BIOGRAFIATWIKITEEMATVIDEOTUUTISETPALKINNOTINFOYHTEYSTIEDOT
HAKU
Kokoonpanon tiedot

Hassisen kone


Teksti Tero Valkonen
Perustiedot
Tärkeät päivämäärät
Perustettu1979
Lakkautettu1982
Yhtyejäsenet
Ismo Alanko - laulu, kitara
Reijo Heiskanen - kitara (1980-1981)
Jussi Kinnunen - basso
Harri Kinnunen - rummut
Jukka Orma - kitara (1982)
Safka Pekkonen - koskettimet (1982)
Hannu Porkka - ksylofoni (1982)
Antti Seppo - saksofoni (1982)

Biografia
Jos rappio on sitä että rakastaa, lauloi Hassisen kone ensimmäisessä hitissään ja herätti sekä ihastusta että pahennusta. Sisääntulo rokin kentälle oli niin hieno, ettei sitä ole unohdettu vieläkään. Yhtye on poissa, mutta sen johtaja Ismo Alanko on edelleen kotimaisen rockin kärkinimiä.

Joensuulaisen Ismo Alangon maineeseen nostanut Hassisen kone -yhtye perustettiin loppuvuodesta 1979. Yksi merkittävä tekijä perustamisen taustalla oli Eppu Normaalin toinen albumi Maximum Jee & Jee, joka oli ihastuttanut Ruotsissa työskennellyttä Alankoa. Alanko oli sitä ennen soittanut mm. progeyhtye Sightissä, mutta Hassisen koneen musiikillisina innoittajina olivat varsinkin alussa ensisijaisesti uusi aalto ja punk.

Hassisen koneen tie eteni nopeasti: se voitti rockin SM-kilpailut maaliskuussa 1980 ja äänitti ensimmäisen albuminsa Täältä tullaan Venäjä saman vuoden kesäkuussa. Pantse Syrjän tuottama esikoinen oli välitön menestys, ja albumin tunnetuin kappale oli keskustelua ja paheksuntaakin herättänyt Rappiolla. Alanko osoittautui jo sen myötä ironiaa harrastavaksi kirjoittajaksi, jonka tekstin saattoi ymmärtää väärin. Täältä tullaan Venäjä sisälsi suoraviivaista, nopeatempoista uuden aallon punk-vaikutteista rokkia. Kitaristi-laulaja Alangon ohella orkesterissa vaikuttivat kitaristi Reijo Heiskanen, rumpali Harri Kinnunen ja basisti Jussi Kinnunen.

Alanko oli soittanut aikoinaan myös selloa, mutta hän jätti sen, koska koki että ura klassisen musiikin parissa olisi vaatinut liikaa harjoittelemista. (Mainittakoon että Ismon veli Petri Alanko on arvostettu klassinen huilisti, ja Ismo on useaan otteeseen päivitellyt sitä, miten paljon aikaa ja vaivaa nuori Petri harjoitteluun käytti.) Hänen musiikillinen taustansa oli kuitenkin selvästi laajempi kuin tyypillisellä rockmuusikolla, ja viitteitä tästä alkoi näkyä Hassisen koneen toisella albumilla Rumat sävelet, joka ilmestyi vuonna 1981. Tuottajana toimi jälleen Pantse Syrjä.

Rumat sävelet on useita tunnettuja kappaleita (mm. Oikeus on voittanut taas, Jurot nuorisojulkkikset, Jeesus tulee, Tällä tiellä) sisältävä albumi, jota pidetään yleisesti Hassisen koneen parhaana. Levy on myös kitaristi Reijo Heiskasen tyylinäyte, sillä se sisältää huomattavan paljon sävellettyjä kitarasooloja. Kokonaisuus on selvästi eheämpi, johdonmukaisempi ja korkeatasoisempi kuin debyyttilevy, eikä varsinaisia täytekappaleita ole mukana lainkaan. Musiikillisista oivalluksista kiinnostunut kuulija kiinnittää huomionsa sellaiseen seikkaan, että levyllä käytetään varsin paljon rockissa epätavallisia sävellajeja, erityisesti kitarasooloissa.

Rumat sävelet -albumi on herättänyt huomiota myös sanoituksillaan, jotka olivat selvästi karkeampia kuin esikoisalbumilla. Ismo Alanko on myöhemmin kertonut, että tekstien tylyys heijasteli omalla tavallaan sitä, miten hän oli kokenut Täältä tullaan Venäjä -albumin jälkeisen menestyshuuman, kun hän nousi yhtäkkiä tähdeksi.

Hassisen kone osallistui Rumat sävelet -albumin jälkeen myös Tuuliajolla-risteilylle, jonka muut merkittävimmät osallistujat olivat Eppu Normaali ja Juice Leskisen yhtye. Tapahtumia taltioitiin Kaurismäen veljesten elokuvaan Saimaa-ilmiö. Ismo Alanko on myöhemmin kertonut, että hän viihtyi risteilyllä hyvin muttei kuitenkaan kokenut oloaan täysin kotoisaksi toisten bändien kanssa.

Hassisen koneen kolmas ja viimeiseksi jäänyt albumi Harsoinen teräs ilmestyi vuonna 1982. Tuottajana ei enää toiminut Pantse Syrjä, vaan yhtye halusi toteuttaa levyn itse. Alanko on myöhemmin todennut että se taisi olla virhe. Yhtyeellä oli nimittäin varsin selvä käsitys siitä, miltä se halusi kuulostaa, mutta sillä ei ollut käytännön kykyä synnyttää haluamaansa sointia. Niinpä Harsoinen teräs on soundimaailmaltaan hitusen valju, ehkä tunkkainenkin levy.

Alangon progetausta kuuluu Harsoisella teräksellä varsin selvästi; kappaleet ovat mutkikkaampia ja moniosaisempia. Myös kokoonpano vaihtui: kitaristi Reijo Heiskanen erosi, ja tilalle tuli Jukka Orma, sittemmin myös Sielun veljet -yhtyeessä Alangon kanssa soittanut muusikko. Lisäksi Antti Seppo soitti saksofonia, Safka Pekkonen koskettimia ja Hannu Porkka ksylofonia.

Harsoinen teräs muistetaan nimikappaleen lisäksi erityisesti hitistä Levottomat jalat. Myös Julkinen eläin -biisi on jäänyt elämään, ja Ismo Alanko on soittanut sitä toisinaan jopa soolokeikoillaan.

Hassisen kone hajosi elokuussa 1982. Yhtyeen taival oli lyhyydestään huolimatta merkittävä ja vaikutusvaltainen, sillä sen vaikutteita on sittemmin kuultu useissa suomalaisissa rockyhtyeissä ja orkesterin tuotanto on ajankohtansa ehdotonta parhaimmistoa. Hassisen koneen kaupallinen menestys oli alusta loppuun hyvä: kaikki levyt olivat kultalevyjä. Bändin jäsenet lähtivät kokoonpanon hajoamisen jälkeen eri suuntiin - Ismo Alanko ja Jukka Orma tosin jatkoivat yhdessä Sielun veljet -kokoonpanossa.

Mainittakoon Hassisen koneen ja Ismo Alangon huumorin- ja ironiantajusta vielä sellaista, että yhtye teki myös joululaulun On jouluyö, nyt laulaa saa. Se omistettiin "Maijalle ja Annelille", toisin sanoen siis Maija Dahlgrenille ja Anneli Tempakalle, kahdelle toimittajalle jotka paheksuivat Alangon sanoituksia. Syvästi rakkaudellinen, joulun rauhaa ja ihmisen pahuutta käsittelevä joululaulu on mielenkiintoinen lisä kotoiseen joululauluperinteeseen, ja se soi joulun aikaan yhä radiossa.
Valikoitu diskografia
Albumit:

Täältä tullaan Venäjä (1980, Poko)
Rumat sävelet (1981, Poko)
Harsoinen teräs (1982, Poko)
Kannatusjäsenet GramexELVISMusiikkikustantajatMuusikkojen liittoTeostoMusiikkituottajat Toteutus Nemesys Oy