden johtaja ja vastannut yksin sekä sävellyksistä että sanoituksista, hänen voidaan katsoa toimineen ikään kuin sooloartistina.

Sooloartisti Alanko debytoi albumilla Kun Suomi putos puusta (1990), joka oli Helsingin juhlaviikkojen tilaustyö. Sen ilmestyessä Sielun veljet oli vielä periaatteessa koossa, joskin yhtyeen aktiivisuus oli jo kääntynyt laskuun. Albumi tarjosi moni-ilmeisen, joskin pääsääntöisesti kylmän kuvan modernisoituneesta Suomesta, joka ei kuitenkaan ole päässyt eroon metsäläisyydestään, vaikka pyrkimys siihen on ollut kova. Kuten Alanko asian kiteytti: "toinen jalka navetassa, toinen tenniskentällä / toinen käsi utareella, toinen kaukosäätimellä."

Kun Suomi putos puusta oli korkeatasoinen pelinavaus, ja erityisesti sen nimikappale on jäänyt vahvasti elämään. Musiikillisesti albumi laajensi jälleen kerran Alangon taiteilijakuvaa: rockista oli useissa biiseissä luovuttu, ja sävelmaailma oli akustisempi, riisutumpi, hetkittäin jopa täysin a cappella. Alanko aloitti muusikontaipaleensa sellistinä, mutta hän luopui klassisen musiikin soittamisesta, koska koki että siinä vaadittiin liikaa harjoittelua. Hänen soolouransa on kuitenkin tehnyt tiettäväksi, että klassiset vaikutteet ovat Alangossa syvällä.

Vuonna 1993 ilmestynyt levy Jäätyneitä lauluja oli täydellinen vastakohta edeltäjälleen: Ismo Alanko oli löytänyt rytmikoneet ja muun modernin teknologian. Se herätti vannoutuneimpien rockfanien mielessä myös närää, mutta esimerkiksi kappale Extaasiin osoittautui silti suureksi hitiksi. Ismo kiersi albumin ilmestymisen jälkeen Suomea Tuonelan lukio -nimisen kokoonpanonsa kanssa, ja siihen kuului muiden muassa Izmo Heikkilä, Raptori-yhtyeessä maineeseen noussut artisti.

Vuonna 1995 oli vuorossa Taiteilijaelämää. Se oli toisaalta paluuta rock-ilmaisun pariin, toisaalta matkaa jonnekin aivan muualle. Mukana oli kabareesävyjä, vaikutteita teatterimusiikista ja jopa jokunen klassinen häivähdys. Tässä vaiheessa alkoi jo näyttää siltä, että kitaristi-tuottaja Riku Mattilasta muodostuisi merkittävä aisapari sooloartistiksi ryhtyneelle Alangolle. Taiteilijaelämää ja erityisesti taiteilijakliseitä ironisoiva nimikappale oli suuri hitti. Seuraavana vuonna ilmestyi huomattavasti vapaamuotoisempi, osin improvisaatiopohjalta synnytetty albumi Irti!

Sitten Alanko perusti Säätiö-kokoonpanonsa, jonka kaksi ensimmäistä albumia olivat Pulu (1998) ja Sisäinen solarium (2000). Säätiössä oli mukana ilmiselviä kansanmusiikkivaikutteita, ja haitaristi Kimmo Pohjonen oli erityisen näyttävästi esillä. Musiikki oli usein akustisvoittoista, mutta selvää rockpoljentoakaan ei hylätty. Alanko kokeili monenlaisia instrumentaatioita, sovitusratkaisuja ja sävellysideoita. Mukana oli selvästi myös progressiivisesta rockista otettuja aineksia, ja Alanko herätti huomiota omintakeisella harmoniakäsityksellään sekä taipumuksellaan suosia kromaattisia sävelkulkuja.

Vuonna 2002 ilmestyi Alangon soolouran ehdottomiin huippuhetkiin kuuluva kunnianhimoinen Hallanvaara-albumi. Se oli sikäli erikoinen tapaus, että Alanko pyysi kappaleilleen eri sovittajia, joiden näkemykset nivoutuvat kuitenkin levyllä hienosti yhteen. Kunnianhimoinen biisintekijä oli jälleen kerran osoittanut kykenevänsä toteuttamaan itseään hieman uudella tavalla.

Hallanvaaran jälkeen Alangolta ovat ilmestyneet albumit Minä ja pojat (2004) ja Ruuhkainen taivas (2006), joista jälkimmäinen jäi kaiketi myös Ismo Alanko Säätiö -kokoonpanon viimeiseksi julkaisuksi. Molemmat ovat selvästi Hallanvaaraa suoraviivaisempia kokonaisuuksia, mikä kertoo Alangon suuresta rakkaudesta kursailematonta rock-ilmaisua kohtaan.

Alangon soolouraa on leimannut haluttomuus pysyä paikoillaan ja suoranainen vastenmielisyys taaksepäin katselemista kohtaan. Hän on tehnyt urallaan paljon hittejä, mutta hän ei ole useinkaan tehnyt konserteistaan varsinaisia hittikavalkadeja, vaikka se olisi mahdollista. Hassisen koneen ja Sielun veljien kappaleita on soitettu silloin tällöin, mutta niitä on poimittu ohjelmistoon säästäväisesti. Erityisesti suurimpia hittejä, Hassisen koneen Rappiolla-kappaletta ja Sielun veljien Peltirumpua, on soitettu säästeliäästi.

Ismo Alangon asema yhtenä suomalaisen rockin merkittävimmistä tekijöistä on kiistaton. Hän on saavuttanut eri kokoonpanoillaan 16 kultalevyä ja kahdeksan platinalevyä, Juha Vainion rahaston palkinnon 2003, kaksi Emma-patsasta Vuoden miessolistina (1998 ja 2002) ja vielä Erikois-Emman 1999. Hän on myös säveltänyt musiikkia muutamaan elokuvaan, teatteriin ja televisiosarjaan.
Valikoitu diskografia
Albumit:

Kun Suomi putos puusta (1990, Seal on velvet)
Jäätyneitä lauluja (1993, Seal on velvet)
Taiteilijaelämää (1995, Poko)
Irti! (1996, Poko)
Pulu (1998, Poko)
Sisäinen solarium (2000, Poko)
Hallanvaara (2002, Poko)
Minä ja pojat (2004, Poko)
Ruuhkainen taivas (2006, Poko)
Bibliografia ja lähteet
Alanko, Ismo Rakkaus on ruma sana (Johnny Kniga, 2004) - kokoelma laulutekstejä ja muisteluksia
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy